6+1 tarinaa - Käytin rahani tyhmästi

Joskus sitä tulee ostaneeksi jotakin tosi tyhmää. Sellaista, että jälkikäteen hävettää ja harmittaa. Aika usein hutihankinnan taustalla lymyää valheellinen mielikuva tarpeesta tai omasta elämäntilanteesta.

Kipu ei tuonut hyötyä

Helvetinkone! Karmea kidutuslaite! Pistävät sähköiskut suomivat kouluikäisen Tico Svartin vatsanahkaa, kun tämä pinkoi pitkin kotikatuaan repien virheostostaan vyötäisiltään. Svart oli toteuttanut haaveensa ja ostanut television mainoksen innoittamana ihmetuotteen, joka lupasi upeita: vatsalihakset pelkästään vyön päälle pukemisella.

Laitteessa oli muutama nappi ja vyöllä vatsan ympärille kiinnitettävä paneli, jonka piti käynnistettäessä työstää esiin tiukka six-pack. Svart uskoi, koska halusi uskoa: häntä oli kiusattu koulussa lihavaksi.

– Tilasin laitteen vanhempien nimellä salaa. Ajattelin, että nyt lähtee!, 24-vuotias opiskelija-asiamies nauraa nyt, vuosia myöhemmin.

90 euron hintainen laite pääsi päälle lopulta vain kahdesti. Ensimmäinen kerta johti kadulla kirmaamiseen, mutta nuori Svart ei ollut vielä valmis luovuttamaan. Unelmien vatsalihaksethan saattoivat vielä kuitenkin lymyillä saatavilla. Hän kokeili laitetta uudestaan, varovasti kädenselkään, mutta samoilla seurauksella.

– Sekin sattui kauheasti! Ei sitä voinut mitenkään kuvitella pitävänsä. Ehkä luvatut lihakset perustuivat kivun takia juoksemisen polttamaan energiaan.

Lihakset jäivät haaveeksi, eikä Svart kehdannut kertoa ostoksesta kenellekään, vähiten vanhemmille, joiden rahoista se oli hommattu.

Vuosia myöhemmin mies oppi erilaiset konstit vatsan kadottamiselle. Hän on lähivuosien aikana pudottanut painostaan huikeat 55 kiloa, eikä urakkaan tarvittu ensimmäistäkään laitehankintaa.

– Liikun nykyään valtavasti, mutta syön myös kuin hevonen. Sen olen taatusti oppinut, ettei painonpudotukseen tarvita vippaskonsteja. Olen myös hyväksynyt, etten välttämättä koskaan saa näkyviä vatsalihaksia, mutta se on aivan ok.

Svartia naurattaa lapsen usko ihmelaitteen lupauksiin, mutta samalla ajatus on karukin. On surullista, että jo nuori esimurrosikäinen koki tarvetta kehonsa piinaamiseen vaikka sitten ihmelaitteella, koska tulee kiusatuksi. Kaikenlaiset katteettomat lupaukset terveysasioissa saavat Svartin ärtymään. Ne ovat epätoivoisten ihmisten murheella rahastamista.

– Meille myydään hyvinvointia kaikenlaisilla markkinatempuilla. Minun kirjoissani samanlaiseen tyhjien lupausten sarjaan kuuluvat kaikenlaiset valmennuskuurit, joilla luvataan taivaan porttien aukeavan kolmen viikon rypistyksellä. Kaikkea myydään nopeudella ja tehokkuudella, vaikka näissä asioissa kannattaa mieluummin antaa itselleen aikaa. Joskus hitaampi reitti on paljon parempi.

Turhake

”Ostin kerran ihan älyttömän kalliin trenssitakin. Se ei edes näyttänyt hyvältä päälläni, mutta ajattelin, että sellainen takki pitää kaikilla varteenotettavilla aikuisilla olla. Kai minä toivoin, että minusta tulee viimeistelty bisnesnainen, mutta alusta asti, tunsin itseni kömpelöksi huijariksi.

