Liikuntavammat yleistyneet –mitä keski-ikäisten ja ikääntyvien harrastajien tulee pitää mielessään?

Kun ihminen ikääntyy, hänen ei kannata suin päin kirmata minkä tahansa lajin tai urheilusuorituksen pariin. Pohjola Sairaalan ylilääkäri Olli Savola korostaa keski-ikäisille ja ikääntyville liikkujille, että maltti on valttia.

– Jos takana on pitkä liikkumattomuus, esimerkiksi salibandy ei ole paras valinta firman tyky-päivänä.

Ortopedi Jussi Elo komppaa kollegaansa. Hän muistuttaa myös, että fysiologinen ikä ei aina vastaa sitä, mitä ikä on numeroina.

– Siinä missä joku voi juosta maratonin seitsemänkymppisenä, salibandy ja jalkapallo eivät ole lajeista suositeltavimpia henkilöille, joilla on vaikkapa merkittävää polven nivelrikkoa tai tekoniveliä.

Elo ja Savola ovat kutsuneet myös UKK-instituutin ylilääkäri Jari Parkkarin keskustelemaan liikuntaan liittyvistä riskeistä ja liikuntavammoista.

– Liikuntatapaturmat ovat lisääntyneet Suomessa viime vuosina, liikuntaturvallisuutta tutkinut Parkkari kertoo.

Tapaturmariski kasvaa lajeissa, joissa ollaan kontaktissa toiseen henkilöön ja joissa nopeat suunnanmuutokset ovat yleisiä.

– Joukkuelajeissa tapahtuu havereita huomattavasti enemmän kuin vaikkapa golfissa, soutamisessa, sauvakävelyssä ja hyötyliikunnassa, lääkärikolmikko kertoo.

​

Kuntoutuksen puute voi johtaa uusiin havereihin

Kaikista urheiluvammoista vain hyvin pieni osa, muutama prosentti, vaatii leikkaushoitoa.

– Mitä kaikkiin liikunnan aiheuttamiin havereihin tulee, miehet joutuvat käymään niiden takia naisia useammin lääkärin vastaanotolla, Jari Parkkari kertoo.

UKK-instituutin mukaan peräti neljännes urheiluvammoista on vanhojen vammojen uusiutumisia. Myös Ortopedi Jussi Elo tapaa potilaita, joille on kehittynyt uusi vaiva vanhan vamman seurauksena.

– Esimerkiksi sellaiset tapaukset, joissa on tullut ensin polven eturistisidevamma liikunnan yhteydessä ja myöhemmin nivelrikko, ovat melko tyypillisiä.

Rasitusvammoja aiheutuu UKK-instituutin mukaan eniten voima-, kestävyys- ja budolajeissa. Ne eivät ole yleensä niin vakavia kuin äkilliset vammat, mutta pitkittyessään rasitusvammoista voi seurata paljon haittapäiviä.

Pohjola Sairaalan Olli Savola on ennaltaehkäisyn ja aktiivisen kuntoutuksen puolestapuhuja.

– Tietyt vammaryhmät ovat Suomessa alikuntoutettuja. Meillä esiintyy ylimalkaista suhtautumista ja vähättelyä esimerkiksi mitä nilkan nivelsidevammoihin tulee. Kuitenkin – jos nilkan nyrjähdykset jäävät oireilemaan liian pitkäksi aikaa ja asentohallinta jää vajaaksi, syntyy alttius uusia havereihin.

​

Välillä leikkaus on turha

Ajoittain lääkärit kohtaavat potilaita, jotka pettyvät, kun lääkäri ilmoittaa, että leikkausta ei tarvita.

– Heille saattaa tulla tunne, että eikö tehdä mitään, kun ei leikata, Olli Savola kertoo.

Jussi Elo ja Jari Parkkari korostavat, että monissa vammoissa konservatiivinen eli leikkaukseton hoitolinja on leikkausta toimivampi vaihtoehto.

