Yhdeksästoista heinäkuuta 2018 on päivämäärä, jonka Anitta ja Pekka Kabanow muistavat tarkasti. Pariskunta oli juuri aloittamassa yhteistä kesälomaansa ja rentoa mökkielämää.

55-vuotiasta Anittaa olivat jo jonkin aikaa vaivanneet oudot vatsavaivat ja aivan loman kynnyksellä Pekka sai vihdoin patistettua hänet lääkärille. Työterveyslääkäri ohjasi Anittan jatkotutkimuksiin. 19. päivä hän sai kuulla puhelimessa diagnoosin, johon ei ollut lainkaan valmistautunut: suolistosyöpä.

Tieto oli shokki, mutta pian piti jo valmistautua leikkaukseen, jolla oli tarkoitus poistaa kasvain. Sitten ilmeni, että syöpä olikin jo levinnyt eikä enää parannettavissa. Ennuste näytti huonolta. Silloin tulivat mustat ajatukset, jotka veivät Anittan viikoiksi sängynpohjalle.

Myös Pekan elämä suistui paikoiltaan. Hän muistaa Anittan kysyneen lääkäriltä, että kuolenko minä. Kun tämä vastasi myöntävästi, Pekka ei pystynyt moneen minuuttiin sanomaan mitään.

– Ajattelin joskus, että minua ei mikään hetkauta. Mutta se oli todella kova paikka, hän sanoo nyt.

Sairaus voi myös lähentää

Diagnoosin myötä pariskunnan on pitänyt käydä lisää vaikeita hetkiä. Yksi niistä oli sairaudesta omille lapsille kertominen.

Alkujärkytyksen jälkeen tilanne on kuitenkin myös helpottanut: Anitta on reagoinut sytostaattihoitoihin hyvin, ja hänen ennusteensa on parantunut.

Anitta on jäänyt työstään sairaseläkkeelle, ja myös Pekka on päässyt eläkeputkeen, jotta voi olla vaimonsa tukena. Uuvuttavien sytostaattihoitojen ja korkean infektioriskin vuoksi menevään arkeen tottuneen pariskunnan elämä pyörii nyt pitkälti kotona Helsingin Tapanilassa.

– Liikkuminen on vähän vaikeaa, mutta elämä tuntuu silti rikkaalta. Nautin ihan täysillä esimerkiksi siitä, että teemme Pekan kanssa hyvää ruokaa ja katsomme yhdessä elokuvan, Anitta sanoo.

Yhteiset päiväunet kuuluvat nyt arkeen

Suurin yllätys vaikeassa tilanteessa onkin ollut Kabanowien mukaan se, miten sairaus on mullistanut parisuhteen – ennen kaikkea positiivisella tavalla.

– Olemme olleet yhdessä melkein 40 vuotta, ja elämme nyt suhteemme ehkä parasta aikaa, Pekka sanoo.

Hänen mukaansa esimerkiksi huomionosoitukset ja sylikkäin nukutut päiväunet olivat ennen harvinaisuuksia, nyt osa päivittäistä arkea. Pekka myös haluaa usein sanoa ääneen rakastavansa, vaikka ennen se tuntui turhalta kliseeltä.

Osittain kyse on toisen menettämisen pelosta, Anitta uskoo. Vaikka rakkaus on aina ollut läsnä, nyt se on noussut vahvasti pintaan ja kuohunut ylikin.

– Rakkauden määrä on yllättänyt. Ajattelen jo nyt välillä sitä, miten hirveä ikävä minulle tulee Pekkaa. Vaikka järjen mukaan kuolleena ei tietenkään voi ikävöidä.

Sairaus voi uuvuttaa myös kumppanin

Vaikka Anittan vointi on melko hyvä, välillä tulee huonoja hetkiä. Vaikeinta on yleensä juuri ennen ”tuomiopäivää”. Sillä nimellä pariskunta kutsuu tapaamista, jossa lääkäri päivittää potilaan tilanteen.

Pekan mukaan Anitta on jo pari päivää ennen tuomiota jännityksestä harmaa. Jos uutiset vetävät vaimon mielen maahan, se vaikuttaa myös Pekkaan voimakkaasti.

– En ollut aiemmin ajatellut, miten paljon tällainen sairaus koskettaa myös puolisoa. Olen ottanut yhteyttä samankaltaisessa tilanteessa olleisiin tuttuihin ja pyytänyt anteeksi sitä, etten osannut itse tukea heitä paremmin, hän sanoo.

Pariskunta pyrkii huolehtimaan siitä, että molemmilla olisi myös omaa aikaa ja tekemistä. Pekan henkireikä on salilla käyminen. Siellä ja saunassa syöpä unohtuu ainakin hetkeksi.

Anittalle tärkeä apu on ollut vertaistukihenkilö, joka on kertonut omasta kokemuksestaan syövän kanssa. Lisäksi hän tukeutuu laajaan ystäväpiiriinsä, ja puhuu läheisimmän ystävänsä kanssa joka päivä.

– Luotan siihen, että hänelle voin vuodattaa kaikki huolet, ja vastaavasti kuuntelen aina hänen murheitaan.

Ammattilaisen kanssa uskaltaa puhua myös kipukohdista

Kabanowit tietävät, että parisuhteen hyvinvointi ei ole lainkaan itsestään selvää. Heidän lähipiirissään on kokemusta siitä, että vakava sairaus voi myös erottaa pariskuntia.

Merkittävä tekijä on ollut psykologinen ammattiapu, jota Anitta ja Pekka ovat saaneet sekä erillään että yhdessä.

Erityisesti Pekalle ajatus psykologille avautumisesta oli aluksi hankala. Nopeasti hän kuitenkin huomasi, kuinka tärkeää omien ajatusten ääneen purkaminen oli.

– Jos asioita pyörittelee vain omassa päässään, niistä kasvaa järjettömän kokoinen kupla. Psykologikäyntien jälkeen mieli tuntuu aina vapautuneemmalta, hän kuvailee.

Ulkopuolisen, koulutetun ammattilaisen kanssa vaikeimpiakin kipukohtia on ollut turvallista käsitellä.

–Alussa minulle tuli voimakkaita pelkoja siitä, että ehkä Pekka ei enää halua olla kanssani. Ja ettei minulla ole oikeutta sitoa häntäkin tähän sairauteen. Nekin sitten puhuttiin yhdessä läpi, Anitta kertoo.

Mitä Kabanowit sanoisivat nyt pariskunnille, jotka ovat juuri kohdanneet vakavan sairauden?

Pekka kehottaa näyttämään välittämisensä kaikin mahdollisin keinoin sekä muistamaan, että vaikka tilanne tuntuisi aluksi toivottomalta, puhumalla olo voi helpottua.

– Elämä voi olla hyvää ja elämisen arvoista myös vakavan sairauden kanssa, Anitta lisää.

Lue seuraavaksi:

Syöpädiagnoosi muuttaa elämän hetkessä‍