Takki maksoi 400-500 euroa, joka on minulle iso raha erityisesti vaateostoksilla. Ostos makasi kalliin kauppansa kassissa eteisessä. Välttelin sitä, kunnes palautin sen viimeisenä mahdollisena päivänä kauppaan. Mikä helpotus se olikaan! Sen jälkeen en ole edes vilkaissut trenssien suuntaan.” - Sanna

Epävarmana ostettua

”Kun esikoiseni syntyi, ostin paljon kaikenlaista aivan turhaa lastentarviketta. Tuoreen äidin epävarmuudella oli helppo rahastaa. Kaikkialla näkyi vaaroja, joita täytyi hillitä ostoksilla, kuten kulmien pehmustamiseen tarvittavia palasia ja konttauskypäriä.

Lopulta ilmeni, että vauva pärjää varsin vähällä. Emme käyttäneet edes hoitopöytää, jonka luulin välttämättömäksi hankinnaksi. Rohkaisen vanhempia odottamaan ostosten kanssa vauvan syntymään ja katsomaan sitten, mitä todella tarvitaan. Siinä voi säästää satoja euroja.” - Anni

Kallis treeni

”Kuntosalin jäsenyys on ollut minulle suurinta rahan haaskausta! Kävin kerran, joten treenille tuli hintaa 150 euroa.” - Minna

En ollut onnellinen

”Ostin miehelleni yllätykseksi 12 500 euron hintaisen museoauton. Hän oli haaveillut siitä kauan. Etsin viimeisen päälle yksilön, pistin tukun rahaa muovikassiin ja lähetin ystäväni hakemaan autoa. Auto oli todella kaunis, ja tuskin pysyin nahoissani odottaessani joulua ja lahjan antamisen hetkeä!

Mies olikin onnellinen, mutta oma tunnelmani oli erilainen kuin odotin. Ostoksesta tuli käänteentekevä kokemus itsetuntemukselleni. Aloin ymmärtää, että minulla on ollut taipumusta ostaa toisille valtavan kalliita lahjoja siinä toivossa, että he rakastaisivat minua enemmän. Mutta eiväthän lahjat toimi niin.

Ajattelutapani juuret ulottuvat lapsuuteeni, jossa kaikki korvattiin rahalla. Alkoholistivanhemman kanssa ihmisen mitta oli se, miten kalliita lahjoja ostettiin. Toin sen opin mukanani aikuisuuteen.

Auto-ostoksen jälkeen suivaannuin ja aloin miettiä, miksi toimin niin kuin toimin. Teko aiheutti paljon häpeää ja nostatti isoja tunteita, mutta muutti lopulta myös tapaani olla ihmissuhteissani.

Autossa ilmeni lopulta vika, jota ei saatu korjattua, ja se myytiin pois.” – Seela

Työ, joka jäi tekemättä

”Hankin tonnilla jalkojenhoidon ammattikäyttöön tarkoitettuja välineitä. Lopulta en ole tehnyt niillä yhtäkään hoitoa! Suunnittelin tekeväni ainakin yhden kokonaisen työpäivän jalkahoitoja viikossa, tai kuukausittain laitoskäyntejä. Aika ei kuitenkaan riitä. Siellä ne seisovat toista vuotta kaikki käyttämättä.” - Hanna

Ostin paremman kakkosauton

”Perheen kakkosauto romuttui kolarissa ja päätin hankkia tilalle hieman uudemman käytetyn auton. Laitoin budjetiksi kymppitonnin. Ajattelin, että tämä seuraava auto olisi turvallisempi ja toimivampi, jos se on uudempi. Hintaa oli suolainen ja lopulta harmittaa, miksi laitoin käytettyyn autoon kiinni niin paljon rahaa. Pienempikin auto olisi lopulta kelvannut.” - Leeni

OP sosiaalisessa mediassa