Keväällä 2016 Satu Puustinen ei tiennyt, jatkuvatko työt postinjakajana. Sen Puustinen kuitenkin tiesi, että elämän oli muututtava. Fyysinen terveys reistasi, ja mieltä rassasivat yt-neuvottelut – jälleen kerran.

– Olin toiminut lähes 20 vuotta jakajana, ja olin tykännyt työstäni. Mutta lopulta kun töissä tiedusteltiin, kuka haluaa hakeutua uudelle polulle vapaaehtoisesti, en epäröinyt hetkeäkään. Mummoni oli ompelija, ukki ja isä kirvesmiehiä. Halusin itsekin tehdä jotain käsilläni, Puustinen toteaa.

Puustinen haki Kankaanpäähän suutarilinjalle sekä Kuopion käsi- ja taideteolliseen. Kuopioon oli kotoa matkaa 75 kilometriä, Kankaanpäähän 344.

– Tulin valituksi kumpaankin koulutukseen. Valitsin suutarilinjan, sillä kotona Varkaudessa ei ollut ollut suutaripalveluja kolmeen vuoteen. Laskelmoin, että alalla voisi riittää töitä.

Opinnot Puustinen rahoitti saamallaan kuuden kuukauden erorahalla ja osittain ansiosidonnaisella päivärahalla. Hän otti myös opintoihin lainaa ja sai apurahan Emil Aaltosen säätiöltä.

Kova opiskelumotivaatio

Puustinen muutti vuokra-asuntoon opinahjonsa naapuriin. Kotiin jäivät isännän ja vielä kotona asuvan pojan lisäksi koirat ja kissat.

– Puolisostani oli valtavasti tukea, mistä olen kiitollinen. Kaikki eivät katsoisi vierestä toisen opintoja eri puolella Suomea, kun itse joutuu hoitamaan talon ja eläimet. Ensin tuntui oudolta asua perheestä erossa, mutta pidin itseni kiireisenä.

Koti-ikävä helpotti, kun koulusta heltisi iltatyölupa ja omia hommia sai tehdä opintojen ohella iltayhdeksään saakka. Kotijoukkojen kanssa viestiteltiin WhatsAppilla päivittäin.

– Olin koululla usein kaksi viikkoa putkeen, jonka jälkeen vietin viikonlopun kotona. Puolisoni kävi myös luonani ja naureskeli, että tulee viikonlopuksi ”opiskelijatytön” luokse treffeille.

Opiskelu oli erilaista 44-vuotiaana kuin parikymppisenä. Teoria ei ole ollut koskaan lähellä Puustisen sydäntä, mutta nyt sitäkin opiskeli mielellään, kun tiesi, että tietoa tulee tarvitsemaan.

– Olin tosi motivoitunut opiskelija. Opiskelu oli pitkälti konkreettista tekemistä – harjoittelimme esimerkiksi korkolappujen tekemistä ja vaihdoimme harjoituskenkiin osia.

Huikeat arvosanat

Valtaosa koulukavereista oli vaihtamassa Puustisen tavoin alaa kokonaan. Vanhimmat opiskelutoverit olivat yli viisikymppisiä, nuorin 27-vuotias.

Puustinen valmistui perussuutarilinjalta jalkineenvalmistajaksi syyskuussa 2017. Tutkintoa varten hän teki kuusi näyttöä, joista kaikista sai kiitettävän. Samalla Puustinen oli opiskellut myös kenkien korjauspuolta iltaisin.

– Ahneus iski välittömästi ja halusin jatkaa opintoja vielä ortopedisuutarilinjalla. Siellä sain tietotaitoa mittajalkineiden teosta ja esimerkiksi kengän korotuksista, jotka ovat olleet työssäni ihan tuhannen taalan arvoinen juttu.

Ortopediopinnoissa olisi riittänyt ortopedinäytön tekeminen.

