Isän yllättävä kuolema teki siskoksista konepajayrittäjiä

Niina ja Noora olivat parikymppisiä, kun heidän isänsä menehtyi kymmenen vuotta sitten. Tyttärille oli heti selvää, että he jatkaisivat isän yritystä.

Puhelimeen vastaa Raumalla iloinen ääni. Yrittäjä Niina Pekonen kertoo, että konepajayhtiö Hallaworksin alkuvuosi on lähtenyt käyntiin hienosti. Yhtiön liikevaihto on kuukausitasolla kasvanut 20-30 prosenttia, mikä on enemmän kuin pitkään aikaan.

Suomen talous on kääntynyt kasvuun, ja se näkyy myös Raumalla.

Aina asiat eivät ole olleet yhtä hyvin. Joulukuussa 2007 Hallaworksin yrittäjä Juha Hallamaa kuoli äkillisesti vain 52-vuotiaana. Niina Pekonen oli isänsä kuollessa 22-vuotias ja pikkusisko Noora Pylkkänen vasta 18. Kukaan ei ollut valmistautunut.

– Noora ja isä olivat joskus heitelleet ilmoille ajatuksia siitä, että Noorasta voisi tulla konepajalle jatkaja. Mitään vakavia keskusteluja ei kuitenkaan ollut käyty, puhumattakaan, että asioille olisi tehty jotain. Meille molemmille oli kuitenkin selvää, että isän yritys jatkuu, Niina kertoo.

Ensimmäisenä tehtävänään yllättäen yrittäjiksi joutuneet naiset tiedottivat Hallaworksin työntekijöille isänsä poismenosta. Heti perään he kertoivat, että työt konepajalla jatkuvat normaalisti.

– Sitten olimme yhteydessä pankkiin, vakuutusyhtiöön, tilitoimistoon, tilintarkastajaan, päämiehiin ja tiedotimme kaikille, että jatkamme, ja että kaikki jatkuu normaalisti. Samalla lähdimme hakemaan yhtiölle toimitusjohtajaa ja opettelemaan käytännön asioita.

Kokemus lisää tietoa

Ennen isän kuolemaa Nooran oli ollut tarkoitus lähteä lukemaan yritysjuridiikkaa. Niina puolestaan oli lähdössä Helsinkiin opiskelemaan tapahtumatuotantoa. Niiden sijasta tulikin konepajayrittäjyys.

Naiset toteavat nyt, että saattoi olla ihan hyväkin, että asia tuli eteen niin yllättäin. Noora oli ollut kesätöissä ja harjoittelijana Hallaworksissa, mutta muuten he eivät olleet perehtyneet konepajan asioihin. Se tarkoitti sitä, että he eivät myöskään osanneet etukäteen murehtia mitään.

– Tieto lisää tuskaa, Noora sanoo ja naurahtaa.

Päätös jatkaa isän yritystä tehtiin tunteella. Nyt he tietävät vähän paremmin.

Ensimmäinen vuosi yrittäjänä käynnistyi suhdanteen huipulla. Tilauksia satoi sisään ovista ja ikkunoista. Vuonna 2009 iskenyt finanssikriisikin vain hieman kolhaisi. Mutta vuonna 2014 Hallaworksin suurin asiakas ilmoitti siirtävänsä tuotantonsa pois Suomesta ja vei puolet liikevaihdosta mennessään.

Kolme viime vuotta Raumalla on paiskottu töitä hartiavoimin, jotta menetystä on saatu kurottua umpeen.

Hallaworks perustettiin vuonna 1983 potkurilaitevalmistajia varten. Yhtiö on toiminut vuosikausia samojen päämiesten kanssa.

– Kun tulee iso kriisi, se muuttaa myös yrityskulttuuria. Se pakottaa meidät kehittämään myyntiä ja markkinointia, mikä ottaa aikansa. Sitä me olemme nyt tehneet, Noora sanoo.

Yrittämistä yhdessä

Siskokset vastaavat puhelimessa vuorotellen, mutta heidän ääniään ei erota toisistaan. Niina ja Noora ovat hioutuneet vuosien varrella yhteen konepajasiskoiksi.

– Toinen vetää, kun toinen ei jaksa. Vietämme myös vapaa-aikaa yhdessä. Olisi outoa, jos toisesta ei kuuluisi pariin päivään mitään, he sanovat.

Työnjako on mennyt alusta saakka luontevasti niin, että Noora hoitaa taloushallinnon ja Niina myynnin ja markkinoinnin. Yhteisenä tavoitteena on rakentaa Hallaworksista alihankkija, joka tunnetaan laadukkaana yhteistyökumppanina. Lyhyen tähtäimen tavoite on kasvattaa yhtiön liikevaihto takaisin 2 miljoonaan euroon ja lähteä sen jälkeen tekemään lisäinvestointeja ja kasvattamaan kapasiteettia.

Konepajasiskojen henkilökohtaisena tavoitteena on lisätä tunnettuutta perinteisesti miehisellä alalla.

– Haluamme näyttää, että mistä tahansa lähtökohdista voi päästä melkein minne vaan.

Naisten mielestä Suomi on lähtökohtaisesti hyvä maa yrittää.

– Mikä ei tarkoita sitä, että se on aina helppoa. Yrittäjän viidakko on aikamoinen. Mutta loppupeleissä oma asenne ratkaisee, Niina sanoo.

Asiaa on auttanut se, että tyttäret ovat saaneet sekä isältään että äidiltään työntekemisen mallin.

Äidit on pomoja

Niina ja Noora ovat nyt itse vanhempia. Nooralla on 9- ja 5-vuotiaat lapset ja Niinalla 7- ja 5-vuotiaat. Äidit eivät ole vielä ajatelleet, kasvaako lapsista joku jatkamaan yritystä.

– Katsotaan sitten, he sanovat.

Mitä jälkipolvi sitten tietää siitä, mitä äidit tekevät työkseen? Kuulemma ainakin sen, että äitien työpaikalla on jännittäviä koneita sekä trukki.

– He tietävät myös, että äiti ja Niina-täti ovat pomoja, Noora nauraa.

Oma tulevaisuus yrittäjinä on vielä auki. Pekonen ja Pylkkänen päätyivät alunperin yrittäjiksi, koska se tuntui silloin oikealta. Siksi he aikovat myös jatkaa niin kauan kuin tuntuu oikealta.

– Ennen isän poismenoa emme olleet Nooran kanssa edes keskustelleet konepajastamme tai miettineet, että jatkaisimme sitä yhdessä. Nyt tästä on tullut meidän toinen kotimme ja työntekijämme ovat perhettämme, Niina sanoo.

– Olemme olleet tässä nyt täydet kymmenen vuotta ja olemme siitä äärettömän ylpeitä.

OP sosiaalisessa mediassa