– Kun esimerkiksi polven nivelrikkoon liittyvien kierukkavammojen paranemista on seurattu pitkällä aikavälillä, on havaittu, että konservatiivisella hoidolla saavutetaan yleensä vastaava tulos kuin leikkauksen avulla, Parkkari kertoo.

Kuntoutus toimii, mikäli harjoitteet ovat oikeanlaisia ja oikealla tavalla porrastettuja. Ennen oman lajin pariin palaamista harjoitusten intensiteettiä kannattaa lisätä asteittain ja kuntouttavia lajeja voidaan vaihdella. Myös motivaatiota, sitoutumista ja pitkäjännitteisyyttä tarvitaan.

– Konservatiivinen ja kuntouttava hoito on aina potilaan etu siinä mielessä, että silloin vältetään leikkauksiin liittyvät riskit, eikä sairauslomaa tarvita välttämättä lainkaan, Jussi Elo sanoo.

Iän karttuessa kuntouttavista harjoitteista palautuminen kestää kauemmin kuin nuorempana.

– Ikä tulee huomioida kuntouksessa samalla tavoin muussakin lajiharjoittelussa. Esimerkiksi kovan kuntosaliharjoituksen jälkeen ikääntyvän liikkujan on pidettävä 3-4 välipäivää ennen vastaavaa treeniä, Elo korostaa.

Hänellä, Savolalla ja Parkkarilla on sellainen näppituntuma, että miehet suhtautuvat kuntoutukseen hieman naisia kärsimättömämmin.

– He aloittavat kuntouttavat harjoitteet helposti rajummin ja saattavat kyllästyäkin helpommin.

​

Jokainen vesijuoksukerta edistää kuntoutumista

Liikunnan avulla voi ennaltaehkäistä tapaturmia.

– Vankka tukiranka ja keskivartalolihasten hallinta suojaavat kaatumisilta ja auttavat ennaltaehkäisemään havereita, Jari Parkkari sanoo.

Olli Savola suosittelee kaikille liikunnan harrastajille UKK-instituutin tuottamaan liikuntaturvallisuusmateriaaliin tutustumista.

– Aina pitää muistaa kunnon varusteet ja lajikohtaiset säännöt. Jo se, että kilpailu- ja kontaktitilanteissa tiedostaa kohonneen tapaturmariskin, saattaa vähentää vammariskiä.

Hyötyliikuntaa kannattaa suosia siksikin, että hyötyliikunta on turvallista.

– Esimerkiksi marjastus, sienestys, fillarointi ja kävely ovat lajeja, joissa rasitusvammoja tulee todella paljon vähemmän kuin liikunnassa keskimäärin, Jari Parkkari vertaa.

Myös ravinto on tärkeä osa oman koneiston huoltoa. Luustolle tärkeää kalkkia saa oikeaoppisesta ruokavaliosta riittävästi, mutta tarvittaessa kalkkia voi nauttia myös tabletteina.

– D-vitamiinia suosittelen kaikille suomalaisille ympärivuotisena ravintolisänä, Olli Savola sanoo.

Kuntouttavista lajeista hän, Jussi Elo ja Jari Parkkari kehuvat ennen kaikkea kuntopyöräilyä ja vesijuoksua. Heistä vesiliikuntaa pitäisi hyödyntää kuntoutuksessa enemmänkin.

– On sääli, että Suomessa elää mielikuva vesijuoksusta mummolajina. Täällä vesijuoksu on aivan liian aliarvostettua.

Ammattiurheilijoille vesijuoksu maistuu kuntoutusmuotona. Mallia voi käydä ottamassa vaikkapa Helsingin Mäkelänrinteen uimahallissa, jossa monet kovan tason urheilijat kuntouttavat itseään.

– Arkikielellä voi sanoa, että joka ikinen vesijuoksukerta jouduttaa kuntoutumista, Olli Savola toteaa.

​

Lisätietoja osoitteissa: www.ukkinstituutti.fi‍ sekä www.pohjolasairaala.fi‍