Venäjän hyökkäys Itä-Ukrainaan ja Krimin niemimaalle ja siitä alkanut sota maiden välillä ei Kiovan katukuvassa juurikaan näy, mutta sen vaikutus maan jo entuudestaan heikolle taloudelle on ollut hyinen. Ukraina otti vuosituhannen alussa selvän kurssin länteen ja Euroopan unioniin. Talouskasvu ei kuitenkaan lähtenyt käyntiin ja valtava korruptio hidasti taloudellista kehitystä. Maa velkaantui nopeasti. Vuonna 2010 presidentiksi nousseen venäjämielisen Viktor Janukovytshin itään suunnattu politiikka ei lopulta kansaa miellyttänyt. Helmikuun 2014 Maidan-aukion vallankumouksen jälkeen hän joutui maanpakoon Venäjälle. Venäjä vastasi Maidanin vallankumoukseen valloittamalla huhtikuussa Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan teollisuusalueet.

Ukrainan velkatilanne oli vuoden 2014 lopuksi kestämätön. Ulkoisen velan takaisinmaksuun ei ollut varaa ja kansanvälinen valuuttarahasto IMF vaati velkajärjestelyä ennen uuden tukipaketin myöntämistä. Sijoittajat menettivät velkajärjestelyssä 20% pääomista ja velan takaisinmaksuaikaa pidennettiin. Velkojille tämä oli kuitenkin helpotus, koska markkinat pelkäsivät silloin selvästi isompia pääomamenetyksiä.

Nykyinen vuosi 2019 on Ukrainalle täynnä toivoa ja pelkoa. Talouskasvu (3.4%) on hitaasti lähtenyt käyntiin, kuluttajasentimentti on hyvä ja inflaatio (9%) on pysynyt maltillisena. Myös valtion budjettivaje (2%) on pysynyt alle IMF tukipaketissa sovitun tason. Mutta takaisinmaksua tai uudelleenrahoitusta odottaa noin 6.5 miljardia dollaria ulkoista velkaa. Huolena ovat kansanväliset rahoitusmarkkinat, jotka ovat hermostuneet maailmantalouden mahdollisesta taantumasta. Sijoittajasentimentti on varovainen, eivätkä korkeariskiset velkaemissiot mene yhtä hyvin kaupaksi kuin aikaisemmin. Ukraina on, onneksi kyllä, neuvotellut IMF:n kanssa jo uuden tukipaketin, minkä ansiosta rahat juuri ja juuri riittävät velkojen hoitoon, vaikka velkaemissiot eivät menisikään kaupaksi.

IMF tukipaketit vakaannuttavat maan rahoitustilannetta ja ovat näin olleen mieluisia sijoittajille, mutta niiden mukana tulevat vaatimukset talouskurista ja säästöistä ovat hankala pala kansalaisille. Äsken neuvotellussa tukipaketissa on ehtona maakaasuhintojen valtiontuen lakkauttaminen, mikä tarkoittaa kaasuhinnan lähes kaksinkertaistumista vuonna 2019. Tämä tuntuu jokaisen ukrainalaisen kukkarossa.

Nousevat kaasuhinnat ja IMF tukipakettien jatkuminen ovat nousseet pääteemoiksi maaliskuussa käytävissä presidentinvaaleissa. Nykyään yhä enemmän populistisiin otteisiin nojautuva maan entinen pääministeri ja nykyinen presidenttiehdokas Julija Tymoshenko on selkeästi ilmaissut vastustavansa kaasuhintojen nousua ja ehdottanut jopa hinnannousujen perumista, mikä samalla tarkoittaisi luopumista IMF tukipaketista. Tämä olisi valtava isku maan rahoitustilanteelle. Toistaiseksi onneksi näyttää siltä, ettei Tymoshenkolla ole juridisia keinoja toteuttaa lupauksia ilman parlamentin hyväksyntää. Tilanne voi muuttua jo syksyllä, jolloin pidetään parlamenttivaalit ja nykyisestä talousuudistuksia suosivasta kokoonpanosta voi tulla aivan erilainen.

Yksi asia käy paikan päällä kuitenkin nopeasti hyvin selväksi. Paluuta itään ja yhteistyöhön Venäjän kanssa ei ole, vaikka Venäjä myisi Ukrainalle maakaasua kuinka halvalla tai tarjoaisi rahoitusapua ilman taloudellisia ehtoja. Ukrainan nykyisen presidentin ja presidenttiehdokkaan Petro Poroshenkon kannatus on viime kuukausina noussut. Poroshenkon aikaansaamiset maan talouden kehittämisessä ja korruption torjunnassa ovat hyvin maltilliset, mutta Ukrainan ortodoksikirkko erosi hänen johdollaan tämän vuoden alussa itsenäiseksi Venäjän ortodoksikirkon alta. Riippumattomuus Moskovasta, ainakin henkisesti, on Ukrainan kansalaisten omanarvontunnon kannalta tärkeä. Samalla se on askel kohti Eurooppaa ja länttä, tosin edessä oleva matka on pitkä.