Seitsemässä viikossa meloen Vienanmereltä Itämerelle

Taitelijapariskunta meloi Venäjän halki yhteensä noin tuhat kilometriä. Miten he valmistautuivat vaellukseen ja paljonko reissu kustansi?

Vaikka Kaisa ja Christoffer Leka ovat tehneet yhdessä useita pitkiä pyörä- ja melontareissuja eri puolilla maailmaa, lähtevät he jokaiselle reissulle ”vähän kuin soitellen sotaan”.

– Koskaan ei voi olla varma, onko reitti paras mahdollinen vai täytyykö suunnitelmaa muuttaa lennosta, Christoffer sanoo.

Ensimmäisen pitkän reissun Lekat tekivät vuonna 2007, kun he pyöräilivät kotoaan Porvoosta Jäämerelle. Vaikka matkat ovat pitkiä, ei reissuja vedetä äärimmäisyksiin, vaan päivämatkat pidetään maltillisina.

Taitelijapariskunnan seikkailut ovat poikineet yhteensä kymmenen sarjakuvakirjaa. Tekstipiirrokset syntyvät Kaisa Lekan kynästä, ja graafikko Christoffer Leka vastaa kirjojen visuaalisesta ilmeestä. Käsikirjoitukset mietitään yhdessä.

– Nykyään roolimme ovat sekoittuneet ja teemme melkein kaiken yhdessä, naurahtaa Christoffer.

Kaisa Leka kirjoittaa matkapäiväkirjaa.

Kokemus helpotti valmistautumista

Aiemmilla reissuillaan Lekat olivat käyneet Vienan Karjalassa pyöräilemässä ja melomassa. Karttoja katsellessaan he tajusivat, että Vienanmereltä pääsee vesiteitse Pietariin asti.

Siitä lähti kytemään ajatus melontavaelluksesta Vienanmereltä Itämerelle saakka. Netistä löytynyt purjehtijan kertomus samalta reitiltä loi uskoa siihen, että matka on mahdollista toteuttaa.

– Löysimme googlettamalla myös norjalaiset melojat, jotka suunnittelivat melontareissua Suomen, Ruotsin ja Norjan ympäri, eli päinvastaiseen suuntaan kuin me. Olimme heidän kanssaan yhteyksissä ennen reissua ja vaihdoimme ajatuksia suunnitelmista, Kaisa muistelee.

Reissua edelsi kuukausien valmistautuminen, joka piti sisällään karttojen tutkiskelua ja erilaisia selvitystöitä. Monen vuoden kokemus vastaavien pitkien reissujen suunnittelusta helpotti valmistautumista.

Retkelle lähtivät mukaan Kaisan ja Christofferin ystävät Eija Söderberg ja Antti Pöysä.

Retkiseurue ruokatauolla.

Keho kertoo, milloin on nälkä

Nelikon matka alkoi Belomorskissa Vienan Kemissä 8. kesäkuuta 2018. Kajakit laskettiin vesille Valkoisen meren rannalla kirpeässä kesäkelissä.

– Sormet olivat alkumatkassa kohmeessa ja makuupussissa täytyi nukkua kaikki vaatteet päällä. Lopulta päädyimme helteiseen Nevajokeen, jossa täytyi lippiksellä kauhoa vettä päähän vilvoittuakseen, Kaisa muistelee.

Lekat ovat kasvissyöjiä, joten heillä oli kuivapussit täynnä kasviproteiinituotteita, kuten vegenakkeja ja soijasuikaleita, koska arvelivat, että niiden saaminen voisi reissun päällä olla haastavaa. Ensimmäinen suurempi ruokavaraston täydennys tapahtui Petroskoissa. Muuten he ostivat pikkukylistä pastaa ja kasviksia.

– Ihmiset monesti stressaavat liikaa siitä, kuinka paljon tällaisilla reissuilla täytyy syödä. Kun on koko ajan ulkona ja liikkeessä, niin keho kyllä kertoo, milloin on nälkä tai jano, Kaisa sanoo.

Juomavettä kerättiin metkan varrelta. Retkiseurueella oli mukanaan useampi vedenpuhdistuslaite, joilla luonnonvedestä sai juomakelpoista.

Suolan makua merivedestä ei saa pois edes suodattamalla. Kerran retkiseurue päätti kokeilla makeanveden sijaan kahta kärpästä yhdellä iskulla ja valmistaa keitto meriveteen säästyäkseen suolan lisäämiseltä.

