Nuoret kapinalliset konkarien seassa - Paula ja Toni palkittiin Vuoden taksiammattilainen 2018 -voittajiksi

Yrittäjäpariskunta Paula ja Toni Jaakola voittivat Vuoden taksiammattilainen 2018 -kilpailun. Heidän nuorekas ja luotettava otteensa on huomattu lyhyessä ajassa.

Yrittäjäpariskunta Paula ja Toni Jaakola eivät aluksi meinanneet uskoa sitä todeksi. Vieläkin se näyttää hämmentävän. Hymy pyrkii molempien huulille.

Oululaiset Jaakolat palkittiin Vuoden taksiammattilainen 2018 -kilpailun voittajina. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että he ovat ehtineet olla yrittäjinä vanhojen konkareiden hallitsemalla alalla vain hetken: Paula aloitti 2013, Toni tuli mukaan vuotta myöhemmin.

Maaliskuussa Helsingissä pidetyssä palkitsemistilaisuudessa Paula, 35, ja Toni, 27, kyllä huomattiin – ja Toni oli joukon kuopus.

– Alan keski-ikä on korkea, eikä paikalla ollut kovin montaa alle 50-vuotiasta. Olemme nuoria kapinallisia verrattuna setiin, jotka ovat ajaneet 40 vuotta, Paula nauraa.

Kummankaan suvuissa ei ole taksitaustaa. Toni näkee sen vahvuutena. Kun ei ole tietoa siitä, miten kyydit hoidettiin 80-luvulla, ei ole valmiita toimintamalleja vaan puhdas pöytä.

– Olemme toimineet alusta asti omien näkemystemme mukaan. Haluamme päivittää työn tähän päivään, Toni sanoo.

Kauha vaihtui taksin rattiin

Vuonna 2006 Paula asui Seinäjoella. Hänellä oli ravintolakokin koulutus, mutta ei oman alan töitä. Kämppäkaverin isällä oli silloin taksi. Tämä ”usutti” Paulan taksikurssille ja renkinä lisätienestejä hankkimaan.

– Kokin hommat jäivät siihen paikkaan ja ajauduin täysin taksialalle.

Kuljettajasta yrittäjäksi Paula siirtyi 2013 ja ajoi vuoden verran vuokra-autolla. Hän rakensi noin vuoden ajan omaa erikoisvarusteltua Mercedes-Benzin Sprinteriä. Auton nimi on Angela, ja sillä liikennöinnin Paula aloitti kesäkuussa 2014.

Toista samanlaista led-valoilla, muhkealla äänentoistolla, Playstationilla ja pinkeillä verhoilla höystettyä autoa ei pitäisi Suomen teillä vastaan tulla.

Lisäksi se sopi moneen lähtöön. Se toimii sekä inva- ja biletaksina että edustusautona. Alkuun Paulalla ei ollut valmiita vakioasiakkaita, vaan yrittäjyys piti luoda nollasta.

Kesällä 2014 Paulan elämään tuli muutakin kuin oma taksi. Hän tapasi Tonin.

– Asiakaspalvelutyö oli Tonille tuttua, ja tuohon aikaan hän mietti uusia suunnitelmia. Taksilla ajaminen sopi niihin hyvin, joten hän hyppäsi mukaan myöhemmin samana syksynä.

Yhteisen yrityksen nimi on Team Angela. Siinä Paulakin on isäntä, koska taksiala ei tunne emäntiä. Ja rengeistä puhuvat enää vain asiakkaat.

Toni oli aiemmin tehnyt töitä huoltoasemalla ja saanut seurata taksikuskeja tiskin takaa.

– Heillä tuntui aina olevan hauskaa ja heidän juttuja oli kiva kuunnella. Lisäksi he olivat aina siististi pukeutuneita. Olen aina ollut sosiaalinen ja halusin jutella ihmisten kanssa enemmän kuin mitä kassan takana pystyin, Toni muistelee.

Läpsystä vaihtoon -elämää

Aluksi jalansijan saaminen Oulun taksimarkkinoilla oli uusille yrittäjille hankalaa. Kaikki eivät uskoneet uuden parin pärjäävän. Jaakolat olivat kuulemma huoltoasemakeskustelujen puheenaihe.

– Monet ajattelivat, että meistä tulee vuoden yrittäjiä. Eli painamme vuoden töitä ja sen jälkeen edessä on konkurssi. Jotain on kuitenkin tehty oikein, kun kerran tässä olemme, Paula sanoo.

Yhtenä esimerkkinä uudesta ja ilmeisen oikeasta tyylistä on ollut markkinointi Facebookissa. Siellä pärjää pienellä budjetilla ja näkyvyys oman kohderyhmän asiakkaille on ollut hyvä. Nuorekas ote työhön oli varmasti yksi asia, joka sai asiakkaat äänestämään heitä palkinnon saajaksi.

– Kerromme milloin olemme töissä ja mitä tapahtumia on tulossa. Muistutamme myös auton numerosta, johon voi soittaa. Asiakas voi tilata kyydin suoraan Facebookin kautta, Paula kertoo.

– Ja tietysti se tuntuu kivalta, kun näkee ihmisten seuraavan ja tykkäävän meistä, Toni lisää.

