Muistatko vielä Kirkonrotan ja muut perinneleikit? Ne ovat edelleen pihojen hittipelejä

Suomessa ulkona leikityillä peleillä on varsin pitkät perinteet. Kirkonrottaa ja tervapataa ovat leikkineet niin 40-luvun kuin 80-luvun lapsetkin. Hieman yllättäen perinteiset pihaleikit liikuttavat nykylapsiakin.

Aikaa ennen älypuhelimia pihapelit olivat hyvä tapa tutustua uusiin kavereihin ja viettää aikaa ulkona. Perinneleikit olivat myös tärkeä osa yhteisöllisyyttä, sillä elämänpiiri rajoittui tiukemmin lähialueisiin kuin nykyään.

Vaikka lasten ja nuorten elämästä entistä suuremman osan nielevät elektroniset laitteet, pihapelit pitävät edelleen pintansa. Listasimme viisi klassikkopeliä ja kaivoimme esiin tarinat niiden taustalla.

Kirkonrotta

Kirkonrotta on klassikkoleikki, joka on yksi piiloleikin muoto. Kirkonrotassa leikkijöiden joukosta valitaan etsijä, joko arvonnalla tai vapaaehtoisena. Muut leikkijät piiloutuvat. Leikkiin tarvitaan myös huutopaikka, joka toimii leikin keskipisteenä. Tähän keskipisteeseen etsijän täytyy ”kirjata” piiloutujien nimiä koskettamalla keskipistettä ja kirjaamalla löytyneiden nimet muodossa ”Heikin-nimet”.

Kun etsijä saa näköhavainnon etsitystä, voi tämä yrittää pelastaa itsensä juoksemalla huutopaikalle ennen etsijää. Vapaalla jalalla oleva etsijä voi pelastaa itsensä lisäksi myös kiinni jääneet etsityt koskettamalla keskipistettä ja huutamalla ”omat”.

Pelin kierros loppuu kun kaikki piileksijät ovat löytyneet. Tämän jälkeen peli jatkuu niin, että edellisellä kierroksella ensimmäisenä paljastunut on seuraavan kierroksen kirkkis. Kirkonrotan tarkempiin säänöithin voi tutustua Wikipediassa.

Kirkonrotan historia

Kirkonrotalla on nimensä mukaisesti varsin kristilliset juuret. Virallisesti leikki alkaa lorulla: ”Vasta pesty, puhdas selkä, saippualla pesty, ympyrä ja risti, kuka siihen viimeisenä pisti”. Kun Jeesusta vietiin ristille, häntä tökittiin selkään. Jeesuksen piti arvata kuka häntä viimeisenä tökki.

Kirkonrotan kristillinen perinne ei juuri ole enää läsnä leikissä ja Kirkonrotasta eli Kirkkisestä onkin olemassa useita väännöksi ja nimiversioita, joista alkuloru on aikojen saatossa kadonnut.

Tutuimpia Kirkonrotan versioita ovat kymmenen tikkua laudalla tai Purkkis, jossa keskipisteenä toimii purkki tai lauta.

Kuka pelkää mustaa miestä?

Kuka pelkää mustaa miestä on juoksuleikki, jonka säännöt ovat varsin yksinkertaiset. Maahan piirretään tai merkitään kaksi viivaa, joiden välillä on leikkijöiden iästä riippuen 10-25 metriä. Pelin pelaajat yhtä lukuun ottamatta asettuvat toisen viivan taakse ja ”musta mies” jää viivojen välisen alueen keskelle.

Kun mustamies huutaa lauseen ”Kuka pelkää mustaa miestä?”, lähtevät muut pelaajat juoksemaan kohti toista viivaa. Musta mies yrittää koskettaa juoksijoita ennen kuin he ennättävät toiselle viivalle. Kun musta mies onnistuu koskettamaan juoksijaa, siirtyy tämä mustan miehen avuksi ottamaan kiinni vapaita juoksijoita. Peliä jatketaan kunnes kaikki osallistujat ovat jääneet mustiksi miehiksi.

Kuka pelkää –leikin historia

Mustan miehen pelaaminen on koettu loukkaavana tummaihoisia ihmisiä kohtaan, mutta pelin alkuperäisen ajatuksen mukaan mustamies ei suinkaan ollut tummaihoinen mies, vaan itse kuolema.

Tervapata

Tervapadassa maahan piirretään suuri ympyrä ja sen ulkoreunoille pieniä puoliympyröitä. Leikkijät tarvitsevat jonkin pienen esineen (esimerkiksi kepin), joka toimii merkkaajana. Leikkijöistä valitaan yksi ihminen kiertämään tervapataa ympäri muiden selkien takana.

Kiertävä henkilö pudottaa kepin yhden pelaajan taakse, jolloin tämä joutuu lähteä juoksemaan päinvastaiseen suuntaan kuin kepin pudottaja. Se kuka ehtii ensi takaisin kepin luona olevaan puoliympyrään, saa jäädä paikalle. Hitaampi putoaa pelistä ja nopeampi saa määrittää uuden kepinkantajan. Leikki jatkuu kunnes voittaja on selvillä.

