– Tämä on ensimmäinen kerta Ruka Nordicin 16-vuotisessa historiassa, kun Rukalla ei ole luonnonlunta kisaviikolla.

Noin valitteli Ruka Nordicin pääsihteeri Seppo Linjakumpu kisajärjestäjien tiedotteessa marraskuun lopulla.

Kansainväliset televisioyhtiöt vyöryttivät hiihdon maailmancupin avausviikonlopusta miljoonien ihmisten silmille karua kuvaa. Lunta – siis tykkilunta – oli käytännössä vain ladulla. Tuo näky on yhä tavallisempi talvilajien maailmancupeissa ympäri maailmaa. Suomessa lumiraja nousee jatkuvasti yhä pohjoisemmaksi, kun taas Keski-Euroopan vuoristoissa se karkaa yhä ylemmäksi.

Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa valtavia haasteita talvilajien järjestämiselle. Maailmasta alkaa hiljalleen loppua paikat, jossa talvilajien huiput pääsevät ottamaan mittaa toisistaan alkusyksynä tai myöhään keväällä.

Ilmastopaneeli IPCC:n tuoreen raportin mukaan kolme viimeistä maapallon mittaushistorian lämpimimmät. Hiihto- tai laskettelukilpailuiden perumiset ovatkin pieniä ongelmia verrattuna siihen globaaliin katastrofiin, jos maapallon keskilämpötila jatkaa nousuaan.

Huippu-urheilu ei kuitenkaan ole oma puhtoinen saarekkeensa, joka joutuu vain kärsimään ilmastonmuutoksesta. Se on oleellinen osa ongelmaa, mutta se voi olla myös osa ilmastonmuutoksen ratkaisua.

Kaukana mallioppilaasta

Ympäristönäkökulmasta katsellen huippu-urheilu on maapallon kannalta usein täysin järjenvastaista toimintaa.

Urheilijat lentelevät maapalloa ristiin rastiin ympäri vuoden – vetäen perässään satojatuhansia urheilun seuraajia, huoltorekkoja ja muuta tilpehööriä, jotka mahdollistavat huippu-urheilun pyörittämisen. Kilpailut käydään monumentaaliseksi rakennetuilla urheiluareenoilla.

Koko ajan tarvitaan lisää uusia urheiluareenoita, tapahtumia ja tuotteita, jotta tulovirtoja voidaan ohjata uusiin tapahtumiin ja tuotteisiin. Urheilun sponsorit puolestaan pyrkivät lisäämään urheilun avulla tuotteidensa kysyntää, mikä lisää turhaa kulutusta ja nopeuttaa kasvihuoneilmiötä.

– Huippu-urheilu ei tosiaan ole ilmastonmuutoksen vastaisen toiminnan mallioppilas. Oikeastaan se on tällä hetkellä usein sen täydellinen vastakohta, kertoo Protect Our Winters -ilmastoliikkeen Suomen-osaston puheenjohtaja Niklas Kaskeala.

Tuskin mikään on niin turhaa rakentamista ja ympäristön tuhoamista kuin urheilun suurtapahtumien järjestäminen.

Vaikka historia on täynnä surkeita esimerkkejä suurkisoja varten rakennettujen areenoiden rapistumisesta ja täydellisestä piittaamattomuudesta ympäristöä kohtaan, niin tietynlaista resurssien tuhlaamisen huipentumaa saadaan todistaa talvella 2022. Silloin käynnistyvät jalkapallon MM-kisat Qatarissa. Aavikolle rakennetaan näiden kisojen vuoksi jättimäisien stadionien rypäs, minkä lisäksi koko ympäristöstä pyritään tekemään vehreämpi.

Voi vain kuvitella sitä energiamäärää, mitä tarvitaan stadioneiden rakentamiseen, puiden ja nurmikon kasvattamiseen aavikolle ja myös stadionin lämpötilojen viilentämiseen 22-asteiseksi, mistä kisajärjestäjät ovat luvanneet huolehtia.

Kun noin kuukauden mittaiset kisat on potkittu, stadionit jäänevät vaille käyttöä polttavan auringon ja hiekkamyrskyjen riepottelemaksi.

Kuinka suurista päästöistä sitten puhutaan?

Jotain suuntaa voi hakea Lontoon 2012 kesäolympialaisista, jota pidetään suurkisoista kaikista ekologisimpina ja fiksuimpina, sillä suorituspaikkoja oli valmiina eikä niitä rakennettu kertakäyttömielessä. Tutkimusten mukaan Lontoon olympialaiset synnyttivät 3,3 miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä. Lontoon kaupungin hiilidioksidipäästöt ovat vuosittain noin 1,6 miljoonaa tonnia. Koko Suomen hiilidioksidipäästöt ovat vuosittain noin 55 miljoonaa tonnia.

Esimerkin voima on vahva

Voisiko huippu-urheilu ottaa tulevaisuudessa askeleen taaksepäin? Aikaan, jolloin lajiensa huippujen ei tarvitse kiertää maailmaa ympäri vuoden ja areenoista ei tarvitsisi tehdä jatkuvasti uudempia ja isompia? Tuskin, sillä huippu-urheilu on miljardien bisnestä, eikä sen kasvu näytä laantuvan. Päinvastoin, rahamäärät kasvavat tasaisesti entistä suuremmiksi suosituimmissa lajeissa.

Suuruudessa on kuitenkin myös hyvät puolensa.

– Huippu-urheilun globaali suosio on valtava. Urheilujärjestöt, urheilijat ja seurat ovat vahvoja mielipidevaikuttajia. Huippu-urheilun ja urheilijoiden hiilijalanjäljet ovat jatkossakin varmasti suuria, mutta sitä voisi kompensoida viestimällä ilmastoasioiden puolesta, Kaskeala näkee.

Esimerkiksi jalkapallotähti Cristiano Ronaldo on yksi maailman tunnetuimmista ihmisistä ja sosiaalisen median seuratuin henkilö. Kun portugalilainen sanoo jotain, sillä sanalla on myös voimaa myös urheilun ulkopuolella. Kaskeala kertoo esimerkin POW:n omasta kyselytutkimuksesta, jonka järjestö toteutti Lahden hiihdon MM-kisoihin 2017. Tarkoituksena oli kartoittaa urheilijoiden viestin vaikuttavuutta.

– Lopputulos oli se, että kun talviurheilun seuraaja kuuli idoliltaan ilmastoviestin, hän ryhtyy todennäköisimmin ilmastotekoihin. Esimerkin voima on totta, mikä on käynyt ilmi lukuisissa muissakin tutkimuksissa.

Kaskeala toivoo, että tulevaisuudessa yhä useammat seurat ja urheilijat alkaisivat puhua ilmastoasioiden puolesta. Ainakin vielä nämä avaukset olleet melko harvinaisia, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy: esimerkiksi lumilautailija Enni Rukajärvi on jo pitkään ollut huolissaan ympäristöongelmista, kun taas NBA-tähti Lauri Markkanen on mainoskasvona tuoreessa kampanjassa, jossa peräänkuulutetaan vastuullisia valintoja.

– Urheilu voi halutessaan merkittävä viestinviejä ja asennekasvattaja, kunhan se vain herää mukaan ilmastotalkoisiin, Kaskeala päättää.