– Siitä tuli maailmanhistorian suolaisin keitto, Kaisa nauraa ja lisää, että kokeilu jäi kertaluontoiseksi.

Kaisa Leka meloo kaatosateessa.

Ihmisten avuliaisuus yllätti

Venäjän monimuotoinen luonto ja ystävälliset ihmiset tekivät pariskuntaan vaikutuksen. Melojat näkivät erämaata, hiljaisia pikkukyliä ja hulppeita kesäpalatseja ökyveneineen.

Melontavaelluksen suurin jännitys liittyi kanavien sulkuihin, joista ei voi mennä kajakilla. Ensimmäisen sulun kohdalla näyttikin siltä, että ainoa vaihtoehto on kantaa kajakkeja monta kilometriä umpimetsässä.

– Sulun vartijat huomasivat meidät ja järjestivät meille autokyydin. He kysyivät vielä, haluammeko käydä kaupassa. Vastaava toistui usein. Ihmiset olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia.

Pitkään matkaan mahtui monenlaisia säitä ja mielentiloja. Kaisa päivittäisiin rutiineihin kuuluu meditaatioharjoitus, joka auttaa hallitsemaan mieltä ja sietämään epävarmuutta ja epämiellyttäviä tuntemuksia. Huonona päivänä saattoi meloa kauempana muista ja edetä omassa rauhassa.

Ystävien avulla lähtöruutuun

Melojien yllätykseksi he pääsivät perille Pietariin nopeammin kuin olivat etukäteen ajatelleet. Noin tuhannen kilometrin melontamatka taittui seitsemässä viikossa.

Lekat arvioivat, että yhden hengen matkakustannukset olivat noin pari tuhatta euroa. Tämä sisältää matka-, majoitus- ja ruokakustannukset sekä viisumit. Venäjän viisumit järjestyivät helposti Rustravel-matkatoimiston kautta. Yhden viisumin hinta on 75 euroa.

Suurin yksittäinen kuluerä oli kuljetus lähtöpaikkaan.

– Ystävämme veivät meidät kajakkeineen Belomorskiin Vienan Kemiin ja ajoivat reissun lopuksi Pietarista vielä takaisin Porvooseen.

Samaiset ystävät olivat seitsemän viikkoa valmiudessa hakemaan retkiseurueen tarvittaessa pois kesken kaiken.

Seitsemän viikon ja noin tuhannen kilometrin melomisen jälkeen perillä Pietarissa.

”Majoituskustannuksissa saa helposti säästettyä”

Reissulle mukaan valikoituivat hyväksi todetut kajakit, majoitteet, retkikeittimet ja muut retkeilyvarusteet. Kustannuksia tulee huomattavasti enemmän, jos retkeä varten pitää hankkia kaikki varusteet kajakista lähtien.

– Ensikertalaisen kannattaa aloittaa suunnittelu ajoissa ja tehdä testiretki. Lyhyelläkin retkellä huomaa, toimivatko varusteet tai puuttuuko jotakin, Christoffer neuvoo.

Retkiseurue majoittui teltan ja riippumaton lisäksi majataloissa ja mökeissä. Pikkukylien mökkivuokrat yllättivät hintavuudellaan.

– Majoituskustannuksissa saa helposti säästettyä, jos nukkuu teltassa ja peseytyy järvissä. Itse arvostan suihkua ja kunnollista sänkyä, Kaisa naurahtaa.

Reissut tuovat perspektiiviä ja havahduttavat arvostamaan arjen pieniä asioita.

– Meloessa voin päästää irti tietynlaisesta kontrollista. Kaupungissa eläessä voi tuntua, että kaikki on hallinnassa. Luonnossa liikkuessa tajuaa, kuinka vähän lopulta on omissa käsissä, Kaisa sanoo.

Kaisa ja Christoffer Leka

  • Kaisa on sarjakuvapiirtäjä ja Christoffer graafikko.
  • Kaisan molemmat jalat on amputoitu epämuodostuman vuoksi polvesta alaspäin vuonna 2002 hänen omasta toiveestaan.
  • Pariskunta on tehnyt ja julkaissut yhdessä 10 sarjakuvakirjaa, joista Imperfect-kirja sai Sarjakuva-Finlandia-palkinnon vuonna 2018.
  • Meloessa pariskunnan päivämatkat ovat noin 25 kilometriä päivässä. Pyöräretkillä he pyöräilevät noin 80–100 kilometriä päivässä.

Oletko lähdössä matkalle? Muista matkavakuutus.

OP sosiaalisessa mediassa