Vuonna 2006 Pekkolan tilalle tuli kaksi lemmikkilammasta. Jonkin ajan päästä niitä oli neljä ja vähitellen kuusi. Nykyään lampaita on Hauhossa sijaitsevalla tilalla jo 130 ja pihapiiriin on rakentumassa uusi lampola. Harrastuksesta on tullut vuosien myötä liiketoimintaa.

– Oikeastaan lampaan- ja karitsanlihan myynti tuli hieman pakollisestikin, kun halusimme, että karitsoja syntyy. Kaikkia ei voitu pitää, ja osa oli teurastettava ja myytävä lihoiksi, kertoo Pekkolan tilan emäntä Siri Taalas.

Pekkolan tila on hänen miehensä Jani Pekkolan kotitila. Sen juuret ulottuvat aina vuoteen 1733 saakka. Tilalla tuotettiin pitkään maitoa, mutta maidontuotanto päättyi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä vuonna 2005 ja navetta tyhjeni. Pekkola keskittyi kasvinviljelyyn ja koneurakointiin. Pari vuotta myöhemmin suomenlampaat saapuivat tilalle.

Lammasmäärän kasvaessa asiakaskunta on laajentunut omista sukulaisista ja tuttavista lähialueen mökkiläisiin sekä laajemmallekin. Nykyään tilalla toimii tilapuoti ja sillä on Facebook-sivut, joiden kautta tulee uusia asiakkaita.

Parhaillaan tilan pihapiiriin nousee uusi lampola. Se on ollut Siri Taalaksen pitkäaikainen haave. Hän on koulutukseltaan agronomi, ja aiemmin hän työskenteli tilan ulkopuolella alan tutkimuksen ja hanketoiminnan parissa.

– Olin miettinyt pitkään, jo useita vuosia, pitäisikö ruveta ihan oikeaksi lampuriksi. Huomion jakaminen moneen paikkaan tarkoitti, etten pystynyt keskittymään siihen niin paljon kuin halusin.

Nyt haave käytännönläheisemmästä työstä on toteutunut. Vuonna 2018 hän jätti päivätyönsä, siirtyi tilalle töihin ja on nyt täyspäiväisesti vastuussa tilan lampaista.

Lampaanmaidon tuottajaksi

Lampaista saadaan lihan lisäksi taljoja ja villaa, josta valmistetaan lankoja. Vähitellen pariskunnan mielessä alkoi siintää myös uusi tavoite: lampaanmaidon tuotanto. Maidontuotanto itsessään ja siitä valmistettavat tuotteet olivat kiinnostaneet Taalasta jo jonkin aikaa.

– Ajatus lampaanmaidosta tuli ehkä siitä, ettei meille voi enää tulla lehmiä, koska tilojen uusiminen olisi ollut valtava investointi. Vuohet eivät tulleet kysymykseen, ja lampaat me jo tunnemme.

Niinpä he alkoivat selvittää, mitä lampaanmaidon tuotanto vaatisi. Se toisi mukanaan yhden uuden kulman eläinten kanssa työskentelyyn sekä lisätuloja.

– Ajattelin asiaa sitä kautta, mistä itse pidän. Haluan olla eläinten kanssa ja koin lypsypuolen olevan helpoin tapa siihen. Siinä on myös se käytännön puoli, että monille lampureille maisemanhoito on tärkeää tulonmuodostuksen kannalta. Meillä ei kuitenkaan ole niin hyvin mahdollisuutta siihen. Oli pakko keksiä jotain muuta.

Suomessa pienimuotoista toimintaa

Taalas kertoo, että äkkiseltään lampaanmaidon tuotanto voi kuulostaa uudenlaiselta avaukselta. Moni meistä on kuitenkin jo syönyt kokonaan tai osittain lampaanmaidosta valmistettuja juustoja, kuten fetaa, halloumia tai manchegoa.

Toistaiseksi lampaanmaidon tuotanto on Suomessa Taalaksen mukaan hyvin pienimuotoista.

– Mutta kun mennään Ranskaan, Espanjaan tai Kreikkaan, siellä on paljon lampaanmaitoa tuottavia tiloja.

Taalas arvioi, että lampaanmaidon tuotannon käynnistämistä voi hidastaa se, että kaikki on uutta: tuotantotavat, oikeanlainen ravinto, asiakaskunta, logistiikka ja markkinat on kaikki löydettävä ja järjestettävä itse.

– Ei ole mitään, mistä ottaa mallia. Kaikki vaatii ekstratyötä.

Yhteistyö vie eteenpäin

Maidon lypsäminen on tarkoittanut Pekkolan tilalla investointia uuteen tuotantotilaan sekä pässien ja uuhien hankintaa.

– Kun päätimme lähteä tekemään tätä, niin sittenhän se lähti nopeasti. Lampaille on melko yksinkertainen rakennus, joka tehdään. Kyseessä on siis kylmä halli.

Tila on jo tuottanut joitain lampaanmaidon koe-eriä. Tuotanto olisi tarkoitus käynnistää kunnolla vuoden sisällä.

Muiden tuotteiden valmistus jatkuu ja ne tuovat tuloja samalla, kun rinnalla kulkee maidontuotannon käynnistäminen. Jos lypsy saadaan sujumaan kannattavasti, voi maidosta tulla tilan päätuote. Tarkoitus on myydä maitoa suoraan jatkojalostajille, kuten juustoloille.

– Tuotanto toteutetaan sillä tavoin, että se edistää eläinten hyvinvointia. Esimerkiksi vieroitusta ei tehdä varhain, vaan annetaan karitsoiden juoda maitoa.

Apua toiminnan käynnistämiseen on tullut lampaanmaitoa tuottavalta SikkaTalun lammastilalta. Rymättylässä sijaitsevat tila on tuottanut lampaanmaitoa joidenkin vuosien ajan.

– Aina jos tulee jokin maidontuotantoon liittyvä ongelma, soittelemme toisillemme. Kukaan muu ei jaksa kuunnella samalla tavoin kuin toinen alan ihminen.

Yhteistyö on hitsannut tiloja yhteen ja tuonut myös käytännön etuja.

– Nyt kun toin lampaita Ruotsista, kysyin heti, ottavatko hekin kuormasta. Näin pystymme ylläpitämään geenejä molemmissa katraissa. Missään nimessä en ajattele, että olisimme kilpailijoita vaan ennen kaikkea kollegoita.