Oletko jo kolunnut kaikki kansallispuistot, mussuttanut munkkia Tampereella Pyynikin näköalatornissa ja bongannut norppia Punkaharjun järvimaisemissa? Tämä juttu on niille, jotka etsivät kotimaanmatkailuun jotakin uutta ja jännittävää. Suomesta löytyy toinen toistaan erikoisempia nähtävyyksiä, joita ei turistioppaasta löydy. Ehditkö kiertää kaikki tämän kesän aikana?

Palanen Italiaa

Valkeakoskelta löytyy Myllysaaren museolta aito venetsialainen gondoli. Gondoleja on vain kolme Venetsian ulkopuolella. Erikoisen menopelin on Valkeakoskelle hankkinut Yhtyneiden toimitusjohtaja vuorineuvos Juuso Walden vuonna 1963. Paikkakunnalla valmistauduttiin Teollisuus- ja maatalousnäyttelyyn, jonka kutsuvieraille Walden halusi tarjota unohtumattoman elämyksen; gondoliajelun Valkeakosken vesillä.

Silli soikoon!

Suomi on museoiden luvattu maa: niitä löytyy täältä arviolta tuhat erilaista. Yksi museotarjonnan erikoisemmista helmistä on Rymättylässä sijaitseva Dikseli-niminen silliperinnekeskus. Esillä on laajasti sillin kalastuksen historiaa, sekä tietenkin sillipurkkeja ja sillinkäsittelylaitteita.

Muita historiasta kiinnostuneen kohteita ovat Jokioisten naulamuseo, Porvoon lähettyvillä sijaitseva perämoottorimuseo, Tampereen maitolaiturimuseo ja Sonkajärven pullomuseo. Eikä toki sovi unohtaa Kihniön turvemuseota!

Kummalliset kivet

Tykkäätkö astetta jännittävämmistä kohteista? Matkaa Etelä-Savoon Savonrantaan, jonka metsistä löydät pahamaineisen paholaiskiven. Kiven pinta on täynnä outoja koloja, jotka muodostavat kauempaa katsottuna pelottavat kasvot. Kauhua on herättänyt myös paholaiskiveltä kantautuva uliseva ääni, joka syntyy, kun pohjoistuuli puhaltaa sen onkaloihin. Entisaikaan kiveä pelättiin, eikä sitä uskallettu lähestyä – ainakaan ilman uhrilahjaa.

Kivifanaatikon kannattaa käydä tarkastamassa myös Kurikassa sijaitseva Kusikivi. Perimätiedon mukaan Turusta Vaasaan matkannut Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik pysähtyi kiven luokse 18. heinäkuuta 1752 ja kävi tarpeilla kiveä näkösuojana käyttäen.

Karmiva lähde

Kauhutarinoita rakastavan kannattaa suunnata Pohjanmaalle Isokyröön. Levänluhdalla sijaitsee lähde, jota kutsutaan uhrilähteeksi. Alueelta löydettiin runsaasti luita 1800-luvulla, kun suoalue otettiin peltokäyttöön. Suosta on nostettu yhteensä 98 pääkalloa.

Kansantaruissa on kerrottu alueen lähteestä, joka pulppuaa verenpunaista vettä ja ihmisluita. Tarina on tosi, sillä lähteen rautapitoinen vesi värjäytyy keväisin punertavaksi. On myös todennäköistä, että suohon haudattujen luita on välillä ilmestynyt veteen. Ei siis ihme, että lähde on saanut karmivan maineen.

Hylätty luksusspa

Unohda Särkänniemi ja Pyynikin näköalatorni! Länsi-Tampereelta, rehevän kasvillisuuden seasta, löytyvät luksuskylpylän rauniot. Epilässä sijainneen kylpylän rakennutti 1930-luvulla teollisuuspohatta Sixtus Syrjänen. Syrjäsen sahabisneksellä meni heikosti, mutta työntekijöiden irtisanomisen sijaan hän palkkasi väkeään kylpylän rakennustöihin. Tarkoituksena oli rakentaa harjunnotkoon upea roomalaistyyppinen kylpylä, mutta talvisota keskeytti rakennustyöt.

Alueella risteilee useita lenkkipolkuja, ja raunioiden lisäksi alueella voi nauttia laakson kauniista luonnosta.

Karhujen kannoilla

Yhdet Suomen kesän erikoisimmista festareista järjestetään elokuun puolessa välissä Ilomantsissa. Karhufestivaaleilla juhlistetaan luovuutta, uudistuvaa kansanperinnettä – ja tietenkin karhuja. Paikkavalinta on luonteva, sillä Ilomantsista löytyy Suomen runsain karhukanta.

Festareiden kiinnostavin tapahtuma on kaksipäiväinen karhunveistokilpailu. Kansainvälisistä kilpailijoista koostuva joukko taikoo puusta upeita karhuveistoksia. Itseoppineet taiteilijat ja puutyön taitajat ovat pistäneet kisan viisivuotisen historian aikana parastaan, ja on varmaa, että karhuaiheisista taideteoksista tulee tänäkin vuonna häkellyttävän hienoja.

Muumio kirkossa

Keminmaan kirkko houkuttelee turisteja erikoisella nähtävyydellä. 1500-luvulla rakennetun upean kivikirkon lattiaan on haudattu vanhan perinteen mukaisesti useita ihmisiä. Heistä kuuluisin on kirkon oma kirkkoherra Nikolaus Rungius, joka kuoli vuonna 1629.

Kirkkoherran kerrotaan saarnanneen, että jos hänen sanansa ovat totta, hänen ruumiinsa ei tule koskaan mätänemään. Ja niin kävi, että ruumis muumioitui. Kirkkoherran ruumis on nähtävillä lasikantisessa arkussa kirkon lattian alla.

Muumiolta puuttuu kokonaan toinen käsi, ja se on kirvoittanut kielenkannat esittämään toinen toistaan villimpiä teorioita raajan katoamiselle. Tunnetuin lienee se, että toisen maailmansodan aikaan kirkon löysivät tukevassa humalassa olleet saksalaissotilaat. Sotilaat intoutuivat tanssittamaan muumiota, ja käsi irtosi vauhdikkaassa menossa.