Polkujuoksun pauloissa - luonnossa liikkuminen auttaa Annarita Kolia palautumaan

Annarita Koli innostui polkujuoksusta viitisen vuotta sitten. Nykyään hän juoksee poluilla läpi vuoden ja kannustaa muitakin menemään metsään.

Nuuksion kansallispuistossa on vehreää ja hiljaista. Ei siis ihme, että henkilöstötutkimusalalla toimiva esimies Annarita Koli, 43, kertoo palautuvansa työpäivästä usein Nuuksion metsissä, ja mieluiten juoksemalla polkuja pitkin.

Polkujuoksu on noussut viime vuosina suomalaisten suosioon, onhan se helppoa tapa liikkua

luonnossa maassa, jossa metsää on oikeastaan kaikkialla. Polkujuoksutapahtumiakin riittää normaaliolosuhteissa kotimaassa lähes joka kesäviikonlopulle. Yksi tunnetuimpia kisoja on vuodesta 2013 järjestetty Nuts Karhunkierros, joka toukokuisin kerää nykyään muutaman tuhatta polkujuoksun ystävää haastamaan itsensä ja nauttimaan luontoelämyksistä.

Koli aloitti juoksun aikuisena, eikä takana ollut nuoruuden urheilutaustaa. Ensimmäisen asvalttipuolimaratoninsa Koli juoksi vuonna 2002.

– Sen jälkeen en juossut vuosiin, mutta 12 vuotta sitten, kun nyt 13-vuotias kuopukseni oli taapero, aloin juosta kaverini inspiroimana, Koli toteaa ja nauraa tehneensä kaikki aloittelijan virheet, kuten liian kovilla sykkeillä liikkumisen ja turhan tasapaksusti treenaamisen.

Lähimetsissä on aarreaitta

Polkujuoksun Koli löysi asuttuaan jo neljä vuotta Nuuksion kansallispuiston kupeessa Veikkolassa.

– Yhtäkkiä tajusin, että kotikulmien luontohan on ihan mieletön aarreaitta ja tarjoaa loistavia liikuntamahdollisuuksia. Aluksi juoksin poluilla keväästä syksyyn. Aina huhtikuussa kävin metsässä kurkkimassa, vieläkö siellä on lunta.

Nykyään polkujuoksu on Kolille ympärivuotinen harrastus, johon lumi, sade tai helle eivät vaikuta. Metsään on päästävä, oli keli mikä tahansa, sillä siellä rauhoittuu ja huoletkin unohtuvat.

Polkujuoksusta innostuttuaan Koli huomasi sosiaalisesta mediasta, kuinka yksi juoksututuista oli juossut 55 kilometrin mittaisen Pallas–Hetta-kisan.

– Se tuntui ihan mielettömältä suoritukselta! Aika pian aloin miettiä, olisiko itsestäni sellaiseen. Vuonna 2015 osallistuin ensin 30 kilometrin pituiselle Sipoonkorpi Trailille, ja siitä innostus polkujuoksuun ja ultrajuoksuun, eli maratonia pidempiin matkoihin, vain syveni, Koli muistelee.

Sittemmin Koli on juossut erimittaisia matkoja. Pisin Kolin taivaltama matka on 134 kilometrin Ylläs–Pallas-kisa.

– 134 kilometrin kisa oli raju kokemus, vaikka olin harjoitellut hyvin ja olin hyvässä kunnossa. Sen taittamisessa kesti 29 tuntia, ja sinä aikana tuli testattua niin vatsan kuin päänkin kestävyys, Koli muistelee.

Hyvät kengät kaiken a ja o

Koli kannustaa kaikkia luontoon liikkumaan. Polkujuoksun voi aloittaa esimerkiksi vuorottelemalla kävely- ja hölkkäpätkiä. Mennä voi vaikka kaupunkinsa keskuspuistoon. Suomen kansallispuistoissa on merkittyjä reittejä, joissa ei tarvitse osata suunnistaa eikä pelätä eksyvänsä. Eikä ainakaan aluksi edes tarvitse urheiluvaatteiden lisäksi mitään erityisiä hankintoja. Tärkein investointi metsässä juoksua varten on kunnolliset kengät.

– Erityisesti märkä juurakko ja märät kalliot ovat liukkaita, ja kengän pohjalta vaaditaan silloin paljon pitoa. Kunnon kengät lisäävät mukavuutta, mutta ovat myös turvallisuustekijä, Koli toteaa.

Lisäksi Kolin nykyisiin vakiovarusteisiin kuuluvat sauvat, joista saa apua ylämäissä ja joilla hän tekee myös kävelyhölkkää poluilla. Omaan kehoon napakasti istuva juoksureppu on hyvä pitkissä harjoituksissa tai vaikka työmatkajuoksussa, ja reppuun mahtuvat niin vaihtovaatteet, välipalat kuin vesipullotkin.

– Viime aikoina olen tehnyt poluilla paljon sauvakävelyharjoituksia ja parantanut peruskestävyyttä. Hankin apua juoksuvalmentaja Minna Syvälältä, sillä halusin järkevän ja nousujohteisen treeniohjelman, jossa kuitenkin huomioidaan arjen kokonaiskuormitus, Koli toteaa.

Aluksi juoksuohjelmaan laaditut pitkät sauvakävelyharjoitukset jopa turhauttivat, Koli olisi halunnut painella kovempaa.

– Yksin tulee treenattua helposti arjen muuhun kuormitukseen nähden liian usein ja liian kovaa, ja nimenomaan siihen valmentaja on tuonut järkeä. Varsinkin, jos somessa seuraa muita juoksijoita, hämärtyy helposti se, mikä on itselle ja omaan elämäntilanteeseen sopiva treenimäärä.

Liikunta menee television edelle

Tällä hetkellä Koli liikkuu 8–10 tuntia viikossa. Polkujuoksun lisäksi hän ui, joogaa ja tekee lihaskuntotreeniä. Pääosa treenistä on matalatehoista peruskestävyysharjoittelua.

– Määrä saattaa kuulostaa isolta, mutta en esimerkiksi katso televisiota ja priorisoin muutenkin asioita ja mietin, mikä itselleni on tärkeää. Hyvä kunto auttaa jaksamaan arjessa ja parantaa stressinhallintaa. Metsässä minun on helppo olla läsnä, Koli toteaa.

Vaikka Koli juoksee paljon yksin, juoksu on hänelle myös sosiaalinen laji, joka on tuonut paljon uusia tuttuja ja ystäviä. Tapahtumiin osallistuminen ei ole kaikkien juoksijoiden juttu, mutta Koli nauttii kisaamisesta. Tapahtumissa tapaa muita juoksijoita ja pääsee usein myös ylittämään itsensä.

– Tavoitteet motivoivat minua harjoittelemaan ja tuovat treeniin ryhtiä. Seuraavaksi tähtään kotikulmilla järjestettävään 70 kilometrin Nuuksio Classiciin. On ihana päästä kisaamaan tutussa ympäristössä, joka tarjoaa niin erämaamaisemaa, lehti- ja kangasmetsiä, korkeuseroja kuin juurakkoisiakin polkuja.

Lue myös:

Mennään metsään – luonnossa voi liikkua oman kuntotason mukaan

Näin saat enemmän irti kävelystä

OP sosiaalisessa mediassa