Töissä niin pitkään kuin jaksaa

Työelämä on muuttunut monella tapaa, ja yhden ihmisen elämään voi mahtua useampi erilainen ura. Myös paine pidentää työuria kasvaa. Merja Siivisellä on niin kiva työpaikka, ettei hän malta jäädä eläkkeelle.

Tänään on Merja Siivisen, 65, työpäivä. Kun Siivinen tulee työpaikalleen Ilmarisen pääkonttoriin Helsingin Ruoholahdessa, hän hakee ensin kupin kahvia ja avaa sitten tietokoneensa. Siivinen voisi olla kahvikuppinsa kanssa myös kotisohvallaan. Mutta hän ei halunnut lopettaa työn tekemistä eläkeikään.

– On tärkeää, että oma pää pysyy aktiivisena. Sekin vaikutti päätökseen, että työpaikallani on niin positiivinen ilmapiiri, Siivinen sanoo.

Työterveyshuollon ylilääkäri Lisbeth Forsman-Grönholmin mielestä olisi tärkeää, että jokaiselle suomalaiselle taattaisiin niin pitkä työura kuin ihmisen oman jaksamisen kannalta on mahdollista. Forsman-Grönholm työskentelee Pohjola Sairaalassa ja on nähnyt laajasti suomalaista työelämää ja sen muuttumista. Hänen mielestään työurien pidentäminen vaatii sitä, että asenteemme muuttuvat.

– Meidän pitää esimerkiksi ymmärtää, että ikääntyvät oppivat eri tavalla ja tarvitsevat enemmän palautumisaikaa. Myös työterveyshuoltoa pitää kehittää niin, että se tukee työssä jaksamista jo ennen kuin ihminen väsyy, hän sanoo.

Uuden oppiminen motivoi

Merja Siivinen olisi voinut jäädä täydelle eläkkeelle 63-vuotiaana, mutta hän valitsi osa-aikaeläkkeen. Maanantaista keskiviikkoon Siivinen tekee samoja eläkekäsittelijän töitä kuin ennenkin. Torstai on hänen siivous- ja pyykkipäivänsä ja perjantaisin hän laittaa ruokaa. Kolmen lapsen mummi on iloinen siitä, että osa-aikaeläkeläisellä jää aikaa muuhun elämään. Siivinen lenkkeilee paljon ja joogaa itsekseen. Hän on aina pitänyt omasta terveydestään ja jaksamisestaan huolta.

– Liikunta antaa ihan älyttömästi energiaa, Siivinen sanoo.

Työeläkeyhtiö on juuri ottanut käyttöönsä uuden käyttöjärjestelmän. Vaikka uuden oppiminen on haastavaa, se myös motivoi. Siivisen mukaan Ilmarisessa on sellainen ilmapiiri, jossa kenenkään ei tarvitse hävetä sitä, jos joutuu pyytämään apua.

– Vaikka nuoret ovat syntyneet tietokone sylissään, töissä me tunnemme kaikki olevamme samanarvoisia, hän sanoo. Siivisellä itsellään on paljon sellaista osaamista ja tietoa, jota nuorilla ei ole. Tuleehan hänellä tänä vuonna 45 vuotta Ilmarisella täyteen. Siivisen neuvo eläkeikää lähestyville on se, että kannattaa ajatella ennen kaikkea itseään ja kysyä itseltään, olenko todella valmis jäämään eläkkeelle.

Joustoa työuran loppupäähän

Lisbeth Forsman-Grönholm tietää, että eläkkeellä oleminen ei sovi kaikille. Moni sanoo lähtevänsä eläkkeellä Kanarialle ja alkavansa kehittää itseään.

– Mutta sitten ne työväenopiston kurssit eivät ehkä olekaan niin kiinnostavia. Eläkkeelle jääminen voi olla traumaattista varsinkin niille, joilla on voimakas työminä, hän huomauttaa.

Jos Siivinen ei olisi saanut jatkaa Ilmarisessa, hän olisi hakenut muuta työtä. Siivinen olisi suostunut jäämään 63-vuotiaana eläkkeelle vain siinä tapauksessa, ettei hänen terveytensä olisi kestänyt työntekoa. Rahallakin oli merkitystä, mutta se ei ratkaissut asiaa. Enemmän merkitystä oli sillä, että Siivinen saa työssään koko ajan oppia uutta. Suomalainen eläkejärjestelmä uudistuu taas tänä vuonna, ja eläkekäsittelijä haluaa pysyä töissä näkemässä vielä tämänkin muutoksen. Kesään mennessä Siivisen perheeseen syntyy kaksi lastenlasta lisää. Ilmarisen osastopäällikkö oli kuulemma leikisti huolissaan siitä, että eihän Siivinen vaan aio jäädä hoitamaan vauvoja. Siivistä naurattaa koko ajatuskin. Hän nauttii lapsenlapsistaan, mutta sanoo, ettei todellakaan ole päättänyt, milloin jää eläkkeelle.

