Lapsiperheen pieni koti: ”Viihdymme yhdessä ja lähekkäin”

Kolmilapsinen Parosen perhe mahtuu reiluun 60 neliöön Helsingin Punavuoressa. Sietokykyä ja oikeaa asennetta asunnon pienet neliöt toki vaativat.

Iina Paronen asuu miehensä ja kolmen lapsensa kanssa Helsingin Punavuoressa asunnossa, jossa on 61,5 neliötä. Keskimäärin suomalaiset asuvat huomattavasti väljemmin. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 yhtä suomalaista kohden asuinneliöitä oli 40,3.

Parosten asumiseen juuri tässä kodissa vaikuttaa ennen kaikkea kodin sijainti. Iina Paronen on asunut Punavuoressa alakouluikäisestä lähtien, yli 30 vuotta. Nykyisessä asunnossaan perhe on asunut kuusi vuotta.

– Tämä on minulle kotikylä. Vanhempamme asuvat lähellä ja arki on helppoa. Mutta koska tästä on tullut kallis trendialue, emme ole löytäneet täältä isompaa, kohtuuhintaista kotia, jossa olisi perheellemme järkevä pohja.

Paroset jakoivat yhden makuuhuoneen kahdeksi. Näin kolmelle lapselle saatiin omat sopet.

Tytöillä on yhteinen huone isoveljen seinän takana.

Perheen kotitalo Iso-Roobertinkadulla on valmistunut vuonna 1912. Asunto oli alun perin kaksio, mutta se remontoitiin täysin perheen tarpeisiin. Keittiö siirrettiin olohuoneeseen ja yhteen makuuhuoneeseen rakennettiin väliseinä, jolloin makuuhuoneita saatiin kolme. Jaetusta huoneesta tehtiin perheen lasten pienet makuuhuoneet. 12-vuotias poika punkkaa ikkunallisessa huoneessa, 3- ja 5-vuotiaat tytöt jakavat toisen puolen.

– Lapset käyvät lähinnä nukkumassa huoneissaan, mutta leikit ovat olohuoneessa.

Yksi suuri syy, miksi seinät eivät kaadu Parosen päälle pienessä kodissa on se, että viime vuosisadan alussa rakennetussa talossa katot ovat huomattavasti korkeammalla kuin nykyasunnoissa.

– Henkisesti en mahtuisi matalampiin huoneisiin tällä neliömäärällä, Paronen nauraa.

Pojan huoneeseen mahtui jopa pieni sohva, kun sänky on korkealla.

Pienen kodin säilytysratkaisut

Viisihenkisen lapsiperheen mahtumisen reiluun 60 neliöön voisi kuvitella vaativan pilkuntarkkaa konmarittamista. Marittajaksi Iina Paronen ei kuitenkaan itseään kuvaile. Huippusuositun japanilaiskirjan ohjeita ei perheessä seurata muuten kuin hiukan pystyviikkaamisen osalta.

– Tietysti tavaraa pitää heittää ronskilla kädellä pois, mutta olen siinä aika huono. Pitäisi olla systemaattisempi. Mieheni on parempi kierrättämään turhaa tavaraa. Facebook-kirpputorit ovat siihen tarkoitukseen hyviä. Yritän olla rakastumatta tavaroihin ja hankkia niitä niiden funktionaalisuuden vuoksi.

Täyskorkeiden keittiökaappien päälle mahtuu vielä toinen, puolikorkea kaapisto.

Vanhan talon kolmen ja puolen metrin huonekorkeus mahdollistaa luovia säilytysratkaisuja. Esimerkiksi sen, että pojan huoneessa on parvi, jonka alle on jäänyt tilaa jopa pienelle sohvalle ja kirjahyllylle. Huonekorkeus on käytetty muutenkin tehokkaasti hyödyksi. Keittiökaapit ovat täyskorkeat, ja niiden päällä on vielä puolikorkea kaapisto.

Parosen perheessä ei asetella tavaraa kauniisti esille. Kaikelle on paikkansa erilaisissa säilytystiloissa: monen monituisissa isommissa ja pienemmissä laatikoissa, joita on ripoteltu ympäri asuntoa.

Tyttöjen kerrossängyn alla on säilytystilaa.

– Olohuoneessa ei ole verhoja, sillä ne vievät tilaa. Televisio on seinällä. Valot syttyvät kaukosäädinkatkaisimella, koska alkuperäiset seinäkatkaiset ovat sisustusratkaisujen kuten kaappien vuoksi hankalissa paikoissa tai ulottumattomissa. Tällaisia asioita tässä joutuu miettimään.

Eteisessä on metallikori, jonka päällä voi istua. Myös tyttöjen yölamppu on samalla jakkara. Kalusteet on muutenkin valittu sillä perusteella, voiko niissä säilyttää jotakin. Rahien sisällä, sohvan ja sänkyjen alla on säilytystilaa.

Eteisen jakkarassa on säilytystilaa pyöräilykypärille. Imuria ei ole tässä kodissa piilotettu kaappiin.

