Ilmiöt tulivat koulumaailmaan

Maailman muuttuminen vaatii oppimistapojen muuttumista. Myös elinikäisen oppimisen ideaa ja soveltamista pitäisi päivittää, sanoo emeritusprofessori Eero Pantzar.

Megatrendit
18.4.2018

Oppiaineiden rajat katoavat, opetustilat uudistuvat, digitaalisuus on jatkuvasti läsnä.

Esimerkiksi tällaisia asioita kouluihin tuo mukanaan ilmiöoppiminen, yksi viimeaikaisista oppimisen trendeistä. Ilmiöoppimisen perusidea on aiempaa laaja-alaisempi oppiminen. Sen lähtökohtana ovat maailmassa olevat ilmiöt.

– Meillä on maailmassa ja työpaikoilla paljon viheliäisiä ongelmia, jotka eivät taivu perinteiseen oppiainejaotteluun. Lapset ajattelevat luonnostaan ilmiölähtöisesti, sanoo kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka Helsingin yliopistosta.

Konkreettisena esimerkkinä ilmiöoppimisesta Lonka kertoo opettajaopiskelijoidensa elämä ja kuolema -projektista. Siinä opiskelijat saivat käsitellä elämän peruskysymyksiä biologian (mitä kuoleman hetkellä konkreettisesti ja fyysisesti tapahtuu), uskonnon (onko kuoleman jälkeistä elämää), musiikin (millaista musiikkia hautajaisissa soitetaan), taiteen (miten elämä ja kuolema näytetään taiteessa ja kirjallisuudessa) ja matematiikan (eliniän ennusteisiin tutustuminen) kautta.

– Ilmiöt yhdistävät oppiaineita luonnostaan sellaisten inhimillisten kokemusten kautta, jotka ovat universaaleja tieteessä ja taiteessa, Lonka sanoo.

Hän viittaa myös tutkimustuloksiin, joiden mukaan opitut faktat muistetaan paremmin, kun ne yhdistyvät mielekkääseen asiayhteyteen ja aktiiviseen projektityöskentelyyn.

Ilmiöoppiminen ei ole uusi asia

Lonka on seurannut ilmiöoppimisen kehitystä Suomessa läheltä. Hänen edeltäjänsä, professori Maijaliisa Rauste-von Wright aloitti 20 vuotta sitten vaihtoehtoisen opettajankoulutuksen, jonka tarkoituksena on ollut antaa oppilaille valtaa opetuksen sisällöstä.

Lonka itse tutki samoihin aikoihin oppiaineiden rajat ylittävää ongelmalähtöistä oppimista lääketieteessä. Vaihtoehtoista pedagogiikkaa puolestaan on toteutettu steiner- ja montessorikouluissa.

Nyt ilmiöoppiminen on uinut valtavirtaan, sillä se on vahvasti esillä uusimmassa, syksyllä 2016 voimaan tulleessa perusopetuksen opetussuunnitelmassa (OPS).

– Ilmeisesti nyt on huomattu, että kouluoppiminen ei aina ihan sovellu siihen, mitä koulun ulkopuolella elämässä ja työssä tapahtuu, Lonka sanoo.

Ilmiöoppiminen yhdistetään vahvasti myös digitalisaatioon. Tieto- ja viestintäteknologian osaaminen onkin yksi uudessa opetussuunnitelmassa mainituista laaja-alaisista taidoista.

– Ei sitä missään ilmiössä voi välttää. Opettajatkin käyttävät blogeja, vlogeja, lisättyä todellisuutta ja tietokoneanimaatiota.

Elinikäisen oppimisen koordinointi hukassa

Maailman muutoksissa myös elinikäisen oppimisen ideaa ja soveltamista pitäisi päivittää, sanoo Tampereen yliopiston emeritusprofessori Eero Pantzar.

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö Unesco alkoi puhua elinikäisestä oppimisesta 1960-luvulla. Tavoitteena oli tarkastella ihmistä eri rooleissa ja rakentaa sen pohjalta kokonaisvaltainen ratkaisu elinikäiseen oppimiseen.

1970-luvulta lähtien Suomessa on pohdittu, miten koulutusjärjestelmä limittyisi aikuiskoulutukseen ja edelleen ikäihmisten oppimiseen. Samalla on integroitu keskiasteen ammatillista ja yleissivistävää koulutusta opetussuunnitelmien tasolla keskenään.

Pantzarin arvion mukaan 1980-luvulta alkaen, esiin on noussut työelämälähtöinen näkökulma, jossa oppimista tarkastellaan ensisijaisesti työelämän tarpeista. Tuolloin ihmisten tarpeet kansalaisina unohdettiin.

Hänen mielestään nykypäivänä ongelma on, että elinikäisen oppimisen termiä käytetään liian usein tarkemmin määrittelemättä tai ymmärtämättä, mitä sillä tarkoitetaan.

– Se on nähty mainiona terminä, josta nyt vain kuuluu puhua, Pantzar sanoo.

