Aamuvirkku vai yökyöpeli – Kenelle työelämän perinteinen rytmi sopii parhaiten?

Unen tarpeeseen vaikuttavat perinnölliset ominaisuudet, mutta myös sosiaalisilla tekijöillä on suuri rooli. Puolisoltaan voi oppia uneen vaikuttavia hyviä tapoja.

Jatkuva väsymys rasittaa suomalaisia. Arvioiden mukaan jopa kaksi kolmasosaa aikuisista herää joka aamu väsyneenä. Pitkään jatkunut väsymys vaikuttaa suorituskykyyn sekä arjessa että töissä.

Unitutkija, neurologi Markku Partisen mukaan pitkittynyt univaje eli unideprivaatio saa ihmisen nuokkumaan työpöydän ääressä.

Tietokoneen edessä torkahteleva työntekijä ei luultavasti aiheuta hengenvaaraa itselleen tai muille, mutta esimerkiksi ammattikuljettajien väsymys voi johtaa vaarallisiin tilanteisiin.

Väsyneenä ihminen ottaa enemmän riskejä, ennakointikyky vaikeutuu ja impulsiivisuus lisääntyy. Väsymys turhauttaa ja heikentää keskittymiskykyä, mikä saattaa johtaa huonoihin päätöksiin palavereissa ja neuvottelutilanteissa.

– Jos rättiväsyneenä tekee päätöksiä, saattaa helposti tyytyä mihin tahansa ratkaisuun, Partinen sanoo.

Väsyneenä ihminen antaa helpommin periksi kuin pirteänä.

Olenko pitkä- vai lyhytunista sukua?

Suomalaisen aikuisen keskimääräinen unen tarve on noin kahdeksan tuntia vuorokaudessa. Se on nimenomaan keskiarvo, sillä yksilölliset erot unen tarpeessa ovat suuria.

Partisen mukaan kymmenen prosenttia aikuisista tulee toimeen 6–7 tunnin yöunilla ja kymmenen prosenttia tarvitsee jatkuvasti yli yhdeksän tuntia unta vuorokaudessa. Loput asettuvat unitarpeiltaan ääripäiden väliin.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että noin viidesosa suomalaisista aikuisista nukkuu alle seitsemän tuntia yössä. Se ei tyydytä suurimman osan unentarvetta.

Unen tarpeeseen vaikuttavat fysiologiset ja perinnölliset tekijät. Geeneiltään lyhytuniset tarvitsevat vain vähän unta ja geeneiltään pitkäuniset tarvitsevat huomattavan paljon unta. Tarkastelemalla oman sukunsa nukkumistottumuksia voi saada käsityksen perinnöllisestä unen tarpeestaan.

Geenit vaikuttavat myös luontaiseen uni-valverytmiin. Käytännössä jokaisella ihmisellä on sisällään biologinen kello, joka määrittää sen, väsyykö hän aikaisin illalla vai valvooko mielellään yli puolenyön: osa on aamuvirkkuja ja osa iltavirkkuja. Suurin osa asettuu ääripäiden välimastoon.

Perintötekijät selittävät unen tarpeesta ja unirytmistä vain kolmasosan. Muut vaikuttavat asiat ovat riippuvaisia ulkoisista ja sosiaalisista tekijöistä, kuten nukkumistilasta, valosta tai parisuhteesta. Näihin asioihin pystyy usein itse vaikuttamaan.

Suurin osa ihmisistä nukkuu pimeässä ja viileässä tilassa paremmin kuin valoisassa ja kuumassa.

Unitutkijan mielestä parisuhteessa voi puolisoltaan oppia uneen ja nukkumiseen liittyviä hyviä tapoja. Toisen takia iltavirkku saattaa mennä aikaisemmin nukkumaan, jolloin saa pidemmät yöunet. Tähän vaikuttavat parisuhteessa käytännön syyt.

– Jos iltaisin haluaa läheisyyttä, kannattaa mennä sänkyyn yhtä aikaa, eikä sitten kun toinen on jo nukahtanut, Partinen sanoo.

Iltavirkut kärsivät työelämän aikataulusta

Työelämä on Suomessa rakennettu aamuvirkkujen varaan, mitä voi selittää vanha maatalousyhteiskunnan malli, jossa aikaiset aamut olivat välttämättömyys. Navettaan oli lähdettävä ja lehmät lypsettävä kukonlaulun aikaan.

Erityisesti iltavirkut kokevat usein työelämän aikataulun ongelmaksi.

Onko perinteinen 8–16-rytmi perusteltua tämän päivän työelämässä?

Partisen mielestä ei ole, mutta hän muistuttaa, että joillain aloilla, kuten elintarvikealoilla, aikainen työrytmi voi olla liiketoiminnan kannalta välttämättömyys. Jos tuoretta leipää halutaan tarjota asiakkaille heti aamulla, leipurin on noustava töihin varhain.

Toisaalta leipomoiden ja monien muiden palveluiden aikataulut perustuvat opittuihin tapoihin ja tottumuksiin. On periaatteessa yhdentekevää, onko tuoretta leipää saatavilla aamulla, iltapäivällä vai illalla.

Riittävän unen varmistamiseksi Partisen mielestä olisi hyvä, että työt voisi aloittaa joustavasti aamulla kahdeksan ja kymmenen välillä. Liukuva työaika toisi työelämään yksilöllistä joustovaraa.

Aamuvalo on kaiken a ja o

Entäs aamuvirkut? Syrjiikö työelämä niitä, jotka mielellään heräävät jo viiden aikaan ja käyvät aikaisin illalla nukkumaan?

– Myös aamuvirkkujen on parempi aloittaa työpäivä yhdeksän aikaan, Partinen toteaa.

Partinen perustelee tätä valon määrällä: aamuvalo aktivoi ja saa monet toimimaan tehokkaammin kuin hämärässä, vaikka heräisikin aikaisin. Valon määrän takia Partinen myös kannattaa pysyvään talviaikaan siirtymistä.

Unitutkija huomauttaa, että usein sosiaalisesti kannattavaa on olla ”iltatyyppi”, sillä vapaa-ajan aktiviteetit painottuvat iltaan. Jos menee aina aikaisin nukkumaan, se saattaa vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin.

Toisaalta tutkimusten mukaan aamuvirkut elävät pidempään kuin iltavirkut. Tätä voi selittää ainakin se, että iltavirkkujen elämäntavat, kuten päihteidenkäyttö, syömis- ja liikuntatottumukset, ovat usein epäterveellisempiä kuin aamuvirkkujen.

OP sosiaalisessa mediassa