Nanot, skinit, zerot… Ei ihme, että monella menee sormi suuhun suksikaupoilla. Valikoimaa riittää, ja suksien nimet muistuttavat lähinnä tieteisleffan sanastoa.

– Riittää, kun tietää muutamat perusasiat, Suomen Ladun hiihdon lajivastaava Wilhelm Stenbacka lohduttaa.

Stenbacka muistuttaa, että ensin kannattaa varmistaa myyjän ammattitaito hiihtoon liittyen.

– Lajin erikoisliikkeistä löytyy tietenkin eniten osaamista, mutta myös monissa isommissa urheiluliikkeissä on omat suksitaitajansa.

Asiakkaan pitäisi osata kertoa myyjälle oma paino, hiihtotapa, taitotaso sekä se, paljonko aikaa aikoo laduilla viettää. Ensimmäisenä pitäisi valita perinteisen ja vapaan tyylin väliltä. Niin kutsuttuja kombisuksia ei enää juuri valmisteta, sillä ne eivät olleet lopulta hyviä kummallekaan hiihtotavalle.

Painoa ei kannata ryhtyä kaunistelemaan suksikaupoilla. Se on yksi ratkaisevista tekijöistä oikeanlaisten suksien löytymisessä, varsinkin perinteisen tyylin suksissa. Niissä suksen keskiosassa jalan alla on niin kutsuttu voidepesä, joka antaa pidon. Se pitäisi saada painettua lumeen aiheuttaen kitkaa perinteisen vuorohiihdon potkuvaiheessa, mutta samalla sen pitäisi liukuvaiheessa irrota lumesta mahdollistaen suksen hyvän luiston.

– Paino määrittää suksen jäykkyyden ja profiilin, joka on puolestaan tärkeää suksen pidon ja luiston kannalta, ja paino pitää osata kertoa myyjälle tarkasti. Yli viiden kilon heitto painossa voi vaikuttaa merkittävästi perinteisen suksen hiihdettävyyteen. Luistelusuksessakin paino on olennainen, mutta ei aivan yhtä tarkka kuin perinteisen suksessa.

Pitopohja vai voideltava perinteisen suksi?

Luistelusuksia ei tarvitse koskaan pitovoidella, mutta perinteisissä on pakko ottaa huomioon sekä suksen pito että luisto. Se voidaan toteuttaa joko voiteilla tai suksen pohjan rakenteella.

Stenbacka on itse SM-tason kilpahiihtäjä, ja hän itse hiihtää perinteistä voideltavilla suksilla – kuten suuri osa tavoitteellisista aktiivihiihtäjistä.

– Jos hiihtää enemmän tai tavoitteellisesti, kannattaa opetella voitelemaan ja huoltamaan sukset itse. Voideltavat ovat ehdottomasti suorituskykyisimmät, kunhan ne on voideltu kelin mukaisesti.

Pitopohjasukset, siis nanogripit, zerot, ja skinit eli karvapohjat, sopivat paremmin harrastelijoille ja kuntoilijoille. Ne ovat helppohoitoisempia kuin voideltavat, mutta hiihto-ominaisuuksiltaan aina kompromisseja.

Nanogrip-suksia ei tarvitse voidella lainkaan, niiden puhtaanapito riittää. Pito on saatu aikaiseksi koko suksen pinnalle kemiallisella käsittelyllä niin, että toiseen suuntaan luistaa ja toiseen pitää.

– Nano toimii lähes joka kelillä, erityisesti märällä kelillä. Ongelmia voi tulla lumen tarttuessa koko suksenpohjaan kiinni. Nanon heikkous on se, että se luistaa muihin vaihtoehtoihin verrattuna huonommin. Nanosuksi on kuitenkin aloittelijalle tai satunnaiselle hiihtäjälle sopiva valinta, se antaa anteeksi mahdollisia tekniikkavirheitä.

Valtaosa tällä hetkellä valmistettavista suksista on skinejä, eli karvapohjia. Niissä voidellaan luistopinnat, mutta pito saadaan aikaiseksi keskiosan karvapinnoitteella.

