Kymmenen vuotta sitten baristayrittäjä Lari Järnefelt väsyi kahviin. Sitä ennen hän oli pyörittänyt menestyksekkäästi suomalaisten baristapalvelujen uranuurtaja Procoffeeta, mutta lopulta uuden alan viehätys sammui.

– Työ ei enää haastanut tai motivoinut. Lopetin hetkeksi kahvihommat kokonaan ja päätin, että alan valokuvaajaksi, Järnefelt muistelee.

Järnefelt ei päässyt heti valokuvauskouluun, mutta tuttu valokuvaaja otti hänet assistentikseen oppisopimuksella. Nyt valokuvaajaksi kouluttautunut Järnefelt on kaksinkertainen yrittäjä, sillä baristayritys Procoffeen rinnalle on noussut Kalasatamassa toimiva valokuvausstudio Felt Fotografi.

Markkinoiltaan valokuvaus ja baristatyö ovat hyvin erilaiset. Alojen yhdistävä tekijä on ihmisten kanssa toimiminen, joka on aina kiehtonut Järnefeltiä.

Aluksi motiivina raha

Baristahommiin Järnefelt ajautui alun perin restonomikoulun ja baarihommien kautta. Muutaman sattuman myötä hänestä tuli itseoppinut barista. Vuosituhannen vaihteessa ala oli Suomessa vielä uusi juttu, ja Järnefelt perusti baristakoulutusta tarjoavan yrityksensä hyvään markkinarakoon. Nykyisin Procoffee ei enää kouluta baristoja, vaan tarjoaa keikkaluontoisesti kahvipalveluja tapahtumiin.

Valokuvaaminen on ollut Järnefeltille aina rakas harrastus, jonka hän ymmärsi muuttaa työkseen vasta myöhemmin. Suurin syy sille, miksi intohimotyön rinnalle jäi kahvi, on toimeentulo. Järnefeltin mukaan vasta nyt Felt Fotografin liikevaihto on sellainen, että hän pystyisi elättämään itsensä täysipäiväisenä valokuvaajana.

Felt Fotografi myy valokuvauspalveluja yrityksille. Järnefelt ei ole ollut koskaan kovin myyntihenkinen, mikä tarkoittaa sitä, etteivät asiakkaat ole löytäneet häntä heti. Valokuvausyrittäjyyden alkutaipaleella Järnefelt piti taukoa baristahommista, ja noihin aikoihin hänelle syntyi myös lapsi.

– Silloin osasi arvostaa lapsen kanssa vietettyä aikaa, koska juuri muuta ei ollut, Järnefelt naurahtaa.

Välillä matkan varrella on ollut niin tiukkaa, että Järnefelt on vain toivonut, että joku soittaisi ja tarjoaisi mitä vain töitä. Kuitenkin aina jonkin ajan kuluttua yrittäjä on saanut huokaista helpotuksesta ja todeta, että hän on juuri oikealla tiellä.

Kaksi rautaa tulessa

Nykyisin Järnefeltin kalenteri näyttää täydeltä. Kahvihommille, valokuvaukselle ja henkilökohtaisille menoille on puhelimessa eriväriset kalenterimerkinnät. Tuplayrittäjä on oppinut kantapään kautta, ettei jaksa tehdä neljäntoista tunnin työpäiviä.

– Olen pyrkinyt pitämään työpäivät maksimissaan yhdeksässä tunnissa ja illat vapaina. Jos teen töitä viikonloppuna, yritän pitää viikolla vapaata. Tytär käy luonani joka toinen viikonloppu, ja se rauhoittaa yrittäjän elämää.

Molemmilla aloilla keikat määräytyvät asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kahvitapahtumia ei voi siirtää, mutta valokuvaukset Järnefelt onnistuu yleensä haarukoimaan vapaille päiville.

– Harvoin olen joutunut sanomaan, etten pysty. Kun on paljon töitä, ulkoistan kuvankäsittelyn tutuille valokuvaajille. Kahvikeikoista teen osan itse, mutta usein laitan luottobaristat asialle.

Kahvi- ja valokuvauspalvelut ovat saman yrityksen alla, ja Järnefeltillä on ollut alusta asti apunaan kirjanpitotoimisto. Yhden miehen yrityksessä hän ei ole ainakaan vielä kokenut tarvetta erottaa kahta toimintaa omiksi toiminimiksi.

Järnefelt palasi juuri Kuuban matkalta. Aina, kun elämä antaa myöten, intohimoinen valokuvaaja pakkaa kameransa ja lähtee reissuun. Usein matkalta syntyy myös myytävää kuvamateriaalia.

Erilaiset yritykset tukevat toisiaan

Kaksoisyrittäjyyden etu on se, ettei kaikkia paukkuja tarvitse laittaa yhteen asiaan. Järnefeltin tapauksessa kahvi on tukenut taloudellisesti valokuvausta, eikä aivan jokaista ”kissanristiäistä” ole tarvinnut kuvata.

– Kahvikeikat tulevat selkärangasta. Voin pitää hauskaa ihmisten kanssa, olla oma itseni ja tuoda siten lisäarvoa. Se on hyvällä tavalla rutiini verrattuna valokuvaukseen, joka vaatii joka ikinen hetki luovuutta ja pään käyttöä.

Valokuvaajana Järnefelt pyrkii siihen, että jokainen asiakas on tyytyväinen kuvaan. Tämä edellyttää intensiivistä mukanaoloa. Kun on pitkään valokuvannut, kahden päivän baristakeikka lataa mieltä.

Kahvi on tänä päivänä muutakin kuin liikevaihtoa. Baristapiireissä Järnefelt on onnistunut saavuttamaan sellaisen aseman, että hänen nimensä tunnetaan.

– Nautin siitä paikasta, jonka se tarjoaa minulle maailmassa. Teen sitä omalla tavallani ja tiedän, että olen siinä hyvä.

Ennen kuin Järnefelt sai tarpeeksi meriittiä valokuvauksessa, hän yritti piilottaa baristajuutensa ja pönkittää valokuvaustaitojaan. Kuitenkin monta vuotta parhaat asiakkaat valokuvauksessa olivat niitä firmoja, jotka olivat aiemmin ostaneet häneltä kahvia. Tästä huolimatta uusille asiakkaille ei toimi se, että myisi molempia palveluja, vaan täytyy valita selkeästi, myykö valokuvausta vai kahvia.

Kaksinkertainen yrittäjyys jatkuu tulevaisuudessa. Järnefelt pitää opettamisesta, ja kahvikurssit ovat vaihtuneet fotokursseihin.

– Voisin kuvitella, että tulevaisuudessa löydän itsestäni jonkin kolmannen tavan tehdä yrittäjyyttä, Järnefelt paljastaa.

Firman luonteesta ei ole tietoa, mutta ainakin se on jotain, jossa saa olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Oletpa aloitteleva tai kokenut yrittäjä, OP:lta löydät ratkaisut yrityksesi liiketoimintaan‍. Haluamme tukea yrityksesi toimintaa kaikissa tilanteissa.