Tavaroita on monessa kerroksessa: Eteisen kaapissa on kolme hattuhyllyä päällekkäin. Kaappien päällä on laatikoita, joissa on harvemmin käytettyä tavaraa.

– Tavarat, joita käytetään useammin, ovat kosketuskorkeudella. Laatikoissa on kuvat niiden sisällöstä, jotta olisimme perillä, mitä mistäkin säilytyspaikasta löytyy.

Harvoin tarvittavilla tavaroilla on paikat korkealla kaappien päällä.

Kokonaisuutta voisi kuvailla hallituksi kaaokseksi. Parosilla ei ole normaalia enempää tavaraa, mutta tila näyttää täydeltä, sillä monia tavaroita, kuten imuria, joudutaan pitämään jatkuvasti esillä – tai korkeintaan oven takana.

Monien tavanomaisten kodintavaroiden pitää pienessä asunnossa olla pieniä ja siirrettävissä. Parosilla silityslautaa säilytetään oven takana ja pyykkikoria kylpyhuoneen nurkassa silloin, kun kukaan ei ole suihkussa.

– Meillä ei ole juuri mitään kaksin kappalein. Pakasterasioita on vain vähän ja isoja kattiloita meillä on vain yksi.

Iso perhe, pieni asunto – haasteet

Kodissa, jossa asuinneliöitä on henkilöä kohden vain tusina, joutuu muutenkin jatkuvasti sumplimaan.

– Kun on pieniä lapsia ja neljä vuodenaikaa, kausipukeutuminen on ikuinen palapeli. Kellarikomero on jatkuvassa käytössä. Käymme siellä monesti viikossa.

Huonekorkeus on käytetty hyödyksi aivan katonrajaan asti.

Kodin ainut, pieni kylpyhuone on mitoitettu millintarkasti. Niin tarkasti, että sinne on onnistuttu sijoittamaan pesutornikin.

– Pesukone piti purkaa, jotta se saatiin mahtumaan sisään satavuotiaan talon alkuperäisestä kapeasta ovesta.

Tarkalla suunnittelulla kylppäriin on saatu mahtumaan kaikki tarvittava. Siellä on pesutornin lisäksi vielä suihkukaappi, yksi korkea kaappi, allaskaappi ja jopa rättipatteri.

Paronen kiittelee kuivausrumpua, sillä pyykkitelineille kodissa ei olisi tilaa ja pesukone laulaa kolmen lapsen perheessä jatkuvasti.

– Siivoaminen, pyykinpesu ja tiskit ovat jatkuvaa rumbaa. Myös astianpesukoneemme on tavallista pienempi, joten tiskiä pitää pestä koko ajan. Pienessä asunnossa kaaos syntyy nopeammin, joten rytmin pitää olla napakampi, ettei pakka hajoa käsiin. Tämä on jatkuvaa muutoksessa elämistä.

Parosten kodissa elämä saa näkyä ja lasten leikit levittyä olohuoneeseen.

Paronen korostaa, että myös toleranssia sotkuun tarvitaan tavallista enemmän.

– Jos lapsilla on vaikka kahdet leikit kesken, se näyttää pienessä tilassa kaaokselta. Isommassa olohuoneessa se ei näyttäisi miltään.

Pienissä neliöissä ollaan lähekkäin

Joistakin asioista pienissä neliöissä on tietysti joutunut tinkimään ja tekemään valintoja. Mikroaaltouunia ei esimerkiksi ole, mutta sen korvaavat laadukkaat kodinkoneet kuten induktioliesi. Paronen itse kaipaisi suurempaa pakastinta, mutta toisaalta pienelläkin pärjätään, sillä alakerrassa on kauppa.

Asia, jota lähiössä tai maaseudulla väljästi asuva ei ehkä tule ajatelleeksi, on se että kaupungin ytimessä asuminen laajenee kaduille, kuppiloihin ja kauppoihin.

– Elämme keskellä palveluita. Voimme käväistä kymmeneltä illalla kaupassa, kun lapset nukkuvat. Käytämme hyväksi sen, mitä kaupunki tarjoaa.

Toisaalta aivan kaikesta ei tarvitse tinkiä. Jos jotakin tärkeää kotiin halutaan, sille keksitään kyllä paikka. Parosilla on esimerkiksi pöydän alla pieni viinikaappi.

Koukkuja ja kahvoja käytetään myös tavaroiden säilyttämiseen.

Miten perhesopu sitten säilyy asunnossa, joissa jokaista asukasta kohden on selvästi vähemmän neliöitä kuin suomalaisilla tyypillisesti?

– Kyllä tämä tiettyä sietokykyä kaikilta vaatii. Isommassa asunnossa olisi helpompaa, mutta tämä on elämäntapavalinta. Pitää hyväksyä se, ettei kaikki ole viimeisen päälle. Uskon, etteivät neliöt tee ketään onnelliseksi. Olemme perheenä sellainen, että viihdymme yhdessä ja lähekkäin. Viihdymme juuri nyt hyvin ja olemme onnellisia.

OP sosiaalisessa mediassa