Yli 150 000 suomalaista tekee työtä useammalle kuin yhdelle työnantajalle‍.

Osalle se on taloudellinen pakko ja toisille ratkaisu omasta halusta. Moni tekee hetkellisesti useampaa työtä tai ottaa vastaan keikkahommia silloin, kun haluaa tilapäisesti enemmän tuloja toteuttaakseen jonkin arvokkaamman hankinnan tai kompensoidakseen yllättäen eteen sattuneita kustannuksia.

Tervakoskella asuva Sari Salonen, 52, on tehnyt työuransa aikana useampaa työtä yhtä aikaa moneen eri otteeseen. Toisinaan työ on ollut vain työtä muiden joukossa ja motiivina on toiminut raha, mutta aina välillä kurkistus uuden alan hommiin on johtanut myös lisäkouluttautumiseen ja jopa alan vaihtoon.

Kaupunkilaistyttö muuttaa maalle

Kun Salosen nyt 29- ja 24-vuotiaat lapset olivat pieniä, äiti teki kahta työtä yhtä aikaa. Hän toimi lasten isän, silloisen puolisonsa kanssa maatalousyrittäjänä tämän kotitilalla, mutta merkonomin koulutus mahdollisti myös toimistosihteerin töiden tekemisen tilan ulkopuolella.

– Olin kotitilalla kokki, peltoeväskuski, puutarhuri ja eläintenhoitaja samalla kun hoidin lapsia ja autoin kirjanpidossa. Kaupunkilaistyttö sai opetella paljon uutta. Nautin yhteisöllisyydestä ja rauhasta ja siitä, että minulla oli ensimmäistä kertaa elämässäni jotakin omaa. Saimme yrittäjinä päättää monesta asiasta. Eripituisilla lisätöillä oikeusministeriössä ja verohallinnossa tienasin sitten tarvittaessa vähän lisätuloja, Salonen kertoo.

Lisätyöt tulivat tutuiksi myöhemminkin. 1990-luvun alussa Salonen toimi tilan töiden ohella esimerkiksi Painonvartijoiden ravinto-ohjaajana. Se oli keino lihottaa kukkaroa ja rahoittaa matkustelua. Vähitellen ihmiset ja heidän hyvinvointinsa alkoivat kiinnostaa niin paljon, että Salonen halusi suunnata myös päätyökseen ihmisten pariin. Hän aloitti ensin peruskoulussa erityisluokassa kouluohjaajana ja toimi sittemmin myös opettajien sijaisena.

Lisäansioiden kanssa kasvoi myös osaaminen. Salonen suoritti kouluohjaajan ja lasten ja nuorten erityisohjaajan tutkinnot.

Uudelle uralle

2000-luvun alussa Salonen siirtyi koulumaailmasta töihin kotihoitoon. Konkreettinen hoitotyö tuntui mielenkiintoiselta ja taas oli mahdollista oppia uutta. Salonen nauraa, että vuodesta 2002 elämä oli taas "yhtä tutkintoa ja työtä!". Vuoteen 2014 mennessä hän olikin opiskellut sekä lähi- että sairaanhoitajan tutkinnot suuntautuen ensin mielenterveys-, päihde- ja vanhustyöhön ja sitten vielä tälläkin hetkellä rakkaimpaan työhönsä, sisätauti-kirurgiaan.

Monipuolinen työkokemus, laaja tutkintopaletti ja pitkä alan työkokemus ovat tarjonneet Saloselle mahdollisuuden työskennellä monissa eri paikoissa ja ottaa kulloisenkin päätyön ohessa vastaan myös monenlaista hoitoalan työtä freelancerina aina, kun on tuntunut siltä.

Nyt Salonen työskentelee osa-aikaisena erilaisissa lähi- ja sairaanhoitajan tehtävissä kahden eri vuokratyöntekijöitä välittävän firman listoilla. Salonen nauttii voidessaan itse päättää viikkorytmistään ja valita keikkapaikat.