– Mahdollisuus oli tehdä myös kaavoitus- ja yritysnäyttö. Toki tein nekin, ja tempaisin tutkinnon läpi yhdeksällä kiitettävällä arvosanalla.

Yrittäjyys hirvitti

Vaikka opinnot olivat sujuneet erinomaisesti, yrittäjäksi ryhtyminen pelotti. Puustista mietitytti, riittävätkö rahat, entä asiakkaat, ja miten yrittäjyydessä pääsee alkuun. Piti pohtia itselle uusia asioita, kuten mitä voimavirran vetäminen liiketilaan maksaa tai kuinka paljon sähköä laitteet kuluttavat. Kun Puustinen haki starttirahaa Finnveralta, ensimmäinen päätös puhelinhaastattelussa oli kielteinen.

– Minulle sanottiin, että eivät suutarit pärjää muuallakaan, miksi sinä pärjäisit. Vastasin, että suutarintyön lisäksi pystyn tekemään esimerkiksi korjausompelua. Olenkin korjannut nukkeja, venepressuja ja vaikka mitä jänniä juttuja vaatteiden lisäksi.

Suutarin laitteet löytyivät ennen sopivaa liiketilaa. Puustinen näki ilmoituksen Tampereella myytävinä olevista koneista. Myyjä alkoi kuitenkin epäröidä, ja totesi, ettei ole varma myykö sittenkään. Puustinen totesi myyjälle, että ei hänkään tiedä, haluaako ostaa, mutta jos päätät myydä, soita.

Finnvera takasi sittenkin Puustisen lainan. Hakemusten täyttöön ja muuhun paperityöhön Puustinen sai apua Keski-Savon Uusyrityskeskus Wäläkkystä. Starttiraha toi turvaa, ja bisnes lähti liikkeelle liukkaasti.

Aluksi suunnitteilla oli ollut ottaa yhteinen työtila toisen yrittäjän kanssa, jota Puustinen ei aiemmin tuntenut, mutta jonka oli kontaktoinut hänestä lukemansa lehtijutun jälkeen.

– Kun kauhea konemäärä saapui Varkauteen, huomasimme, että on parempi, että kummallakin on omat, vierekkäiset liiketilansa. Teemme yhteistyötä ja ohjaamme asiakkaita toistemme luokse puolin ja toisin.

Asiakkaita ruuhkaksi saakka

Liikkeensä ensimmäisistä kolmesta kuukaudesta Puustisella ei ole juuri muistikuvia, sillä hän teki ympäripyöreää päivää. Töitä on vieläkin paljon, mutta arki ei ole niin kaoottista kuin alussa.

– Avajaispäivänä liikkeeseen tuotiin korjattavaksi 80 paria kenkiä, ja seuraavana 40 paria lisää. Siihen lisänä laukut ja takit. Selkeästi suutarinliikkeen avautumista oli odotettu! Parasta on se, että kukaan ei käskytä, paitsi totta kai työmäärä hieman.

Töihin saa mennä, kun haluaa. Aamuvirkku Puustinen onkin putiikillaan notkumassa varhain aamulla. Jos jonain päivänä hiomapöly käy henkeen, voi vaikka vain ommella tai vaihtaa vetoketjuja. Tekemisen voi luovia päivän mielialan ja kunnon mukaan.

– Aion tehdä hommia niin kauan kuin jaksan ja pystyn. Työni on älyttömän ihanaa. Usein kadotan ajantajun, ja päivä on ohi ennen kuin huomaankaan.

Tulevaisuudelle on silti suunnitelmia.

– Jos budjetti kestää ja tähdet suovat, palkkaisin mielelläni puolikkaalle päivälle toisen ihmisen, joka vapauttaisi itseäni enemmän luovaan työhön. Voisin tehdä laukkujen lisäksi mittajalkineita, joita en ole vielä ehtinyt tehdä, sillä korjattavaa on ollut paljon.

Yritysykkönen on vaivaton vakuutuspaketti uusille yrityksille - katso hinta ja halutessasi osta vakuutus helposti‍