Epäilykset hiersivät mieltä vuoden 2008 paikkeilla. Liki 50 vuotta vanhassa perheyrityksessä, Laukku-Rastissa, myynti sakkasi ensimmäistä kertaa koko toiminnan aikana. Asiakkaita siirtyi kauppakeskuksiin, verkkokauppa oli lyömässä läpi ja yrityskauppa tyrehtyi lähes kokonaan ostokieltoihin.

− Myynnin hiljentyminen todella kuului. Ensimmäisen kerran tuntui siltä, että vaikeudet ovat nyt uudenlaisia ja pysyvämpiä. Meneillään oli jotain muutakin kuin hetken notkahdus myynnissä tai lyhyt lamakausi. Alkoi käydä selväksi, että koko kaupan ala oli murroksessa, Riikka Backman, 43, muistelee.

Kaksi vuotta aiemmin yrityksen kapteeniksi siirtyneellä perheen tyttärellä oli edessään lopullisen päätöksen paikka, ja vuonna 2017 kivijalkaliike lopetettiin. Liiketilan ja työvoiman kustannukset olivat kerta kaikkiaan liian suuret heikentyneeseen myyntiin nähden. Liikkeen pitkää historiaa ei haluttu katkaista, vaan toiminta siirrettiin verkkoon.

− Tuntui hyvältä, ettei liiketoimintaa jouduttu ajamaan kokonaan alas, vaan perheyritys jatkaa edelleen elämäänsä. Kauppa muuttui myös kannattavammaksi sekä tunneissa että euroissa mitattuna, kun työvoimaa ei enää tarvittu päivystämään liikkeessä hiljaisina aikoina.

Backmanille, joka oli työskennellyt perheen yrityksessä ikänsä ja pitänyt paikkaa loppuelämänsä suunnitelmana, oli tiedossa iso mullistus. Pelkkä verkkokauppa ei millään heti elättäisi ja muutenkin uudenlainen työ kiinnosti häntä. Samaan aikaan, kun Laukku-Rastin kivijalkaliikkeen varastoa myytiin hiljalleen loppuun, Backman suunnitteli seuraavia askelia. Koko ikänsä myyjänä työskennellyt nainen huomasi vuosia tuudittautuneensa ajatukseen, että osaavalle myyjälle löytyisi aina töitä. Niin ei nyt ollutkaan.

− Nämä paikat olivat lähinnä osa-aikaisia ja opiskelujen oheen sopivia.

Kävi selväksi, että Backmanin olisi edelleen tehtävä sitä, mitä hän tekee parhaiten: yritettävä, mutta ihan uudella alalla. Kesti hetken hoksata, mitä uusi voisi olla. Lopulta ratkaisu löytyi vanhasta intohimosta.

− Kun törmäsin Eerikkilän urheiluopiston mainokseen, mietin, uskaltaisinko vaihtaa alaa niin kokonaan. Koulu myös maksoi useita tuhansia euroja. Aloin selvittää mahdollisuuksiani kouluttautua liikunnan ammattilaiseksi.

Opiskelijaelämä opetti säästäväiseksi

Uramuutos ei tapahtunut ihan helposti.

− Huomasin, että yrittäjällä ei juuri ole tukiverkkoja tällaisessa tilanteessa.

Yksi myönteinen yllätys löytyi. Kävi ilmi, että myös yrittäjä voi saada opintotukea. Backman haki tuen ja aloitti opinnot. Urheiluopistolla vietettiin useita päiviä peräkkäin, ja loput opiskeltiin etänä. Vähän aikaa Backman työskenteli vuokratyövoimana myyntitöissä, kävi opiskelemassa urheiluopistolla ja vietti lopun ajan alas ajettavassa liikkeessä.

− Aikaa ei silloin ollut mihinkään muuhun. Eikä rahaakaan, Backman nauraa.

Urheiluopiston aika muutti Backmanin elämää - ja elintasoa - aika tavalla. Yhtäkkiä taloutta piti pyörittää niukan tuen ja satunnaisten työtulojen varassa. Kaikesta vähänkin ylimääräisestä oli pakko nipistää. Eniten kirpaisi luopuminen autosta.

− En voinut perustella itselleni sen käyttökustannuksia, vaikka auto olikin elämää mukavoittava asia.

Autottomassa elämässä vaikeinta oli pääsy opiskelemaan. Backman matkasi Turusta Eerikkilään kavereiden kyydissä ja pitkillä bussiyhteyksillä. Opiskelu oli muutenkin melkoinen muutos perheellisen ihmisen elämään.

− Opintojen aikana olin nalkissa siellä perämetsissä. Se oli intensiivistä tekemistä! Lapset olivat jo vanhempia ja heidän hoitonsa opintojen aikana oli vain järjestelykysymys. Tietysti heidän kanssaan piti jutella, että tällainen operaatio äidillä nyt on meneillään.

