Kevät on osinkojen aikaa – tiedä sijoittajan kannalta tärkeät päivämäärät ja verotuksen käytännöt

Milloin sijoittajan on viimeistään hankittava osake, jotta hän pääsee osalliseksi osinkoihin? Entä miten verottaja suhtautuu osinkoihin? OP:n Joona Heinola vastaa.

Osinkokevät 2019 käynnistyy maaliskuun tuntumassa. Jos sijoittaja haluaa päästä tänä keväänä osingoista osalliseksi, mitä hänen tulisi tehdä?

Hyvä tapa pysyä perillä osinkojen maksusta ovat tähän tarkoitukseen suunnitellut osinkokalenterit. Esimerkiksi OP:n kalenteri päivittyy sitä mukaa, kun yhtiöt ilmoittavat tietoja.

Kalenterissa sijoittajan kannalta olennaisia tietoja ovat erityisesti osingon irtoamispäivä, osingon täsmäytyspäivä ja osingon maksupäivä, kertoo asiantuntija Joona Heinola OP Marketsista.

Irtoamispäivä tarkoittaa nimensä mukaisesti sitä, että osinko irtoaa osakkeesta. Jos sijoittaja haluaa saada osinkoa, on irtoamispäivää edeltävä päivä olennainen.

– Silloin hänellä täytyy olla tämä kyseinen osake hallussaan, Heinola tiivistää.

Irtoamispäivää edeltävänä päivänä järjestetään usein myös yhtiökokous. Irtoamispäivää puolestaan seuraa pari pankkipäivää myöhemmin täsmäytyspäivä.

– Sen perusteella päivitetään omistajaluettelo ja katsotaan, keiden nimet näkyvät omistajalistassa. Sen perusteella maksetaan osinko.

Usein pörssissä kauppa käy vauhdikkaasti osinkojen irtoamisen jälkeen.

– Periaatteessa osakkeen arvon pitäisi laskea irronneen osingon verran. Silloin nähdään usein vilkasta kaupankäyntiä.

Toki poikkeuksiakin on, eikä osakkeen arvo aina putoa osingon irtoamisen yhteydessä.

Ne henkilöt, jotka puolestaan aikovat sijoittaa saamansa osingot eteenpäin, ovat usein liikkeellä osingon maksupäivän jälkeen.

Miten osinkoa voi saada?

Käytännössä osinko on voittoa, jonka yritys maksaa ulos.

– Kun yhtiö tekee voittoa ja haluaa palkita omistajiaan, se voi jakaa osan voitosta ulos. Yhtiö voi jakaa ulos myös koko vuoden tuloksensa ja vaikka vielä enemmänkin. Tässä otetaan myös edellisten tilikausien jakamattomat voittovarat huomioon. Yleensä yhtiö jakaa tietyn määrän, esimerkiksi 40–60 prosenttia viime tilikauden voitoista.

Sijoittaja voi saada osinkoa suorien pörssiosakkeiden, ETF:ien ja välillisesti rahastojen kautta. Niiden lisäksi myös listaamattomat yhtiöt voivat jakaa osinkoja.

Osinkojen suuruus ja ylipäänsä jakaminen vaihtelevat yrityksen toimintatavan mukaan. Osa yhtiöistä ei maksa niitä ollenkaan, vaan käyttää summan esimerkiksi investointeihin. Sekin on usein sijoittajan kannalta kannattavaa.

– Jokainen yhtiö on tehnyt oman linjauksen koskien osingonjakopolitiikkaa. Yleensä yhtiöt kertovat avoimesti, kuinka suuren osan tuloksestaan ne jakavat osinkoina. Toiset eivät maksa ollenkaan osinkoa. Se on periaatepäätös, ja ne haluavat investoida itse voittorahat oman liiketoiminnan kehittämiseen. Silloin näitä yhtiöitä omistavat saavat voiton sillä, että osakkeen arvo nousee.