– Skinit toimivat tosi hyvin useimmilla keleillä, ja niissä on nanoon verrattuna parempi luisto. Näitä ostaessa paino on erityisen tärkeä, joten suksia kannattaa pyytää testiin ennen lopullista ostopäätöstä. Karvapohjasuksi on kuntoilijalle paras kompromissiratkaisu, jos haluaa pärjätä yhdellä perinteisen suksiparilla.

Zeroja käytetään jonkin verran jopa kilpasuksina, mutta vain erityisessä kelissä. Zerot, joiden keskiosa on karhennettu, on tarkoitettu kosteille keleille nollan molemmin puolin.

– Se on hankalin keli voideltaville suksille, koska säätila voi muuttua niin, että koko voitelu pitäisi muuttaa. Ne ovat siis hyvä lisä voideltavien rinnalle juuri noiden ongelmakelien sukseksi.

Sukset kolmeen eri budjettiin

1. Harrastelijalle

– Aloittelevan hiihtäjän on ehkä järkevää ostaa suksipaketti, jos tarvitsee koko setin. Nanosuksipaketti on hyvä valinta, jos haluaa päästää käyntiin perinteisellä hiihtotavalla. Paketin saa noin 250 eurolla. Lapselle hyvä valinta ovat suomupohjat, joita saa erittäin edullisesti. Niissä ei ole juuri luistoa, mutta ovat helpot aloittelijalle. Suomupohjia ei tarvitse voidella mitenkään.

2. Kuntohiihtäjälle

– Ensin täytyy miettiä, kumpaako tyyliä haluaa hiihtää. Sitten miettiä, paljonko on valmis näkemään vaivaa suksiensa eteen. Sanoisin, että köyhällä ei ole varaa halpaan. Panosta kerralla kunnon välineisiin, sillä ne kestävät hyvin huollettuina toistakymmentä vuotta. Karvapohjasukset ovat hyvä ratkaisu perinteiseen tyyliin kuntohiihtäjälle. Pelkät sukset maksavat 300-400 euroa, siteet 30-70 euroa ja laadukkaat sauvat vajaasta sadasta eurosta ylöspäin. Monojen hinnat vaihtelevat valmistajien mukaan.

3. Oman elämänsä Iivolle

– Suosittelen ostamaan kunnon kilpasukset, yleensä voideltavat ovat parhaat. Näitä voi metsästää myös käytettyinä Facebookin hiihtokirppiksiltä. Perinteisen tyylin kilpasukset maksavat noin 500 euroa, luistelusukset vielä vähän enemmän. Huolto kannattaa opetella tekemään itse: jos sukset eivät enää luista ja pohjat alkavat harmaantumaan tai vaalentumaan, ne kaipaavat huoltoa. Voitelua voi opetella esimerkiksi hiihtoseurojen tai suksivalmistajien voitelukursseilla tai itsenäisesti Youtubesta. Voitelutaito karttuu kokemuksen ja virheiden myötä.

Muista nämä

  • Pyydä apuun hiihtoon erikoistunut myyjä.
  • Kerro painosi, hiihtotyylisi ja -osaamisesi sekä arvioitu kuukausittainen hiihtomäärä.
  • Ostaessasi laadukkaampia suksia varmista, että voit testata suksia ja tarvittaessa vaihtaa ne. Erityisen tärkeää skin-suksia ostettaessa!
  • Panosta hyviin sauvoihin, se tekee hiihdosta mielekkäämpää. Laadukkaat sauvat maksavat vajaasta sadasta eurosta ylöspäin.
  • Jos haluat testata erilaisia suksia, tarkastele suksivalmistajien ja -maahantuojien sivuja. Ne järjestävät säännöllisesti testitilaisuuksia.

Pituudet

Sukset: Perinteisessä 20-25 cm hiihtäjää pidempi, vapaalla 10-15 senttiä pidempi. Hiihtäjän paino on kuitenkin pituutta merkittävämpi seikka.

Sauvat: Perinteisen sauva kainalon ja solisluun väliin riippuen omista mieltymyksistä, noin 80-83 % omasta pituudesta. Luistelussa pituus leuan ja korvalehden väliin, noin 90 % pituudesta.