Hänen mukaan haastavinta itse työssä on ollut yhteisen ajan löytäminen. Aluksi kun Toni ja Paula ajoivat kahdestaan samaa autoa, he eivät ehtineet nähdä toisiaan turhan paljon.

– Se oli sellaista läpsystä vaihtoon -elämää. Paula ajoi aamut ja päivät, minä illat ja yöt. Vuorot olivat pääasiassa 12 tunnin mittaisia, Toni kertoo.

Yhtä pitkiä vuoroja Toni ajaa edelleen, mutta Paula on ollut nyt kolme vuotta kotona lapsen kanssa. Hän suunnittelee työvuorot ja vastaa yrityksen talousasioista.

Jaakolat asuvat lähellä Oulun keskustaa, joten Tonin ajaessa Paula tekee lounasruoat valmiiksi.

Perheen yhteisen ajan takia Jaakolat ovat hakeneet elämään säännöllisempää rytmiä. Viikonloput yritetään pitää vapaina, vaikka se ei aina onnistu. Toni pitää kuitenkin viikossa vähintään yhden vapaapäivän. Ja nyt yövuoroja ajavat Team Angelan palveluksessa olevat kaksi kuljettajaa.

Vaikka Paula on kotona, hän huolehtii tarkasti auton puhtaudesta. Kurainen auto ei houkuttele asiakkaita, ja viikonlopun jäljiltä kura ei ole välttämättä se ainoa asia, mitä autosta löytyy. Pesulle mennään vähintään joka toinen päivä.

– Välillä käyn komentamassa poikia skarppaamaan. Olemme tosi tarkkoja siitä, että auto täyttää puhtauden ja kunnon puolesta kaikki vaatimukset. Siviiliauton kanssa on sitten vähän toisin, Paula hymyilee.

Ammattiylpeys auttaa pärjäämään

Viime kuukausina lehdissä ja uutisissa on ollut säännöllisesti puhetta taksin hintojen noususta – tai ainakin niiden ennakoimattomasta vaihtelusta – ja palvelun laadun epätasaisuudesta. Toisilla alueilla kyytejä ovat saaneet odottaa luvattoman kauan myös sairaat ihmiset.

Myös Jaakolat ovat nähneet uuden taksilain mukanaan tuomat muutokset, eivätkä ne heidän mukaansa ole pelkästään hyviä.

– On vähän surullista, että tilanne meni tähän. Tietysti vapautuminen tuo aina mukanaan uusia mahdollisuuksia, jotka toivottavasti toimisivat pian, Toni pohtii.

Paulan mukaan on selvää, että palvelun taso laskee, jos alalle tulee uusia ja siihen perehtymättömiä ihmisiä. Kilpailua hän pitää hyvänä, kunhan kaikki pelaavat samoilla säännöillä ja kaikki yrittäjät hoitavat velvollisuutensa.

– Vain niin voimme pitää Suomen taksipalvelujen tason yhtä korkealla kuin ennenkin.

Jaakolat ajavat Otaxi-välitysyhtiölle ja ovat itsekin sen osakkeenomistajia. Taustalla on Oulun Aluetaksi Oy, joka sai iskevämmän brändi-nimen asiakkaille järjestetystä kilpailusta.

– Isojen välitysyhtiöiden alla työskentelevien yrittäjien tasoon voi luottaa. Meidät koulutetaan ja meiltä vaaditaan hyvä paikallistuntemus. Muuten mukaan ei pääse, Paula lisää.

Tonin kaikkein tärkeintä on turvallisuus. Tämä korostuu varsinkin lapsi- ja inva-asiakkaiden kohdalla. Suuri osa Team Angelan päivittäisistä ajoista on erityisryhmien kuljetuksia.

Parhaimmillaan asiakas on kaveri

Mikä taksiyrittäjän arjessa sitten on parasta? Paula ja Toni ovat yhtä mieltä siitä, että vastaus on vapaus. Vaikka työ sitoo ja vaatii paljon, jokainen päivä on erilainen.

– Itse pidin erityisesti siitä, ettei aamulla töihin lähtiessä tietänyt, mihin päivän aikana voi joutua, Paula sanoo.

Toni kertoo lisäksi nauttivansa vakioasiakkaista, joista on tullut jo kavereita. Peruspäivässä ajoa on noin 200 kilometriä, mutta jos keikka vie kauemmaksi, voi mittariin helposti tulla tuhat kilometriä.

Toni sanoo pysyvänsä kuitenkin mieluummin Oulun rajojen sisäpuolella.

– Siitä tulee mahtava fiilis, kun voi viiden kilometrin matkan aikana kuunnella asiakasta ja auttaa häntä jossain ongelmassa.

Paula kertoo, että aluksi ajamisen lopettaminen tuntui raskaalta. Siihen kuitenkin tottui ja kolme vuotta tyttären kanssa on mennyt hyvin. Paula on halunnut ottaa kaiken irti siitä lyhyestä ajasta, jonka lapsi on pieni.

Lähitulevaisuudessa tilanne voi kuitenkin muuttua.

– En ole lyönyt päivämäärää lukkoon, mutta keväällä haluaisin palata rattiin. Asiakkaita on ikävä.

Vakuutusasioiden neuvot ja niksit suoraan asiantuntijalta - jätä yhteydenottopyyntö!

Lataa maksuton taksiyrittäjän opas täältä!

OP sosiaalisessa mediassa