Suoraan töiden kimppuun

​

Koulu kesti reilun vuoden verran. Liikunta oli Backmanin intohimo, mutta hyvin pian tuli selväksi, että pelkästään sillä alalla leipä tulisi olemaan tiukassa.

− Ja minun oli pakko tienata. Ei ollut vaihtoehtoja. Minulla oli opintolainakin nostettuna kokonaan.

Backman päätti lisäkouluttautua hierojaksi. Ryhmäliikunnan vetämisestä ja lihashuollosta muodostuisi kokonaisuus, jota olisi helpompi kaupata kuin pelkkiä liikuntapalveluita. Päätös oli harkittu, mutta toteutus kertojansa mukaan "riikkamaisen" rivakka.

− Postilaatikkooni kolahti mainos Turun hieronta-akatemiasta. Koulutus maksoi monta tonnia, mutta tuntui silti järkevältä investoinnilta. Sinä iltapäivänä minä kirjaimellisesti juoksin lähellä sijaitsevaan oppisopimustoimistoon, joka oli auki vielä puoli tuntia. Pääsin opiskelemaan hierojaksi oppisopimuksella. Se oli todellista hetkessä elämistä!

1,5 vuoden hierojaopinnot olivat osin päällekkäin noin vuoden mittaisen liikunnan ammattitutkinnon kanssa. Se oli rankka yhdistelmä. Tulojakin oli pakko alkaa saada pian, joten Backman alkoi myydä opiskelijatöitä jo kouluaikanaan.

− Kerroin avoimesti olevani aloittelija ja osaavani hieroa vain selkiä, mutta olin kai ihan hyvä, sillä moni niistä asiakkaista käy luonani edelleen, Backman virnistää.

− Jo kuukauden sisällä kalenterini oli aika täynnä. Kouluttautuminen hierojaksi osoittautui hyväksi siirroksi, mutta raskasta se oli. Kyse on terveydenhuollosta, joten opintojen on syytäkin olla todella vaativat, mutta niiden raskaus yllätti kyllä. En kaipaa niitä aikoja!

Opintojensa aikana Backman oppi elämään niukasti. Hän on rakentanut uutta uraansa vanhoista viisastuneena. Voimistaja-yrityksellä ei ole kiinteää liiketilaa, vaan vastaanottohuone Backmanin kodin yläkerrassa.

− Kun on ollut kerran kiinni kiinteistön kustannuksissa, ei ollut vaikeaa tehdä tätä päätöstä. En missään tapauksessa olisi ostanut itselleni työtilaa, mutten halunnut edes vuokrata sellaista. Päätös siitä, maksaisinko jollekulle useita satoja euroa kuussa tilasta, vai käyttäisinkö rahan hankkiakseni lisää ammattitaitoa, oli helppo.

Kotona työskentely mahdollistaa myös mahdollisimman lyhyen työmatkan ja vastaanoton joustavan ajankäytön.

− Jos asiakas soittaa akuuttiaikaa, usein sellainen saadaan sopimaan, Backman tuumaa.

Myös elämäntavat ovat nyt paljon entistä säästäväisemmät. Tiukemmat taloudelliset ajat leikkasivat vähän kaikesta, ja siinä on ollut hyvä pitäytyä nytkin, kun tilanne on hyvä.

− Kaikenlaista löysää on lähtenyt kuukaudessa varmasti useiden satasten verran. Esimerkiksi ruokakaupalla menoja saa helposti pienennettyä huomattavasti suosimalla alennustuotteita. Ja sitä autoa minulla ei ole edelleenkään, enkä koe edes tarvitsevani sitä. Nautin siitä, että tiedän tulevani hyvin vähällä toimeen.

Levätäkin täytyy

Backman viihtyy aikuisliikunnan parissa. Nykyisin työpäivät koostuvat esimerkiksi tyky-päivien ohjaamisista, kehonhuoltoliikunnasta ja äänimaljarentoutuksesta. Hieronta on kuitenkin päätyö. Työväenopiston kurssien vetämisestä kertyy lisäksi mukavasti pientä säännöllistä tuloa.

− Tällä hetkellä ongelmana on enemmänkin liian täysi varauskalenteri. Alkaa olla aika ottaa myös vapaata itselle.

Uusiakin suunnitelmia aktiivisella yrittäjällä riittää. Hän kouluttautuu jatkuvasti lisää liikunnan ja hyvinvoinnin saralla ja haaveilee vielä joskus kouluttavansa itsekin.

− Epäonnisiakin tapahtumia sattuu, ja silloin asiat eivät tietenkään ole kiinni omista haluista, mutta usein yrittäjän rajat löytyvät oman pään sisältä.