– Jos esimerkiksi jossakin paikassa on tulehtunut työilmapiiri tai muita ongelmia, voin päättää olla menemättä sinne enää uudestaan, toteaa Salonen.

– Ikävä kyllä myös tällä alalla näkyy lisääntynyt väkivalta ja monenlaiset ongelmat työyhteisöissä. Ne ovat saaneet minut välillä suunnittelemaan siirtymistä muulle alalle, mutta toisaalta nautin paljon työstä ihmisten parissa.

Poukkoileva työviikko

Salosen erilaisia töitä yhdistävä työviikko saattaa sisältää esimerkiksi tehtäviä sairaalahoidossa olevien psykiatristen potilaiden parissa. Silloin tehtäviin kuuluu esimerkiksi psyyken ja elämänhallinnan tukemista ja virkistystoimintaa, kuten ulkoilua.

Seuraava työkomennus voi viedä Salosen vaikkapa päihdehoidon pariin. Yövuorossa hän valvoo asumispalvelun asiakkaiden turvallisuutta ja yövuoroa koskevien sovittujen sääntöjen noudattamista sekä tarkkailee asiakkaiden psyykkistä ja fyysistä vointia.

Kolmas pesti samalla viikolla voi olla esimerkiksi terveyskeskussairaalan osastolla. Siellä tehtäviin kuuluvat muun muassa perushoito, hoitotyön kirjaaminen ja jatkohoidon suunnittelu.

Neljäntenä päivänä hän saattaa työskennellä sisätautien vuodeosastolla moniammatillisessa työssä omahoitajana usein vaihtuville potilailleen.

– Neuvon, ohjaan ja kuntoutan heitä. Havainnoin esimerkiksi kipua ja toteutan potilaille annettavaa lääkehoitoa, Salonen kertoo.

– Vaihtelevaa tämä ainakin on! Vuorojen alussa on syytä aika painaa mieleensä, missä fokus kussakin työssä on.

Lepoakin sopivassa suhteessa

Saloselle lisätyön tekeminen on ollut keino rahoittaa matkustamisen lisäksi talon erilaisia remontteja ja isompia pihatöitä. Juuri tällä hetkellä Salosta motivoi talonsa peruskorjauslainan maksaminen. Hän tekee lisävuoroja, laittaa rahaa säästöön ja aikoo maksaa lainan loppuun tänä syksynä.

– En ehkä voi haaveilla velattomista eläkevuosista, mutta kun saan maksettua tämän yhden kolmesta taloni lainasta kokonaan, rahaa jää runsaat 300 euroa kuussa enemmän käteen. En mieti niinkään korkojen nousua, vaan iloitsen siitä, että kuukauden aikana ei tarvitse miettiä jokaista kymppiä ja satasta.

Useamman kuin yhden työn tekeminen yhtä aikaa vaatii oman aikatauluttamisensa. Salonen toteaa, että aikaa on löytynyt vuosien varrella vaihtelevasti. Jos töitä on ollut erityisen paljon, tai meneillään on ollut useampia töitä ja opiskelua yhdistävä vaativampi jakso, hän on tarvittaessa ollut valmis tinkimään hieman kotitöistä ja muusta arjen pyörityksestä.

– Lasten ollessa pienempiä mummot, vaarit ja sedät auttoivat lasten kanssa. Nyt elämme kaksin avomieheni Petrin kanssa. Hän on joustava, ahkera ja suhteeseen sitoutunut kumppani.

Siitä Salonen pitää tarkasti huolen, etteivät työt rohmua liian suurta palasta arjesta silloinkaan, kun meneillään on useampi homma yhtä aikaa.

– Unesta, ystävien tapaamisesta, liikunnasta ja samassa talossa asuvan rakkaan tyttärenpoikani Juuson kanssa vietetystä ajasta en luovu. Se on ihan tietoinen päätös oman jaksamisen hyväksi. Minä en myöskään tee ylitöitä niin, että työskentelisin esimerkiksi kuutena päivänä viikossa. Pidän aina vähintään kaksi vapaapäivää, Salonen tuumaa.