Kivikoskilla on allaan jo 12. matkailuvaunu: ”Emme ole mökki-ihmisiä”

Oikealle vai vasemmalle, miettivät Hannu ja Soile Kivikoski startatessaan matkailuvaunullaan tien päälle. Vapaus koukuttaa ja tyydyttää uteliaan mielen.

Hobby seisoo keskellä pihaa ja vie ajatukset oitis uusiin seikkailuihin. Se ei tarvitse muuta kuin vetoauton eteensä. Juuri sitä sen omistajat arvostavat: helppoutta ja vaivattomuutta.

Karavaanarielämä on Hannun, 59, ja Soilen, 61, pitkäaikaisin yhteinen harrastus. He huomasivat jo varhain, ettei heistä ole mökki-ihmisiksi. Mökit ovat heidän mielestään työsiirtoloita – ja ahtaita. Kavereiden mökeillä on hauska vierailla, mutta siskonpeteihin Kivikoskia ei saa houkuteltua. He haluavat oman sängyn ja oman rauhan. Aamiaistakin on mukavinta syödä yhdessä omaan tahtiin.

– Meillä on meidän jutut ja muilla omansa, pariskunta kiteyttää.

Niinpä kun viikonloppu tai loma koittaa, Kivikosket suuntaavat jollekin Suomen sadoista leirintäalueista. Aina tekee mieli nähdä ja kokea jotain uutta ja yllättävää.

Ensimmäisen matkailuvaununsa pari osti vuonna 1985. Sitä ennen he reissasivat vuoden verran vuokravaunulla. Pitkä on myös pariskunnan avioliitto. Ensi vuonna he viettävät 40-vuotishääpäivää. Liitto on poikinut kolme lasta ja viisi lastenlasta – sekä pitkäaikaisille aviopareille tyypillisen tavan puhua kuin yhdestä suusta. Kun Soile aloittaa lauseen ja pitää jossain kohdassa pikkiriikkisen tauon, Hannu vie lauseen loppuun.

Saumattomasta yhteispelistä on tien päällä etua. Hannu ja Soile tietävät prikulleen, kumpi tekee mitäkin. Niin säilyy rauha ja järjestys. Jälkimmäisellä on erityinen merkitys kulkupelissä, jossa yksikin ilmojen halki singahtava esine voi aiheuttaa suurta vahinkoa. Soilen työsarkaan kuuluu se, että tavarat pysyvät tukevasti paikoillaan.

Kivikoskien tilaihmeestä on ylipäänsä vaikea löytää yhtään turhaa esinettä. Se kätkee sisälleen enemmän kuin uskoisi. Heillä on varmasti paljon kokemusta erilaisista vaunutyypeistä. Moneskohan menopeli Hobby oikein on? Kysymys saa pariskunnan purskahtamaan nauruun. Taitaa olla, hetkinen – kahdestoista!

Veneen tuntu

Nyt on pakko tutkia Hobbya vähän tarkemmin. Mikä on saanut ”Kivarit”, joksi karavaanarikaverit ovat heidät nimenneet, valitsemaan juuri tällaisen vaunun? Sisätilat ovat ainakin yllättävän avarat. Katonrajassa kulkevat puupintaiset yläkaapit ja keittiön kaapistot luovat yhtenäisen, viihtyisän ilmeen. Ihan kuin istuisi veneen kajuutassa.

Ei hassumpi vertaus, karavaanarit tuumaavat. Veneily muistuttaa heidänkin mielestään monessa mielessä ”matkavaunuilua”. He myös harrastavat molempia. Oma moottoripurjehtija nököttää helsinkiläisessä satamassa, ja heti kun säät lämpenevät, Kivikosket hurauttavat Nurmijärven Rajamäen kodistaan veneelle sen sijaan, että kiinnittäisivät autonsa matkailuvaunun vetokoukkuun.

– Seuraamme säätiedotusta ja päätämme sen mukaan, mitä teemme, Hannu sanoo.

– Koska veneilykausi on tosi lyhyt, emme vaunuile kesällä niin paljon, Soile lisää.

Matkailuvaunun hyvä puoli veneeseen verrattuna on kuitenkin se, että sitä voi käyttää ympäri vuoden. Lähes kahdeksanmetrisellä Hobbylla kelpaa kulkea kelillä kuin kelillä. Se on sitä paitsi varusteltu sellaisin mukavuuksin, että krantumpikin viihtyy.

Tyhjää lattiatilaa on runsaasti, tilat lämpiävät nopeasti lämminvesikiertoisella ja ilmastoinnista huolehtivalla ilmalämpöpumpulla, joka takaa lokoisat oltavat niin helteellä kuin pakkasellakin. Luksusta ovat leveä sänky ja sisävessa, jossa on suihku. Lämpimänä kesäpäivänä suihkuvarren voi vetää ikkunasta ulos ja suihkutella itseään nurmikolla seisten. Karavaanarit osaavat selvästikin nauttia yksityiskohdista.

Suurin nautinto syntynee kuitenkin itse matkanteosta. Koskaan ei tiedä etukäteen, mitä tapahtuu ja kenet tapaa. Sellainen meininki on herkkua sosiaalisille ja vaihtelunhaluisille Kivikoskille. He eivät halua jämähtää yhteen paikkaan.

Soile ja Hannu Kivikoski hankkivat ensimmäisen oman asuntovaunun vuonna 1985. Nykyisellä matkailuvaunulla he ovat reissanneet vuoden verran.

