Lukiossa opiskeleva Ville haalii villiyrttien keruulla kesätienestit

Maitohorsma ja nokkonen kuuluvat yrttipoimijoiden suosikkeihin. Ville Korhonen kokkailee niistä maistuvia ruokia itselleen, mutta kerää niitä myös ravintoloiden käyttöön.

Lehdessä oli kiinnostava ilmoitus. Itä-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset järjestävät Kuopiossa kauppayrttipoimijakoulutuksen, joka saattaisi kiinnostaa ikänsä luonnossa liikkunutta koululaista. Näin ajatteli Ville Korhosen äiti ja osui oikeaan.

Korhonen ilmoittautui kurssille keväällä 2016. Koulutus oli houkutellut paikalle paitsi koulutettavia ja kouluttajia myös paikallisia ravintoloitsijoita, jotka halusivat käyttää villiyrttejä omissa ravintoloissaan ja luoda yhteyksiä poimijoihin. Villiyrtit tekevät hyvin kauppansa paitsi perinteisissä ravintoloissa myös esimerkiksi kuopiolaisen Satoa goes Wild -ruokafestivaalin aikana.

Koulutuksen ansiosta Korhonen voi tituleerata itseään luvalliseksi kauppayrttipoimijaksi. Tittelistä on hyötyä, sillä ostajat tietävät saavansa laadukkaita ja puhtaasta luonnosta poimittuja yrttejä. Sellaiset perusasiat Korhonen oppi kurssilla, mutta kyllä hän tiesi paljon jo ennestään.

Nykyinen lukiolaisnuorukainen on asunut koko lapsuutensa metsän keskellä Riistavedellä. Kolmilapsisen perheen keskimmäinen on marjastanut ja sienestänyt pienestä pitäen ja tutustunut kasveihin kotoa käsin. Villiyrttejä kasvaa Kuopion itäpuolella sijaitsevalla paikkakunnalla tuhkatiheään. Lähin kasvupaikka löytyi omalta kotipihalta.

– Ovesta kun astui kaksikymmentä metriä, niin siellä olivat ensimmäiset yrtit, Korhonen sanoo.

Tänä päivänä Korhonen poimii yrttejä isänsä lapsuudenmaisemissa Rautalammilla. Sinne hän muutti seitsemäntoistavuotiaana yläkoulun jälkeen.

– Olen käynyt aina pieniä kouluja, enkä halunnut viidensadan oppilaan lukioon Kuopioon. Kävin tutustumassa Rautalammin pieneen lukioon ja sain siitä hyvän mielikuvan. En ole yhtään katunut tänne tuloa.

Rautalammilla luonto on yhä lähellä ja hyvä niin, sillä se kiinnostaa. Luonnon ohella Korhonen on kiinnostunut myös urheilusta, tieteestä ja lukemisesta. Varsinainen intohimo on ruoanlaitto. Pannuun tai kattilaan päätyy monesti itse kerättyjä villiyrttejä: nokkosia, maitohorsmia tai vuohenputkia, mitä milloinkin luonnosta sattuu löytymään.

Kuinkahan moni kahdeksantoistavuotias tuntee yhtä monta villiyrttireseptiä kuin tämä virallisen siunauksen saanut ”hortoilija”?

Tarkat keruuohjeet

Tuoreet villiyrtit ovat arvokasta lähiruokaa, jota saa vain lyhyen sesongin aikana. Ne kuopiolaiset ravintolat, jotka hyödyntävät ruokalistallaan esimerkiksi mesiangervoa, ketunleipiä, maitohorsmaa tai poimulehtiä, tilaavat yrttejä suoraan Korhoselta. Bisnes toimii niinkin, että Korhonen ottaa itse yhteyttä ravintoloihin.

Hän sopii ravintoloiden kanssa hinnoista ja laskuttaa villiyrteistä kiloittain. Se kuulostaa hassulta, mutta esimerkiksi mesiangervosta ja siankärsämöstä kilo tulee nopeasti täyteen. Sen sijaan ketunleipiä saisi kerätä tovin, ennen kuin on korissa kilon verran.

Tienesteillään Korhonen on pystynyt rahoittamaan lukio-opintojaan ja maksamaan vuokraansa.

– Keruuseen liittyy tarkkoja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran määräämiä säännöksiä. On tiedettävä, mistä yrttejä kerätään, miten niitä pidetään puhtaina ja käsitellään hygieenisesti. En kerää tienvarsilta tai sellaisista paikoista, joihin kertyy saasteita.

Vilkasliikenteisistä teistä on kuljettava sadan metrin päähän, ja esimerkiksi nokkoset keräävät haitallisesti vaikuttavia nitraatteja, joten niitä ei saa kerätä typpipitoisista paikoista, muun muassa lantaloiden tai ulkohuussien lähettyviltä.

Mistä villiyrttejä kannattaa etsiä?

– Esimerkiksi maitohorsma vaatii paljon valoa, joten niitä löytyy niityiltä ja hakkuualueilta. Poimulehtiä esiintyy Suomessa kymmeniä eri lajeja. Jotkut kasvavat valossa, toiset pimeässä. Maku vaihtelee kasvupaikan mukaan. Niitä löytyy usein pihamaalta mutta myös kosteista paikoista ja metsän laitamilta. Ketunleipä kasvaa pimeässä ja useimmiten kuusikossa.

– Olen koko ikäni syönyt nokkoskeittoa, mutta en tiennyt, että nokkosia voi myydä ravintoloillekin, villiyrttipoimija Ville Korhonen sanoo.

Harrastus johti kesätöihin

Lukion kakkosluokkalainen kuulostaa jo melkein biologilta, ja ehkä hänestä sellainen joku päivä tuleekin. Tulevan kesän suunnitelmat ovat joka tapauksessa selvillä. Villiyrteistä kiinnostunut Korhonen hoksasi hakea kesätyöpaikkaa Rautalammilta villiyrtteihin erikoistuneesta yrityksestä ja sai pestin.

Kesäkuukausina nuorukaisen tehtäviin kuuluvat yrttien keruu ja kuivattaminen. Ravintoloille Korhonen tuskin ehtii yrttejä suuressa määrin kerätä, sillä kesällä hän valmistautuu myös syksyn ylioppilaskirjoituksiin, biologian ja maantieteen kokeisiin. Lukion jälkeen tähtäimessä siintää luonnontieteiden opiskelu yliopistossa.

Sinne on kuitenkin vielä aikaa, ja välillä on myös rentouduttava. Parhaiten se sujuu metsässä. Villiyrttien poiminta on hortoilua sanan perimmäisessä merkityksessä – ja Ville Korhoselle palkitsevinta koko touhussa.

OP sosiaalisessa mediassa