Haaveiletko sairasloman tuomasta levosta? Lopeta heti!

Ida-Liina Huurtela
Ida-Liina Huurtela

Audiovisuaalinen tuottaja

En tajua "Mua ei haittais ollenkaan, jos saisin flunssan - saisinpahan syyn levätä" tyyppejä. En usko kenenkään koskaan palanneet takaisin työelämään sairastelun jälkeen hyvin levänneenä. Ainakaan omalla kohdallani sairasvuoteen tuoma "lepo" jäi parhaimmillaankin kaukaiseksi haaveeksi.

Ida-Liina Huurtela
Ida-Liina Huurtela

Audiovisuaalinen tuottaja

Sairastin vähän aikaa sitten ärhäkän flunssan, kuten melko moni suomalainen näin syysaikaan. Jouduin olemaan lähes viikon vuoteen omana ja senkin jälkeen hakkaava yskä häiritsi työntekoani lähes kolmen viikon ajan. Jos en niistänyt tai yskinyt, niin höyryhengittelin, huuhtelin sieraimia nenäkannulla, popsin lääkkeitä ja pyykkäsin kuumeen laskettua likomäriksi hikoiltuja vaatteita, lakanoita ja tyynyjä. Välillä päätä jomotti vietävästi ja seuraavaksi kurkku on niin kipeä, että jopa jäätelön syönti sattui.

Kuumeen ja huonon olon lisäksi sairaana piti itse olla vastuussa muonituksesta. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaupan pakastepinaattikeittoa oli syönyt jo neljä päivää putkeen,tuli ikävä työpaikkaruokalan lounaita. Sairaanakin piti yrittää ylläpitää kodin siisteyttä edes jonkinlaisella tasolla, etteivät kanssaeläjät ahdistuisi liikaa. Käytetyt nenäliinat roskiin, astiat astianpesukoneeseen ja astianpesukone päälle. Astianpesukoneen tyhjennys ja sama rumba alusta. Välissä hörpin lisää yskänlääkettä, etteivät naapurit häiriintyisi seiniä tärisyttävästä köhästä.

Vaikka sainkin maata sohvalla monta päivää putkeen Netflix ja HBO seuranani, en edes huonona vitsinä kutsuisi sairastamista lepolomaksi. Jopa unissa lepo tuntui kaukaiselta, sillä Sharp Objectsin ja Castle Rockin synkkä kerronta kietoutui tosielämän tapahtumien kanssa kuumeisessa mielessä varsin ahdistavaksi liskodiskoksi.

Sairastamisessa on myös se ikävä puoli, että muu maailma ei pysähdy sinun kanssasi. Tunnollinen työntekijä murehtii tekemättömiä töitä ja poissaolonaikana kasaantuvia sähköpostiviestejä. Ja vaikka työkone pysyikin kiinni ja sähköpostiin olisi kirjattu oikeaoppisesti poissaoloviesti, niin puhelin saattaa silti laulaa: "Moikka, miten voit? Anteeksi, että soitan vaikka oot sairaana, mutta tää asia ei voi odotaa ensi viikkoon…" Tällaisissa tilanteessa vaatii kanttia ja päättäväisyyttä olla murehtimatta kipeytyvän kurkun lisäksi myös tekemättömistä töistä ja muiden pulaan jättämisestä.

Omasta puolestani voin sanoa, että varsinainen lepo alkoi vasta siinä vaiheessa, kun tervehdyin ja palasin mukaan tavalliseen arkeen. Pääsin takaisin ihmisten ilmoille, liikkumaan ja syömään terveellisesti. Kun työ ja vapaa-aika ovat tasapainossa, ei hinkua sängynpohjalle pitäisi olla.

Jos joku toimistolla haikailee edes vitsillä sairausloman perään, pitäisi työkavereiden hälytyskellojen soida. Tuskinpa tämä henkilö rään tai kuumeen perään kaipaa, vaan palautumisen. Hetken hengähdyksen, jolloin saisi sykkeet tasaantumaan ja työstressin helpottamaan. Mutta siihen probleemaan ei ikävä kyllä taida auttaa pari flunssanhuuruista sairauslomapäivää lääkkeeksi.

OP sosiaalisessa mediassa