Kriisin keskellä perusasioiden tärkeys ja merkitys yleensä korostuvat, kertoo psykologi Niina Vähäaho.

– Tärkeitä perusasioita, kuten terveyttä, ihmissuhteita ja toimeentuloa, aletaan yhtäkkiä arvostamaan enemmän. Kriisin aikana ihminen havahtuu perusasioiden äärelle ja ymmärtää niiden merkityksen.

Vaikka kyseiset asiat ovat ihmiselle tärkeitä myös normaalissa arjessa, niitä ei yleensä tule paljoakaan mietittyä. Moni alkaa pitämään tärkeitä asioita itsestäänselvyytenä. Miksi asioiden tärkeyden ymmärtää vasta, kun on vaarassa menettää ne?

– Tämä johtuu siitä, että kiinnitämme usein huomiota niihin asioihin, jotka ovat juuri tällä hetkellä oleellisia selviytymisen kannalta.

Arjessa huomio kiinnittyykin usein suoritettaviin askareihin, kuten esimerkiksi bussiin kiirehtimiseen tai työprojektin maaliin saattamiseen. Kun perusasiat ovat hyvin, mielen päällä ei yleensä ole kiitollisuus perheestä tai terveydestä, koska kyseiset asiat eivät vaadi huomiota juuri sillä hetkellä.

– Tästä syystä kiitollisuuden tunteminen arkisissa tilanteissa vaatii oman ajattelun aktiivista suuntaamista kiitollisuuden aiheisiin.

Iloa ja merkityksellisyyttä perusasioista

– Kun ihminen palaa kriisitilanteessa arvojensa ja itselleen merkityksellisten asioiden äärelle, usein käy niin, että alkaa kokemaan erityistä kiitollisuutta ja iloa asioista, joita on ennen pitänyt itsestäänselvyyksinä. Tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi puhelu ystävälle tai kaunis sää, Vähäaho toteaa.

Koronakriisin keskellä moni saattaa myös kokea pitkästä aikaa suurta kiitollisuutta työstään, vaikka olisi juuri hiljattain kokenut tympääntyneensä työhönsä.

– Kun ihminen huomaa, että moni on menettänyt työnsä pandemian takia, hän havahtuu siihen, että sama tilanne voi pian olla edessä itselläkin. Yhtäkkiä harmaita hiuksia aiheuttanut työ voikin tuntua lottovoitolta.

Monet saattavat alkaa myös panostamaan itselleen tärkeisiin asioihin eri tavalla. Kun pandemian keskellä ei voi enää olla fyysisesti läsnä läheisille, etäyhteydet otetaan käyttöön, ja joku voi esimerkiksi soittaa pitkästä aikaa isovanhemmalle piristääkseen tätä.

– Usein kriisin keskellä ihmiset hakeutuvat yhteen. Se tekee nykytilanteesta erityisen haastavan, kun näin ei voikaan toimia. Myös empatian tunteet heräävät, ja ihmiset ryhtyvät auttamaan muita käymällä esimerkiksi kaupassa naapurin mummolle tai tekemällä vapaaehtoistyötä.

Eristäytyminen tarjoaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun

Kun ihmisen arjesta riisutaan pois työ, kasvokkain tapahtuvat kohtaamiset ja harrastukset, moni joutuu kohtaamaan omat ajatuksensa ja pohtimaan, mitä ylipäätään haluaa elämältään.

– Koronakriisin aikana joutuu eristäytymisen myötä ikään kuin pakolliselle retriitille miettimään, kuka minä olen nyt, kun arjen normaalisti täyttäneet asiat otetaan pois. Eristäytyminen tarjoaa hyvän mahdollisuuden itsetutkiskeluun.

Vähäahon mukaan itsetutkiskelusta voi seurata paljon hyvää – ihminen saattaa oivaltaa, mitä elämässään haluaa ja mikä on tärkeää. Se voi toimia sysäyksenä elämänmuutokselle.

– Samalla voi tehdä muita oivalluksia. Huomata, että pärjääkin hyvin ilman kuukausittaisia kampaajakäyntejä tai tiettyjä ihmissuhteita. Tai oivaltaa, että nyt onkin aika lähteä toteuttamaan yritysideaa, joka on jäänyt kiireisen arjen jalkoihin. Omasta elämästä vastuun ottaminen tuo voimaa ja luottamusta tulevaan.

Entä kriisin jälkeen? Unohtuuko kiitollisuus, muiden auttaminen ja itsensä tutkiskelu heti, kun tilanne normalisoituu?

– Tietysti ihmisen perusluonteeseen kuuluu unohtaminen. Mutta jos on kriisin aikana tehnyt tärkeitä oivalluksia ja elämänlaatua parantavia muutoksia arkeensa, tietysti niistä kannattaa pitää kiinni.

Lue myös:

Korona muutti kevään suunnitelmat – keksin muuta tilalle‍