Koitelin henki elää

Ensi vuonna 10-vuotisjuhlaa viettävä Koiteli elää -tapahtuma on yksi Oulun seudun kirkkaimpia valopilkkuja. Sen tunnelmallinen henki syntyy paitsi Koitelinkosken kauneuden ja huippuartistien musiikin yhdistelmästä, myös innokkaan talkooporukan ja hurmaantuneen yleisön yhteisestä ilosta.

Eipä tiennyt Sirpa Eskola kymmenen vuotta sitten, mihin soppaan lusikkansa työnsi. Muusikot Lauri Tuohimaa ja Markku Ojala pyysivät häntä laulukeikalle Kiimingin Koitelinkoskelle suunniteltuun musiikkitapahtumaan, mutta kun tapahtumatuottajana työskentelevä Eskola kohtasi kaksikon kanssa, pian ideoita alkoi kipinöidä siihen malliin, että pystyssä oli uusi yhdistys ja tapahtumastakin kasvoi jokavuotinen. Perustajajäseneksi tuli mukaan myös Eskolan veljenvaimo ja yhtiökumppani Kirsi Eskola.

”Koitelin Sahasaari oli meille kaikille tuttu ja erityinen paikka kaikessa kauneudessaan. Halusimme yhdistää paikan, luonnon ja musiikin koko alueen ihmisten iloksi ja hyödyksi,”, Eskola muistelee.

Tähtäimessä oli alusta saakka tehdä tapahtumasta korkeatasoinen aikuisten ihmisten tapahtuma, jossa soittavat eturivin artistit ja jossa tunnelmaan on panostettu erityisen paljon. Elokuussa järjestettävän festarin kuuluisin hetki onkin se, kun illan pimetessä kosken kallioille sytytetään satoja ulkotulia.

”Ihana” on se sana, jolla naisvoittoinen ja yli kolmikymppisiin painottuva kävijäkunta tapahtumaa eniten kuvaa. Tapahtuma markkinoidaan Suomen kauneimmaksi festivaaliksi, eikä syyttä. Juhla-alue on somistettu hurmaavilla luontoaiheisilla koristeilla, värikkäillä valoilla ja räsymatoilla, itse alueen kauneutta korostaen.

Kaiken tämän yhdistelmästä Koiteli elää -tapahtumasta on kasvanut pienimuotoinen ilmiö, joka on monille vain utuinen haave, sillä liput myydään vuosittain loppuun kirjaimellisesti muutamassa minuutissa.

Tuloilla maksuttomia tapahtumia

Tapahtuman järjestäminen on ollut alusta saakka vapaaehtoistyötä kaikille tekijöille. Palkkaa maksetaan artistien lisäksi vain baarihenkilökunnalle ja muille ammattilaisille, joiden työtä yhdistyksen jäsenet tai talkootyöntekijät eivät voi tehdä.

”Tämä on sellainen työharrastus, että vaikka palkkaa ei makseta, aikaa menee yhtä lailla ja tekemisen taso on yhtä korkea”, Eskola helähtää nauramaan.

Hankerahoituksella aikoinaan käynnistetty toiminta saa nykyään tulonsa festarin lipunmyynnistä sekä anniskelusta. Rahat käytetään yhdistyksen muihin, kaikille avoimiin ja maksuttomiin tapahtumiin, jotka ovat Koiteli elää lapsille -päivä elokuussa, Valoa Koiteli -tapahtuma marraskuussa sekä perinnelauluillat kesä- ja heinäkuussa.

Vaikka pääfestivaalille myydään nykyään tuplasti enemmän lippuja kuin alkuaikoina, tulijoita olisi enemmänkin. Paine kasvattaa tapahtumaa on kova.

”Se ei kuitenkaan onnistu monesta syystä. Festarialue on rajattu koville maa-alueille, jotta luonto ei vahingoittuisi, eikä sitä voi laajentaa. Saareen on vain yksi kulkureitti, kapea silta, joka on nyt kapasiteettinsa ylärajalla. Haluamme myös vaalia tapahtuman tunnelmaa. Jos Koiteli elää kasvaisi vaikka 5 000 ihmisen festivaaliksi, se ei olisi enää sama tapahtuma.”

Eskola muistuttaa, että Koitelinkosket on pääsääntöisesti Oulun alueen ihmisten virkistäytymispaikka, ja Koiteli elää vain yksi yhden päivän festivaali vuodessa.

”Olisi kohtuutonta lähteä muokkaamaan paikkaa vain sen takia, että saataisiin isommat festarit. Kaikki kun tehdään vapaaehtoisvoimin oman työn ohessa, niin silläkin on rajansa, paljonko yhdistyksen jäsenet jaksavat.”

Yleisöpalaute kannattelee

Kymmenen vuotta, tuplaantunut kävijämäärä ja vuosittain koveneva artistikattaus. Siinä on tekemistä, ja onneksi Koiteli elää -yhdistys onkin vetänyt puoleensa innostuneita ja sitoutuneita ihmisiä. Ydintiimiin, joka valmistelee tapahtumia ympäri vuoden, kuuluu 5–10 henkilöä, muuten yhteisöä on noin 30.

”Meitä hitsaa yhteen rakkaus tähän alueeseen, kiinnostus musiikkiin ja keskinäinen sielujen sympatia. Lämmintä, huumorintajuista porukkaa”, Eskola kuvailee työkavereitaan.

Itse festareilla henkilökuntaa on 50–60.

”Tarvitsemme paljon tekijöitä, koska panostamme huolintaan. Meille on tärkeää esimerkiksi se, että vieraat voivat käydä siistissä vessassa. Lisäksi emme halua jättää mitään jälkeemme. Luonnon kunnioittaminen on tärkeä arvo.”

Pieni festivaali on panostanut myös artistien viihtyvyyteen. Pienellä backstagella on mukavasti sisustettu kota, ja kosken rannalla penkit, missä nauttia luontonäkymästä. Koitelissa artistit tulevat väistämättä lähellä yleisöä, joten tunnelma on intiimi.

”Koiteli on erilainen kokemus myös artisteille. Vaikka olemme pieni festari, niin silti meidät on nostettu top 3 -listalle, kun artisteilta on haastatteluissa kysytty kesän parhaita festareita. Se tuntuu todella mahtavalta.”

Viimeiset kymmenen vuotta ovat opettaneet Eskolalle ammatillisesti paljon. Vaikka hän työskentelee tapahtumatuottajana, hän ei ollut järjestänyt festivaalia ennen Koitelia. Suurimman koetuksensa Eskola kohtasi viime vuonna, kun hänen jalkansa katkesi kaksi päivää ennen tapahtumaa eikä päässyt paikalle lainkaan.

”Se oli kova paikka, mutta toisaalta se pakotti jakamaan vastuuta, mistä on seurannut paljon hyvää. Lisäksi suurin työ tehdään ennen itse tapahtumaa. Jokainen vuosi silti testaa organisaatiota, ja joka vuosi saamme oppia.”

Eskolan sydäntä lämmittää kävijäkyselyiden palaute, jonka mukaan tapahtumasta näkee, miten tekijät tekevät työtään lämmöllä ja ilolla.

”Se auttaa jaksamaan. Ensi kesäksi suunnittelemme taas jotain erityistä juhlavuoden kunniaksi.” •

Juttu on julkaistu myös OP Oulun Horisontti -lehden numerossa 3/2019.

OP sosiaalisessa mediassa