Heijastinta käyttävällä jalankulkijalla tai pyöräilijällä on pienempi riski joutua liikenneonnettomuuden uhriksi

Totta. Kaikista jalankulkijoiden kuolemantapauksista yli kolmannes tapahtui pimeällä tai hämärässä ja lähes kaksi kolmesta päivänvalossa. Vuosina 2013-2015 Onnettomuustietoinstituutti tutki 29 pimeällä tai hämärällä tapahtunutta kuolemantapausta. Heijastinta käyttämällä kolmannes heistä olisi voinut pelastua kuolemalta. Vuoden pimeimmän vuosikolmanneksen aikana loka-tammikuussa sattui lähes puolet jalankulkijoiden kaikista henkilövahingoista.

Jotkut heijastimet ovat tehokkaampia kuin toiset

Totta. Heijastimina myytävät tuotteet ovat henkilösuojaimia ja niiden on täytettävä eurooppalaiset turvallisuusvaatimukset – näin ei ole kaikkien heijastavien tuotteiden tai asusteiden kohdalla. Heijastimille on asetettu vaatimus minimiheijastavuudesta. Hyvin toimiva heijastin saadaan aikaiseksi mm. laadukkailla prismoilla, jotka on valettu muoviin. Kun ostat heijastinta tai heijastinliiviä, varmista että myyntipakkauksesta löytyvät ainakin seuraavat tiedot: CE-merkintä, EN 13356, tyyppitarkastuksen suorittaneen tahon tiedot (esim. Työterveyslaitos), käyttöohjeet sekä valmistajaa.

Heijastimen paras paikka on hiha

Totta ja tarua. Hiha on ihan hyvä paikka heijastimelle, mutta vielä parempi on, jos heijastimen laittaa heilumaan polven tai takin alareunan korkeudelle. Tältä korkeudelta autoilija erottaa heijastimen parhaiten.

Kaksi heijastinta on sopiva määrä – yksi molempien kylkien puolille

Totta ja tarua. Kaksi hyvin sijoitettua heijastinta on hyvä määrä jalankulkijalle, joka kulkee pääosin kävelyteillä, ja kulkee ajoradalla vain suojateitä ylittäessään. Heijastimia ei kuitenkaan voi koskaan olla liikaa. Fiksu jalankulkija huolehtii, että auton ajovalot tavoittavat heijastimen myös edestä ja takaa.

Taajamassa on hyvät katuvalot – silloin heijastin ei ole niin tarpeellinen

Tarua. Hyvistäkin katuvaloista jää aina katvealueita. Katuvalot eivät myös koskaan valaise niin hyvin kuin luonnonvalo. Lähes kaksi kolmesta jalankulkijan kuolemantapauksesta ja yhdeksän kymmenestä jalankulkijan loukkaantumisesta sattuu nimenomaan taajama-alueella.

Jos minulla on kirkkaan värinen takki, niin autoilija näkee minut paremmin enkä välttämättä tarvitse heijastinta

Tarua. Kirkkaanvärinen vaatetus pimeällä ei korvaa heijastinta.

Heijastimen käyttäminen on noloa ja/tai heijastimet eivät näytä tyylikkäiltä

Tarua. Mikään ei ole niin tärkeää kuin oma henki. Mediassa on viime vuosina esitetty huoli heijastimen käytön takia kiusaamisesta kouluissa tai koulumatkoilla. Jos tällaista tapahtuu, asiaan pitää puuttua napakasti – myös aikuisen näyttämä esimerkki on ensiarvoisen tärkeää.

Nykypäivän heijastimet ovat myös tyylikkäitä, vaihtoehtojahan on vaikka millaisia perinteisen hakaneulalla kiinnitettävän heijastimen lisäksi. Heijastavat pipot, laukut, reput ja huivit ovat varsin katu-uskottavia kaupunkikäytössäkin. Heijastimia voi askarrella myös itse tai kutoa heijastavasta langasta. Tällöin toki kannattaa muistaa, ettei niissä heijastavuus välttämättä ole asianmukaisen heijastimen luokkaa, vaan lisäksi tarvitaan se CE-merkitty heijastin. Kun varustaa jokaisen takin tai repun heti syksyllä useammalla heijastimella, ei niitä tarvitse vekslata takista toiseen eikä heijastimen käyttö vahingossa unohdu. Lenkkeilykäytössä kätevintä on käyttää takin päälle vedettävää heijastinliiviä, tai laittaa molempiin hihoihin heijastavat muovinauhat.

Aikuisten ei ole niin tarpeellista käyttää heijastimia, koska he osaavat tarkkailla ja väistää autoja

Tarua. Aikuisten on ihan yhtä tärkeää käyttää heijastimia kuin jälkikasvusakin. Vaikka aikuiset jalankulkijat eivät käyttäydy liikenteessä yhtä arvaamattomasti kuin lapset, ovat he aivan yhtä alttiita onnettomuuksille esimerkiksi suojateillä. On myös turha odottaa, että koululaiset käyttäisivät esimerkiksi heijastinliiviä, jos aikuisetkaan eivät lenkkeillessään niin tee ja näytä esimerkkiä. Tämä on vähän sama asia kuin pyöräilykypärän käyttö.

Jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö

Totta. Jalankulkijaheijastin on suomalainen keksintö 1940–50 -lukujen taitteesta. Sen keksi pertteliläinen maanviljelijä Arvi Lehti.

Tyylikkäitä vaihtoehtoja pimeän vuodenajan asuvalintoihin:

LOQI heijastava laukku

Heijastavat hanskat

Heijastavan pipon ohje / Novita

Heijastinkauppa.fi design-heijastimet

Huom! Vaate, jossa on heijastavaa materiaalia, voi lisätä henkilön näkyvyyttä, mutta pimeän aikana tiellä liikkuessaan jalankulkijan on tarpeen käyttää lisäksi asianmukaista, henkilönsuojaimien vaatimukset täyttävää, CE-merkittyä heijastinta tai heijastinliiviä.

Lähteet: Liikenneturva, Liikenneturvan tilastokatsaukset, Tukes.

Jutussa toimivat asiantuntijoina korvauspäälliköt Sami Reinikka ja Harri Koskela-Koivisto.

Muuta evästeasetuksiasi