Taidesäätiön sello soi kotkalaisen Marian käsissä

Maria Morfin Venäläinen on OP Ryhmän Taidesäätiön tähänastisen historian nuorin arvosoittimen haltija. Hän esiintyy marraskuussa Kotkan kirkossa Elämän kaarella -konsertissa.

Maria Morfin Venäläinen on kasvanut musiikin ympäröimänä. Hänen ollessaan pieni, asui perhe Meksikossa, jossa Marian äiti, Niina Kotro, toimi mm. musiikin opettajana. – Maria kulki usein myös mukana keikoilla, kun esimerkiksi säestin musikaaleja ja kotona on tietysti aina soitettu ja laulettu, kertoo Niina.

Perhe muutti Suomeen Marian ollessa 6-vuotias ja asettui äidin kotiseudulle Kymenlaaksoon. Koulun alkaessa Maria pyrki myös Kotkan seudun musiikkiopistoon. Sello oli tullut soittimena tutuksi soitinesittelyissä ja Kymi Sinfonietan konserteissa. – Olin kuulemma ilmoittanut, että jos en pääse soittamaan selloa, en mene musiikkiopistoon lainkaan, muistelee Maria nauraen. Tie sellonsoiton saloihin avautui ja Maria sai ensimmäiseksi opettajakseen Baiba Kuuselan, mikä oli onnenpotku. – Hän on loistava opettaja: kannustava, mutta myös vaativa ja laittoi meidät jo nuorena esiintymään, kertaa Maria ensimmäisiä vuosiaan sellon parissa.

Baiba Kuuselan ohjauksessa Maria edistyi nopeasti. – Lahjakkuudesta on tietysti hyötyä, mutta lisäksi tarvitaan paljon harjoittelua. Onneksi olen aina tykännyt harjoitella paljon, toteaa Maria, joka harrasti soittamisen lisäksi pitkään myös yleisurheilua. Aitajuoksu ja korkeushyppy vaativat kuitenkin veronsa: kun Marian ranne oli mennyt kaksi kertaa poikki urheillessa, oli aika miettiä turvallisempaa lajia. Yleisurheilu vaihtui tennikseen ja sittemmin kuntosaliharjoitteluun. – Itse soittaminen ei tunnu kropassa, mutta sellon kantaminen muiden tavaroiden ohessa on toisinaan rankkaa ja vaatii hyvää kuntoa, sanoo Maria.

Kaksi vuotta sitten musiikkiopiston opetus vaihtui Sibelius-Akatemian nuorisokoulutukseen, jossa Maria harjoittelee Hannu Kiiskin johdolla. Käytännössä Maria hyppää kerran viikossa bussin kyytiin ja matkustaa Helsinkiin soittotunnille. – Treenipäivä on aina pitkä, mutta en koe harjoittelun ja koulun yhdistämistä liian vaativaksi. Onneksi koulussa on joustettu poissaolojen suhteen, miettii Maria, jonka tähtäimessä on seuraavaksi Sibelius-lukio. Muutto Helsinkiin helpottaisi koulun ja soittamisen yhteensovittamista ja mahdollistaisi toisenkin viikoittaisen soittotunnin opettajan kanssa.

Vaikka Maria onkin jo pitkään tiennyt, että haluaisi soittamisesta itselleen ammatin, tarkoitti pääsy Sibelius-Akatemiaan ensimmäistä konkreettista askelta ammattilaisuuteen. Samalla tuli ajankohtaiseksi ensimmäisen oman sellon hankkiminen, kun siihen saakka Maria oli pärjännyt musiikkiopiston lainainstrumenteilla. Hän toteaa soittamisen olevan siinä mielessä myös ”välineurheilua”, että hyvä soitin auttaa soittajaa ilmaisemaan itseään ja parantaa sitä kautta motivaatiota. – Ehdin soittaa omalla sellollani noin vuoden, kun opettajani totesi, että tarvitsisin paremman sellon, muistelee Maria.

Sattumalta juuri samoihin aikoihin Marian mummo oli huomannut lehdessä ilmoituksen OP Ryhmän Taidesäätiön soitinhausta. OP Ryhmä on jo yli 30 vuoden ajan tukenut esittävää säveltaidetta lainaamalla Taidesäätiönsä omistamia arvosoittimia nuorille, lahjakkaille muusikoille. Säätiö omistaa yhdeksän historiallista arvosoitinta: viisi viulua, kaksi alttoviulua ja kaksi selloa. Kokoelmaan kuuluu myös kolmas sello, John Terry vuodelta 1989. Soittimien jaosta päättää toimikunta, jonka jäseninä on alan asiantuntijoita, ja soittajan valinta perustuu aiempien saavutusten lisäksi myös vaativiin tulevaisuudensuunnitelmiin.

Hakemusta tehdessään Maria ja Niina eivät oikein uskaltaneet haaveillakaan Taidesäätiön soittimesta, olihan Maria vielä hyvin nuori. Unelmat kävivät kuitenkin toteen ja tämän vuoden helmikuussa Maria sai John Terry -sellon kolmivuotiseen lainaan säätiön historian nuorimpana arvosoittimen haltijana. – On upeaa soittaa instrumentilla, josta saa irti, mitä haluaa, sanoo Maria ja kertoo samalla arvosoittimen tuovan mukanaan uudenlaisia vastuita. – Esimerkiksi matkustaessa sellolle on nykyisin varattava oma paikka eikä sitä voi laittaa matkustamaan ruumassa.

Maria tähtää ammattisellistiksi, se on selvää, eikä varasuunnitelmaa ole. – Olisi upeaa päästä tekemään kansainvälistä uraa solistina, mutta silloin pitää olla todella hyvä. Voisin kuvitella soittavani myös pienemmissä kokoonpanoissa, kuten kvartetissa ja ehkä myöhemmin voisin toimia myös opettajana, kaavailee Maria. Ennen kansainvälisiä lavoja on kuitenkin vielä monta kotimaistakin lavaa valloitettavana. Yksi etappi on Kotkan kirkossa, jossa marraskuussa saa ensiesityksensä klassista sellomusiikkia, tanssiteatteria ja capoeira-laulua yhdistelevä Elämän kaarella -konsertti.

Elämän kaarella -konsertti Kotkan kirkossa Osuuspankkiviikolla

Elämän kaarella on klassisen sellomusiikin konsertti, jossa kuullaan Richard Straussin, Joseph Haydnin, Armas Järnefeltin ja Zoltan Kodályn musiikkia Maria Morfin Venäläisen tulkitsemana. Se on myös tanssiteatteria ja capoeira-laulua yhdistelevä koskettava kertomus, jossa punaisena lankana läpi esityksen kulkee Arvo Pärtin meditatiivinen Spiegel im Spiegel -teos. Mistä tulemme, minne palaamme ja mitä on sillä välillä - halutessaan katsoja ja kuuntelija voi nähdä esityksessä erään elämän kaaren. Tai vain sukeltaa nauttimaan sävelten ja liikkeen virrasta.

Elämän kaarella -konsertti Kotkan kirkossa Osuuspankkiviikolla tiistaina 6.11.2018 klo 19. Konserttiin on vapaa pääsy, mutta toivomme ennakkoilmoittautumisia osoitteessa: www.lyyti.in/kirkkokonsertti

Konsertin esiintyjät:

Maria Morfin Venäläinen, sello

Anna Venäläinen, tanssi ja capoeira-laulu

Niina Kotro, piano

Teksti: Satu Temonen

Kuvat: OP Ryhmän Taidesäätiö ja Jyri Keronen

OP sosiaalisessa mediassa