Kaikki lomat yhdessä

Soile työskentelee assistenttina, Hannu lvi-asiantuntijana. Lomansa he viettävät aina samaan aikaan. Konkarit ovat kolunneet Suomen lisäksi kaikki Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta sekä Viron että Pohjois-Euroopan leirintäalueita. Heidän suosikkinsa on Ahvenanmaa, jonne Soile on juuri varannut lauttapaikat kesäreissua varten.

Ahvenanmaalla he suunnistavat länsirannikolla sijaitsevaan Eckeröhön ja myöhemmin pienillä lautoilla saaresta toiseen. Ahvenanmaan saaristo on vertaansa vailla: joka paikkaan pääsee, kun vähän suunnittelee ja varaa riittävästi aikaa.

Kaupunkien leirintäalueet eivät sitä vastoin vedä heitä puoleensa. Ne ovat Kivikoskien mukaan usein suttuisia ja kalliita ja niillä on enemmän hälinää. Karavaanareiden etikettiin sellainen ei istu.

– Leirintäalueilla on hiljaisuus kello 23:n ja 7:n välillä ja omat järjestyssäännöt. Vaunujen ikkunoista ei esimerkiksi kurkita sisälle vaan aina koputetaan oveen, kun sisään halutaan. Roskat siivotaan pois lähtiessä, pariskunta kertoo.

Kun karavaanari vaihtaa maisemaa, hänestä ei jää leirintäpaikkaan jäljen jälkeä. Niin ainakin Kivikosket matkaavat.

Vaikka karavaanareilla on jalassaan ”menomono”, kuten Kivikosket itseään ja kohtalontovereitaan kuvaavat, he osaavat myös istahtaa leirintäalueella pitkän pöydän ääreen seurustelemaan. Kavereita ja ystäviä onkin siunaantunut vuosien mittaan lukematon määrä. Lukuisia kontakteja on syntynyt myös SF-Caravan-yhdistyksen myötä. Hannu toimii siinä aktiivisesti vastaten leirintäalueiden turvallisuusasioista.

Leirintäalueilla tapaa erilaisia ihmisiä ja yhdessä voi pähkäillä monenlaisia parisuhteeseenkin liittyvää asiaa. Neuvoja voi antaa puolin ja toisin.

– Lapsetkin tutustuvat uusiin ihmisiin ja oppivat luonnostaan sosiaalisiksi, sanoo Soile.

– Ja ne leirintäalueiden saunat! Ne ovat reissaamisen suola, tietotoimistoja, joissa kuulee parhaat ruokapaikat ja menomestat. Niissä voi virittää keskustelun vaikkapa sähköautoista, Hannu jatkaa.

Tai retrovaunuista, jotka ovat yleistyneet Suomen maanteillä. Olisi semmoinen kiva itselläkin, Kivikosket tuumivat – kakkosvaununa. Soile voisi päästää sisäisen sisustajansa valloilleen ja Hannu metsästää vaikkapa aikakauteen sopivia puutarhakaluja. Kivikosket ovat huomanneet, että retroilijat eivät jätä mitään puolitiehen. He tuunaavat retrovaununsa ajanhengen mukaiseksi. – Vanhaankin paikkaan on sitten kiva mennä uudella vehkeellä, Soile nauraa.

Kasvava harrastus

Karavaanareiden määrä on Kivikoskien havaintojen mukana lisääntynyt selvästi viime vuosina. Monet reissaavat harrastusten perässä. Yhdet seuraavat bändejä, toiset bongaavat tanssilavoja, kolmannet heittävät uistinta. Vaunu toimii harrastajien tukikohtana; siinä on mukava yöpyä vaikkapa lavatanssien jälkeen.

Senkin Kivikosket ovat panneet merkille, että monet eläkeikään tulleet suomalaiset saattavat myydä koko omaisuutensa ja muuttaa talveksi Espanjan Aurinkorannan leirintäalueille. Kesäksi he palaavat Suomeen. Moni eläkeläinen haluaa myös eroon liian suureksi käyneestä kodistaan ja muuttaa pienempään.

Ylimääräisillä rahoilla hän ostaa asuntoauton ja alkaa reissata. – He haluavat nähdä ja kokea jotain uutta, Hannu selventää.

Vaivatonta ja edullista yhdessäoloa

”Vaunuilu” on edullista matkailua moneen muuhun matkustusmuotoon verrattuna. Kun Kivikosket lähtevät viikonlopuksi leirintäalueelle, he maksavat keskimäärin 40 euroa leirintämaksua kahdesta yöstä, noin 60 euroa vetoauton polttoaineesta ja satasen verran ruoista.

Reissussa mieli rentoutuu, työkuviot unohtuvat ja aikaa jää mahdollisille kanssamatkustajille, jotka ovat nykyisin usein omia lapsenlapsia. Matkailuvaunussa Soile laittaa helppoja ruokia tai Hannu grillaa. Lapset leikkivät naapurivaunujen lasten kanssa. Vähemmän stressiä, enemmän vaivatonta yhdessäoloa.

Pulmia tietysti aina syntyy. Yksi liittyy ilmansuuntiin. Kuka päättää, mennäänkö tällä kertaa oikealle vai vasemmalle?

Tutustu seuraavaksi:

Matkailuauton ja asuntovaunun vakuutukset tuovat turvaa tien päälle

Tutustu autorahoitukseen

OP sosiaalisessa mediassa