Kustannustehokkuus ja paremmat tuotot kannustavat siirtymään luomuun – maitotilalle se oli oikea ratkaisu

Taloudelliset syyt painoivat vaakakupissa paljon, kun Jyrki Peltola päätti siirtyä luomuun. Ensin luomuun siirtyivät pellot. Neljä vuotta myöhemmin maidontuotanto seurasi perässä.

Hautjärvellä sijaitsevan maitotilan isännän Jyrki Peltolan päätös siirtyä luomuun oli puhtaasti taloudellinen.

– Viimeinen sysäys luomuun siirtymiseen oli se, kun en kerta kaikkiaan pystynyt enää ostamaan sellaista määrää kasvinsuojeluaineita ja lannoitteita kuin mitä perinteinen viljely olisi vaatinut, Peltola kertoo.

Kustannukset alkoivat karata, mutta tuotot eivät nousseet samaa tahtia. Oli keksittävä ratkaisu tämän eron kiinni kuromiseksi.

Pellot olivat avainasemassa luomupäätöksessä. Nykyään Peltola omistaa niitä 25 hehtaaria, ja vuokrattuna on yli 300 hehtaaria. Lypsäviä lehmiä tilalla on noin 150.

Tällainen peltoala yhdistettynä karjatalouteen loi hyvän pohjan luomuun siirtymiseen. Lietettä syntyy luonnostaan ja nurmea on kierrossa joka tapauksessa. Vuonna 2012 tila siirtyi tarkan harkinnan jälkeen osittain luomuun.

– Aluksi menimme niin, että lehmät olivat perinteisessä tuotannossa ja pellot luomussa.

Tämä vaihe kesti kolmisen vuotta. Sitten tila oli taas valinnan edessä.

– Edelleenkään rahat eivät riittäneet. Viimeinen konsti oli siirtää karjakin luomuun, että saadaan täydet luomutuet koko peltopinta-alalle ja maidolle lisähintaa.

Luomutilojen määrä kasvaa maltillisesti

Myös talousneuvontapalveluiden ja strategisen johtamisen kehityspäällikkö Jarmo Keskinen ProAgrialta kertoo, että taloudelliset syyt ovat usein se tekijä, joka kannustaa tiloja siirtymään luomuun.

– Asiakkaidemme perusteluissa luomuun siirtymiseen syynä on 95-prosenttisesti maatilan taloudellinen tilanne, joka on kiristynyt koko ajan. EU-tukia on vähennetty ja maidon ja viljan hinnat ovat laskeneet. Talous on joutunut tiukemmalle ja on alettu miettiä keinoja, joilla tilannetta voisi parantaa.

Viime vuosina luomusta on puhuttu paljon. Se ei kuitenkaan näy valtavana luomutilojen määrän kasvuna. Vuosittain luomutilojen määrä on kasvanut noin 0,5–1 prosenttia ja koko maan peltopinta-alasta noin kymmenen prosenttia on luomussa.

Miten luomu muuttaa tilan taloutta?

ProAgrian Keskinen tiivistää, että luomussa tuottajia kiinnostavat kustannustehokkuus ja paremmat tuotot.

Hän kertoo, että esimerkiksi luomumaidossa tuottaja saa 11 senttiä per litra paremman hinnan kuin tavan maidon tuottaja. Luomuviljan hinta tavalliseen viljaan verrattuna on puolestaan noin kaksinkertainen.

Viljatiloilla Keskisen mukaan noin puolet liikevaihdosta tulee tuista ja toinen puoli viljan myynnistä. Perinteinen tila saa tukia 470 euroa peltoa hehtaarilta, kun luomuviljatilalla vastaava lukema on noin 600 euroa hehtaarilta.

Luomuun siirtymisen jälkeen Peltolan maitotilan liikevaihto on noussut reilusta 500 000 eurosta lähes miljoonaan.

Tätä selittää erityisesti tukien suuruus sekä peltoalan kasvu kolmanneksella noin 320 hehtaariin. Pellot ovat toistaiseksi tilalla eniten tulosta tuova tekijä.

– Tukien määrä nousi reilusta 600 eurosta per hehtaari päälle 900 euroon.

Parempi tuloksentekokyky johtuu myös alhaisemmasta kustannusrakenteesta. Kasvinsuojeluaineet ja lannoitteet ovat jääneet pois, ja Peltola kertoo, että myös lehmien terveys on kohentunut.

– Lehmien uudistustarve ja sairaskäynnit ovat pudonneet olemattomiin.

Maidosta saatava tuotto on parempi maitolitraa kohdin, mutta luomuun siirtymisen myötä tuotos on laskenut. Seuraava askel on Peltolan mukaan saada se kohoamaan.

Entä mitä mieltä Peltola on siitä, kannattiko siirtymä luomuun?

– Kyllä se kannatti selvästi. En usko, että ilman tätä liikettä tila olisi pystyssä.

Ovatko edellytykset luomulle kunnossa?

Keskinen korostaa, ettei luomu ole automaattisesti kaikille tiloille toimiva ratkaisu. Se on päätös, joka on punnittava huolella. Samaa sanoo Peltola.

– Rehun laatu ja riittävyys tulee varmistaa, mieluiten omalta pellolta. Jos rehun ostaa naapurin luomupelloilta, ei itse saa luomutukia, Peltola muistuttaa.

Luomurehu maksaa enemmän kuin tavan rehu, joten sekin voi osaltaan nostaa kustannuksia. Keskinen kertoo nyrkkisäännön peltoalan suhteen:

– Jos siirrytään luomuun ajatuksella, että ollaan rehun suhteen omavaraisia, luomumaitotilalla pitäisi olla peltoa 2,5 hehtaaria eläintä kohdin. Tuotettavan sadon määrä hehtaarilta on luomussa pienempi.

Tavallisessa tuotannossa lehmää kohdin riittää noin hehtaari peltoa.

– Mitä isompi peltoala on suhteessa eläinmäärään karjatilalla, sitä kannattavampi vaihtoehto luomu on. Viljatiloilla ero tulee juuri kustannuksista, Keskinen kertoo.

Peltola muistuttaa myös, että korkeampi tuottajahinta ei automaattisesti ratkaise kannattavuusongelmia.

– Maidon lisähintaan tuijottaminen ei ole välttämättä se oikea tapa lähteä asiaa purkamaan, koska tuotokset tippuvat.

Peruskysymyksiä ovat myös se, tuottaako karja itsessään luomulla riittävästi vai täytyykö eläinkanta uusia kokonaan. Entä mitä tilan muuttaminen luomukelpoiseksi tarkoittaa investointien kannalta?

Esimerkiksi Peltolan tilalla muutos vaati lähinnä työtä ja karjasuojien päivitystä ja laitumien aitaamista.

OP sosiaalisessa mediassa