Metsätuholaiset levittäytyvät – milloin metsänomistaja voi joutua korvausvastuuseen?

Metsänomistajan on syytä tarkkailla tuhoja ja huolehtia siitä, ettei omaa metsää altista turhaan vahingoille. Jos tuhot leviävät naapurin metsään, voi joutua jopa korvaamaan ne.

Metsä on aina luonnon armoilla ja on siksi altis myrsky-, lumi- ja hyönteisvahingoille.

Ilmaston lämmetessä on todennäköistä, että muun muassa tuhohyönteisten aiheuttamat vahingot kasvavat tulevaisuudessa, kun Suomeen saattaa tulla uusia lajeja tai olemassa olevat voivat muuttaa käyttäytymistään.

Tällä hetkellä hyönteisistä merkittävintä tuhoa aiheuttavat kirjanpainajakuoriaiset, jotka pystyvät jopa tappamaan terveitä kuusia.

Suomen metsäkeskuksen valmiuspäällikkö ja metsätuhoihin perehtynyt metsänhoitaja Yrjö Niskanen kertoo, että kirjanpainaja tappoi viime vuonna Ruotsissa 2–3 miljoonaa kuutiota kuusta.

– Suomessa ei toistaiseksi ole ollut vastaavia tuhoja. Tyypillisesti samasta kohteesta kuolee muutamia kymmeniä kuusia, Niskanen sanoo.

Isompien vahinkojen uhka on hänen mukaansa kuitenkin olemassa. Kirjanpainaja lisääntyy nopeasti kuivina ja lämpiminä kesinä, jollainen esimerkiksi viime kesä oli.

– Nyt kesän kylmyys on jarruttanut kannan kehittymistä, eikä laajempia tuhoja ole odotettavissa tänä kesänä.

Kuka korvaa, jos tuho leviää?

Metsänomistajan on syytä tarkkailla hyönteistuhoja tiiviisti ja pitää huolta siitä, ettei edesauta omalla toiminnallaan niiden leviämistä.

Metsätuholakia noudattamalla pärjää pitkälle. Se edellyttää keräämään vaurioituneet puut pois, jos kaatunutta kuusta on yli 10 kuutiota hehtaaria kohti tai mäntyä yli 20 kuutiota hehtaaria kohti.

Niskanen huomauttaa, että näin pidetään kuoriaisten lisääntymispaikat mahdollisimman vähäisinä. Myös puutavarapinot ovat potentiaalisia pesäpaikkoja hyönteisille. Lahopuut sen sijaan voi jättää korjaamatta.

Jos metsänomistaja laiminlyö velvollisuuden ja tuhot leviävät naapurin metsään, voi hän lain mukaan joutua korvaamaan aiheutuneet vahingot.

Pohjola Vakuutuksen asiantuntija Matti Roms korostaa, että vastuukysymykset ovat kuitenkin haastavia.

– Lähtökohta on, että jos kirjanpainaja leviää naapurin metsästä omaan metsään, pitäisi pystyä todistamaan, että ne ovat juuri samat hyönteisyksilöt. Ja että taustalla on tuottamuksellinen teko eli esimerkiksi vaurioituneita puita ei ole korjattu pois lain määräämällä tavalla, Roms sanoo.

Metsäkeskuksen Niskanen muistuttaa, että kirjanpainajia on runsaasti koko Etelä-Suomessa.

– Siksi on aika vaikea sanoa, että ne levisivät juuri naapurin metsästä.

Miten kirjanpainaja havaitaan?

Kirjanpainajan aiheuttamat vahingot on helpointa havaita, kun ne ovat jo tapahtuneet. Niskasen mukaan niistä kertovat syksyllä pystyyn kuolleet isot tukkikuuset, joista neulaset ovat karisseet pois.

– Se on varma merkki, että alueella on kaarnakuoriaisia, mitä todennäköisimmin kirjanpainajia.

Seuraavana keväänä on hyvä seurata, ovatko vastaavat tuhot lisääntyneet alueella. Järeissä kuusissa olevat pienet reiät voivat myös olla merkki siitä, että kirjanpainajat ovat iskeytyneet puihin.

Kirjanpainajien jälkiä kannattaa etsiä alueelta, jossa aurinko paahtaa puustoa. Kuivuus heikentää kuusikon vastustuskykyä.

Kirjanpainajat lisääntyvät tuulen kaatamissa puissa, kuusipinoissa sekä heikkokuntoisissa pystypuissa. Kun niitä on hyvin runsaasti, ne voivat iskeä myös terveisiin puihin. Niskanen kertoo, että 3 000–4 000 kirjanpainajakuoriaista onnistuu tappamaan elävän puun.

Kirjanpainajakannan taltuttamiseen ei ole keinoja. Hyönteiskannan romahduttavat sateet ja viileä ilma.

Vakuutus tuo turvaa

Omaa metsää ja siitä saatavia tuottoja voi turvata metsävakuutuksella. Laaja metsävakuutus sisältää turvan muun muassa myrskyjen, lumen, tulipalojen ja hyönteisten varalle. Vakuutuksen lähtökohtana on turvata menetetty metsän tuotto.

Myrskyvahinkojen kohdalla vakuutuksessa on maksimikorvaus vaurioituneen puuston osalta. Sen taso valitaan vakuutusta ottaessa. Myrskyn jälkeen vaurioitunutta puustoa pystyy yleensä vielä hyödyntämään taloudellisesti, joten vahinko jää pienemmäksi kuin hyönteistuhon tai palon jäljiltä. Hyönteis- ja palovahingoissa ei ole maksimikorvausta vahingon sattuessa.

– Metsä on omistajalleen suurimpia omaisuuseriä. Kun miettii, millainen metsävakuutus itselle sopii, ottaisin ennemmin korkean omavastuun kuin suppean turvan, Pohjola Vakuutuksen Matti Roms sanoo.

Hän muistuttaa, että pienet vahingot sen sijaan kuuluvat asiaan – onhan metsä aina altis luonnonvoimille.

Kaikenlaisten metsätuhojen välttämiseksi Roms kehottaa huolehtimaan myös aktiivisesta metsänhoidosta sekä tekemään hakkuut ajoissa. Ennakointi on avainsana riskienhallinnassa.

– Kun metsää hoitaa hyvin, se pääsee järeytymään ajoissa ja siitä saa paremmat tuotot. Järeytyminen auttaa myös muun muassa lumivahinkoja vastaan.

OP sosiaalisessa mediassa