Pohjola Sairaalan Lisbeth Forsman-Grönholmin mielestä Suomella olisi opittavaa Ruotsista, jossa ihmisillä on paremmat mahdollisuudet tehdä osa-aikatyötä uran eri vaiheissa ja jossa myös kokonaistyöurat ovat pidemmät kuin Suomessa. Hänen mielestään tänä vuonna voimaan tuleva osittainen varhennettu eläke on hyvä. Uudessa mallissa työntekijä voi ottaa osan eläkkeestään varhennetusti, mutta myös jatkaa töissä virallisen eläkeiän jälkeen. Työuran loppupäästä tulee joustavampaa.

Uusi ura harrastuksen parista

Monen työura joustaa nykyään myös keskeltä. Tennisliiton kilpailupäällikkö Raisa Törnroos-Heinonen, 40, on koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri. Aikaisempi työ päiväkodin esiopetuksessa oli mielenkiintoista, mutta Törnroos-Heinonen kaipasi hallinnollisempia työtehtäviä. Samaan aikaan hän joutui miettimään omaa jaksamistaan. Törnroos-Heinonen oli saanut synnytyksessä vammoja, jotka tekivät pienten lasten pukemisesta ja jatkuvasta kyykyssäolosta haastavaa.

Ja olihan hänellä ollut aina haaveena työskennellä rakkaan harrastuksensa, tenniksen parissa. Kun tilaisuus tuli vastaan, Törnroos-Heinonen jätti vakituisen virkansa ja vaihtoi alaa.

– Olin varmaan nuorempana ajatellut, että teen vain yhden työuran, mutta nyt ajatus on muuttunut. Nykyään työelämä on sirpaleisempaa. Haluan lapsillenikin opettaa, että ihmiselle on hyväksi kerätä erilaista työkokemusta, hän sanoo. Törnroos-Heinonen ei koe, että entinen koulutus tai työkokemus menisivät nykyisessä työssä hukkaan. Hän ei kadu, että vaihtoi alaa.

– Pitää vaan olla rohkea ja uskoa siihen, että asiat järjestyvät, hän kannustaa.

Työelämä on muuttunut täysin

Lisbeth Forsman-Grönholm muistuttaa, että työn logiikka on muuttunut täysin. Perinteinen suomalainen työura oli pitkään sellainen, jossa tultiin isolle työnantajalle töihin, palveltiin kuuliaisesti ja joitakin kymmeniä vuosia myöhemmin jäätiin eläkkeelle.

– 1990-luvun lama muutti tämän. Enää ei voitu luottaa hiljaiseen sopimukseen siitä, että työt säilyvät, kun vaan teet ne hyvin. Tuli pätkätyöt, osa-aikaisuus ja kaikenlainen epävarmuus. Se oli voimakkain muutos suomalaisessa työelämässä, hän kuvaa.

Nykyään hyvä koulutuskaan ei takaa pitkää työuraa samassa ammatissa.

– Jos ennen opiskelit ekonomiksi tai sairaanhoitajaksi, se riitti. Nyt pitää olla moniosaaja tai pitää kouluttautua uudelleen, Forsman-Grönholm sanoo.

– Ja kolmas iso muutos on se, että nyt ei ole enää itsestään selvää, että ihminen on koko ajan töissä. Hän voi myös olla osa-aikaeläkkeellä, tehdä vapaaehtoistyötä tai elää perusturvan varassa. Ja ihmisen työura voi koostua kaikista näistä.

Näin jaksat töissä pidempään

  • Säästä itseäsi ja opettele hallitsemaan elämääsi. Työnantaja voi vaikuttaa vain niihin asioihin, jotka ovat työpaikalla. Sinun pitää itse miettiä, mikä on elämäsi kokonaiskuormitus. Jos elät ruuhkavuosia, pitääkö juuri samalla hetkellä ottaa isoja projekteja tai juosta maratoneja?
  • Oletko jatkuvasti tavoitettavissa ja kytkeytynyt työhön? Oletko koukussa sosiaaliseen mediaan? Emme ehkä voi välttyä siltä, että työ kuormittaa, mutta onko tarpeen olla koko ajan netissä vielä vapaa-ajallakin?
  • Omasta osaamisesta pitää myös huolehtia. Työnantajalla on velvollisuus kouluttaa, mutta itsekin pitää tehdä jotain. Kyse on myös asenteesta.

OP sosiaalisessa mediassa