Hänen näkemyksensä mukaan elinikäistä oppimista ei kuitenkaan koordinoi kukaan. Esimerkiksi aikuisopiskelu on pitkälti ihmisen itsensä vastuulla. Hänestä ei enää riitä, että ”jossakin tarjotaan jotakin” ja vain aktiiviset ihmiset osaavat hakeutua opintojen pariin.

– Vaatii erittäin paljon tietoa ja valmiuksia, että ymmärtää elinikäisen oppimisen mahdollisuudet ja sen, miten erilaiset oppimistavat yhdistetään toisiinsa.

Opinto-ohjausta aikuisille

Pantzar ehdottaa esimerkiksi aikuisille suunnattua opinto-ohjausta, jossa erilaisia koulutus- ja oppimisvaihtoehtoja käytäisiin läpi.

Hänen mukaansa pitäisi käydä laaja keskustelu siitä, mitä perusvaiheen koulutuksessa olisi mielekästä pyrkiä oppimaan, jotta erilaisista muutoksista johtuviin elämänhallinnan ja työelämän oppimishaasteisiin kyettäisiin vastaamaan myös aikuisiällä.

Hänestä elinikäisen oppimisen idean päivittämiselle ja sen konkreettiselle koordinoimiselle olisi erityisesti tarvetta juuri nyt, koska maailma muuttuu niin kovaa vauhtia. Esimerkkeinä toimikoot vaikkapa Varsinais-Suomessa kukoistavat telakka- ja autoteollisuus, joiden on vaikea löytää osaavaa työvoimaa.

– Tähän pitäisi tulevaisuudessa varautua paljon enemmän. Meidän pitää miettiä uudelleen elinikäisen koulutuksen organisointia ja vastuita.

Ilmiöoppimista myös kritisoidaan

Vaikka ilmiöoppimisesta puhutaan paljon, Kirsti Longan arvion mukaan koulujen toiminnasta edelleen 80–90 prosenttia on oppiainelähtöistä. Opetussuunnitelman mukaan ilmiölähtöisiä projekteja pitäisi lisätä ohjelmaan 1–2 per vuosi, joten mistään vallankumouksesta ei ainakaan vielä ole kyse.

– Minusta on ihan ok, että suuri osa opetuksesta on ainejakoista. Pitäähän eri oppiaineiden logiikkaa oppia ymmärtämään, Lonka sanoo.

Ilmiölähtöinen oppiminen on aiheuttanut myös polemiikkia. Longan mukaan siihen on useita syitä. Ensinnäkin opetussuunnitelma on uudistettu samaan aikaan, kun kouluissa on toteutettu isoja säästöjä.

– Kun säästöjä ja uusia innovaatioita tulee samaan aikaan, vika nähdään uudessa innovaatiossa.

Lonka näkee, että opettajien kouluttaminen uusiin oppimistapoihin ei ole ollut riittävällä tasolla. Sekin on aiheuttanut vastarintaa.

Lisäksi kyse voi olla osin myös siitä, että opettajat eivät ole tottuneet yhteisölliseen työskentelyyn. He ovat tottuneet päättämään, mitä heidän luokkahuoneissaan tapahtuu. Nyt moni saattaa kokea autonomiansa uhatuksi.

Longan mielestä suomalaisissa kouluissa tehdään hyvää ja aktivoivaa pedagogiikkaa, mutta nykymaailmassa pelkästään kapea-alaisesti tiettyihin oppiaineisiin kohdistuva opetus ei yksinkertaisesti enää riitä.

– Eivät opettajatkaan ole pitkään aikaan enää paasanneet niin kuin meidän nuoruudessamme, Lonka sanoo.

Lue lisää
Lisää talousoppia nuorille, mutta myös opettajille

Lisää talousoppia nuorille, mutta myös opettajille

Koulua parempaa paikkaa taloustaitojen opettamiselle ei ole, mutta nykyisin koulu ei suoriudu opetuksesta riittävän hyvin. Apua on luvassa uudenlaisesta opettajien talouskoulutuksesta, jota...

Venäjänkauppa – todellisuus eroaa mielikuvista

Venäjänkauppa – todellisuus eroaa mielikuvista

Venäjänkaupasta on vallalla monia vääriä käsityksiä. Millainen venäjänkaupan tilanne oikeasti on? Entä mitä Venäjällä tapahtuneita muutoksia suomalaisyritysten täytyy ottaa huomioon?

Minne katoavat miljoonat romuautot - ajoneuvojen kiertotaloudessa paljon parantamisen varaa

Minne katoavat miljoonat romuautot - ajoneuvojen kiertotaloudessa paljon parantamisen varaa

Euroopassa hukkuu joka vuosi yli neljä miljoonaa ajoneuvoa. Se on paitsi iso ympäristöongelma myös eurojen haaskausta. Valtioiden välillä on kuitenkin isoja eroja. Nyt asiaan etsitään EU-tason...

Tuoreimmat

OP sosiaalisessa mediassa