Helpommassa versiossa leikistä kukaan ei putoa, vaan tervapadan kiertäjä vaihtuu jokaisella kierroksella, mutta kaikki jatkavat pelissä.

Tervapadan historia

Tervapata oli alun perin tervanpolttajamiesten leikki. Työmiehet kuluttivat aikaa leikkien tervapataa palavan tervahaudan ympärillä.

Tervapataa pelataan Suomen lisäksi myös Yhdysvalloissa.

Peili

Peili on suosiolla mitattuna pihapelien kärkikastia, mikä saattanee johtua yksinkertaisista säännöistä. Yksi leikkijöistä ilmoittautuu peiliksi ja asettuu seisomaan selin muihin pelaajiin lyhyen matkan (n. 5-10m) päähän. Muut pelaajat seisovat rivissä.

Perusajatuksena on päästä peiliksi peilin paikalle. Pelaajat etenevät hiljaa kohti edessä selin olevaa peiliä. Peili kääntyy silloin tällöin kohti muita pelaajia. Mikäli peili havaitsee liikettä, on liikkuneen pelaajan palattava takaisin aloitusviivalle.

Peli jatkuu kunnes joku onnistuu koskettamaan peiliä selkään huudahtamaan Peili. Tämän jälkeen peili vaihtuu ja alkaa alusta.

Peilin historia

Peilin historiasta ei ole olemassa tarkkaa tietoa. Leikkien historia elää ajassa ja se vaihtelee paikkakuntakohtaisesti.

Keinupolttopallo

Keinupallo on muokattu versio polttopallosta. Laji on varsin suosittu ja se tunnetaan ympäri Suomea mm. nimillä keinupersis, keinupolttis, keinupallo, persis, keinumatti, keinupallo, kiikkupallo ja kiikkupolttis.

Keinupolttopalloa pelataan keinussa ja säännöt ovat mukaelma polttopallosta ja jalkapallosta. Keinupallossa polttaja yrittää polttaa keinussa istuvia kisaajia heittämällä näitä pallolla. Keinujat saavat koskea palloon jaloilla ja päällä, mutta muista osista keinuja palaa ja joutuu itse heittäjän paikalle.

Pelissä on myös tarkoitus potkaista pallo niin kauas keinuista kuin mahdollista, jotta pelaajat ehtivät kiertää tietyn maamerkin luokse ja kerätä lisäelämiä. Maamerkkejä voi olla useampia ja niiden arvot voivat vaihdella.

Keinupallossa voi olla etupolttajan lisäksi myös takapolttaja, jolloin peli muuttuu haastavammaksi. Keinupolttiksen säännöt ovat kokonaisuudessaan varsin monimutkaiset ja muistia kannattaakin virkistää tutustumalla laajempiin sääntöihin tai pyytää apua aktiivisilta pelaajilta.

Keinupallon historia

Keinupallo pohjautuu polttopalloon, mutta siinä on liuta erityispiirteitä. Polttopallon juuret ovat suomessa varsin pitkät, vaikka sen rantautumisesta Suomeen ei olekaan varmaa tietoa. Sitä on kuitenkin pelattu ainakin 1900-luvun taitteesta saakka.

Suomessa toimii aktiivinen polttopalloliitto, joka järjestää myös kisoja. Keinupolttopallossa ei ole vastaavaa virallista kilpailutoimintaa.

Jutun asiantuntijana toimi Perinneleikit ry:n Leikki-innovaattori Isa Pelto.

Perinneleikit ry edistää leikin ja liikunnan asemaa nykylasten ja perheiden arjessa. Lisätietoa leikeistä löydät osoitteesta perinneleikit.fi

Tuoreimmat
Sukupuolineutraalius on hömppää. Vai onko?
Kun Aamulehti ilmoitti ryhtyvänsä käyttämään lehdessään sukupuolineutraaleja nimikkeitä, ajattelin tehdä itselleni kattilallisen popcorneja ja seurata siitä kirpoavaa keskustelua. Hetken...
Nämä raha-asiat on hoidettava, kun läheinen kuolee
Surun keskellä käytännön asioiden järjesteleminen tuntuu usein raskaalta. Muistilista hoidettavista raha-asioista auttaa menehtyneen omaisia.
Viimeinen oljenkorsi ‒ halu auttaa sai yrittäjän liittymään kantasolurekisteriin
Yrittäjä Jaakko Puolakka on kuulunut kantasolurekisteriin 12 vuotta. Kaksi kertaa hän olisi sopinut luovuttajaksi. Silti hän ei ole voinut toimia luovuttajana vielä kertaakaan.
Joskus riski kannattaa ‒ yhä useampi pk-yrittäjä vaurastuu tällä kikalla
Sijoittaminen on mahdollista jokaiselle pk-yrittäjälle. Lisätuotot voi käyttää esimerkiksi investointeihin.