Nousu perustuu Heinolan mukaan siihen, että yhtiön tulos ja voitot kasvavat yleensä samalla, kun yhtiö kasvaa ja laajenee kannattavasti ja siten menestyy paremmin.

Toiset yhtiöt puolestaan jakavat osinkoa enemmän. Jos osinkojen tuottoprosentti on 5–7, puhutaan jo Heinolan mukaan isoista osingoista.

Osinkoja pörssiosakkeiden ja ETF:ien kautta

Jos sijoittaja on kiinnostunut suorista pörssiosakkeista, tulee hänen avata arvo-osuustili, jonka kautta hän käy kauppaa.

– Osinko tulee tilille. Kun on osakkeita, niille täytyy olla säilytyspaikka eli arvo-osuustili. Se on sidottu aina perinteiseen pankkitiliin, ja sinne maksetaan osinko.

Pitkäjänteisen sijoittajan kannattaa sijoittaa osingot uudestaan, mikä tukee korkoa korolle -ilmiötä. Jos kyseessä on puolestaan lyhyemmän aikavälin sijoitus, voi osingot myös ohjata tietoisesti vaikka kulutukseen.

Toinen tapa saada osinkoa ovat pörssinoteeratut rahastot eli ETF:t. Ne ovat rahastoja, joita voi ostaa ja myydä pörssissä samoin kuin osakkeita.

ETF:t jakautuvat osinkopolitiikkansa mukaan kahteen erilaiseen luokkaan: tuotto- ja kasvuosuuksiin.

– Kasvuosuus merkitsee sitä, ettei siinä makseta osinkoa, vaan se uudelleensijoitetaan ETF:n sisällä.

Samalla periaatteella toimivat myös kasvuosakkeet: ne tuovat sijoittajalle tuottoa arvonnousun kautta.

– Tuotto-osuudelliset ETF:t puolestaan toimivat kuin perinteiset osinko-osakkeet, ja ne maksavat osingon ulos rahana. Kuten osakepuolellakin, myös näistä maksetaan veroja. Kasvupuolella, jos ajatellaan pidemmällä aikajänteellä, saadaan aina 100 prosenttia sijoitettua eteenpäin, eikä veroja tarvitse maksaa välissä.

Muista verotus

Osingot ovat pääomatuloa, josta maksetaan veroa.

– Jos pääomatulot ovat yhteensä alle 30 000 euroa, silloin on 30 prosentin pääomatuloraja. Itse osingosta 85 prosenttia on veronalaista ja 15 prosenttia verovapaata tuloa. Silloin yleisesti kokonaisprosentiksi muodostuu piensijoittajille 25,5 prosenttia.

Jos pääomatuloja on puolestaan yli 30 000 euroa, vero on hieman korkeampi, yhteensä 34 prosenttia. Ja kun huomioidaan osinkojen veronalaiset ja verovapaat tulo-osiot, kokonaisprosentiksi muodostuu 28,9.

Jos osinkoa jakaa puolestaan ulkomainen yhtiö, osingoista peritään yleensä ulkomailla lähdevero, joka hyvitetään Suomen verosta. Jos yhtiö on EU-maasta tai valtiosta, jonka kanssa Suomella on osinkoihin sovellettava verosopimus, verotus määräytyy samoin kuin suomalaisen osingon. Tarkemmin verotukseen voi perehtyä Verohallinnon sivuilla.

Ulkomaiset yhtiöt saattavat erota verotuksen lisäksi kotimaisista yhtiöistä osinkojen maksuaikataulun suhteen.

– USA:ssa on perinne, että osinkoa jaetaan neljä kertaa vuodessa eli joka kvartaali. Suomessa sitä on jaettu perinteisesti kerran vuodessa.

Heinola kertoo, että tämäkin käytäntö vaikuttaa kuitenkin olevan murroksessa. Esimerkiksi Telia on maksanut osinkoa jo parin vuoden ajan kahdesti vuodessa.

Lue lisää vinkkejä aloittelevalle sijoittajalle

OP sosiaalisessa mediassa