Hei, sä kun tiedät, niin mikä olis oikeasti hyvä auto?

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Autonvaihtokuume. Tarvitseeko sanoa enempää? Kun kevät alkaa hiljalleen lämmittää tiestöä ja auton alle saa vihdoin vaihtaa kesärenkaat, alkaa uudesta autosta haaveileminen. Silloin autoista ymmärtävältä tutulta kysellään millainen pirssi oikein kannattaisi hankkia.

Tuomas Rajala
Tuomas Rajala

op.median toimituspäällikkö

Olen tehnyt töitä autojen parissa vuosikymmenen. Tuona aikana olen ajanut suurimman osan kaikista Suomessa myytävistä uusista automalleista, sillä olen kirjoittanut koeajoartikkeleita kotimaisiin autolehtiin. Kokemusta on niin markkinoiden halvimmista budjettiautoista kuin puolen miljoonan ökypeleistä.

Tänäkin keväänä viestintävälineeni ovat täyttyneet viesteistä, joissa pyydetään vinkkiä auton hankkimiseen. Homma kulkee pitkälti samaa rataa: päätös auton hankkimisesta on käytännössä tehty, mutta autovalinnalle halutaan siunaus.

Erityisesti miehet ovat usein tehneet laajan tutkimustyön uudesta potentiaalisesta kulkupelistä. On luettu arvostelut, kestotestit ja kyselty kokemuksia netin keskustelufoorumeilta. Usein eteen on tupsahtanut myös itseni kirjoittama arvio, jonka jälkeen kysytään: ”Mitä sä oikeasti olit siitä mieltä?”. Vastaan joka kerta samalla tavalla: artikkelissa on rehellinen mielipiteeni asiasta.

Kun autojen arvioita lukee autolehdistä tai netistä, ovat ammattilaiset usein varsin tyytyväisiä ajamiinsa autoihin. Tämä johtuu siitä, että nykypäivänä huonon tuotteen tekeminen on kaupallisesti kannattamatonta. Tieto liikkuu verkossa nopeasti ja asiakkaat äänestävät jaloillaan.

Suomen markkinoilta ei löydy oikeasti yhtään huonoa uutta automallia. Kymmenen vuoden ajalta löydän tosin yhden poikkeuksen sääntöön, mutta jääköön se salaisuudeksi. Sen voin kuitenkin paljastaa, että kyseessä ei ole eurooppalainen tai japanilainen automalli.

Minulta kysytään useasti myös sitä, mikä on markkinoiden paras auto. Tuohon kysymykseen on mahdotonta vastata, sillä se riippuu täysin käyttötarkoituksesta. Keksin toki yhdeltä seisomalta parikymmentä autoa, jotka haluaisin omistaa. Onneksi ja harmikseni siihen ei löydy varallisuutta.

Jos puhutaan uusista autoista, voi itselleen saada erittäin hyvän ja toimivan auton noin parilla kymmenellä tonnilla. Itse asiassa sen suuremman summan sijoittaminen autoon ei välttämättä ole edes järkevää. Yli 50 000 euron laittaminen autoon on valinta, jota ei voi perustella järjellä. Ellei kyseessä ole ammattikäyttöön tarkoitettu auto.

Autojen teknisten eroavaisuuksien löytäminen on entistä hankalampaa, sillä suurin osa markkinoilla olevista malleista perustuu keskenään samanlaisiin komponentteihin. Autoteollisuus hakee jatkuvasti suurempia säästöjä, joita syntyy synergiasta. Isot volyymit tuovat säästöjä.

Se mikä merkki auton keulassa nykypäivänä on, ei enää automaattisesti kerro siitä millainen auto on kyseessä. Esimerkiksi suomalaisten pakusuosikki Toyota Hiacea myydään tätä nykyä nimellä Proace II. Toyotan pakettiautomalli on käytännössä sama auto kuin Peugeot Expert tai Citroën Jumpy. Japanilaista mallissa on enää valmistajan nimi, sillä suunnittelusta ja valmistuksesta vastaa ranskalainen PSA-konserni.

Siksi ainoa vinkkini autokaupoille onkin: osta se mikä hyvältä tuntuu.

OP sosiaalisessa mediassa