Mikä on itseluottamuksen merkitys?

Petteri Parkkisenniemi
Petteri Parkkisenniemi

Head of Social Media. Yrittää ymmärtää ihmisiä ja ilmiöitä.

Jos kaikki olisi vain omasta tahdosta kiinni, olisi Suomessa miljoonia lottovoittajia eikä kukaan koskaan olisi koskaan sairastunut.

Petteri Parkkisenniemi
Petteri Parkkisenniemi

Head of Social Media. Yrittää ymmärtää ihmisiä ja ilmiöitä.

Suomen talouskin olisi pelastettu hetkessä pelkällä tahdonvoimalla. Mutta emme voi vaikuttaa kaikkeen. On kuitenkin asioita, joihin voimme vaikuttaa. Yksi niistä on se, miten suhtaudumme haastaviin tilanteisiin ja miten suhtautuminen lopulta vaikuttaa suoritusten kautta lopputulokseen.

Maailman arvostetuimpiin golfin mentaalivalmentajiin kuuluva Bob Rotella kertoo kirjassaan Golf Is Not a Game of Perfect tarinan Stuart Andersonista, urheilijasta, joka paljasti jotain merkittävää hyvien urheilijoiden ajatusmaailmasta.

Stuart Anderson oli heittotarkkuudeltaan 50 % heittäjä koripallossa. Hän kertoi eräässä seminaarissa, kuinka oli epäonnistunut lähes jokaisessa heitossaan ja hänen joukkueensa oli häviämässä tärkeää välieräottelua. Pelin lopussa ratkaisuhetkillä valmentaja kertoi aikalisällä, että nyt pelataan hyvä heittopaikka joukkueen toiselle pelaajalle. Stuart kuitenkin vaati lukuisista aikaisemmista epäonnistumisistaan huolimatta saada heittää viimeisen heiton. Pallo pelattiin Stuartille, hän kääntyi, hyppäsi ja heitti itsevarmana pallon kohti koria. Pallo koriin ja Stuartista tuli ratkaisuheitollaan illan sankari.

Häneltä kysyttiin, että miten ihmeessä hän pystyi lähes täydellisesti epäonnistuneen illan jälkeen vielä uskomaan ratkaisuhetkillä itseensä.

– Pitää ymmärtää, että olen 50 % heittäjä. Kun heitin ensimmäisen ohi, ajattelin seuraavan menevän todennäköisesti sisään. Toisen epäonnistuneen heiton jälkeen ajattelin olevani aikataulusta jäljestä. Viiden epäonnistuneen heiton jälkeen olin aivan varma, että seuraava menee sisään. Jokaisen epäonnistuneen heiton jälkeen ajattelin, että onnistumisen todennäköisyys kasvaa koko ajan.

Häneltä kysyttiin tämän jälkeen, että mitä hän miettii jos alussa kaikki heitot onnistuvatkin?

– Se on aivan eri asia. Silloin päätän, että tämä minun iltani ja laitan kaiken sisään, mihin ikinä vilkaisenkin.

Tuo onaivan naurettavaa, ei se voi toimia molempiin suuntiin, sanoi eräs opiskelija.

Tottakai se voi!, vastasi Stuart.

Stuart, joka ei selvästikään ollut tilastotieteilijä, paljasti, kuinka hyvä urheilija luo itse oman todellisuutensa. Urheilussa itseluottamus on lähes kaikki kaikessa ja kaikki siihen vaikuttavat häiriötekijät täytyy pystyä rajaamaan pois. Stuartille häiriötekijöitä olivat aikaisemmat suoritukset, joilla ei ollut mitään merkitystä tulevien suoritusten kannalta. Koria kohti lentävää palloa ei kiinnosta, miten edellisessä heitossa oli käynyt. Se tottelee sille annettua voimaa ja suuntaa. Sitä voimaa ja suuntaa kontrolloi pelaaja, jonka suorituksen laatu on pitkälle kiinni harjoittelusta ja itseluottamuksesta.

Urheilijoille tämä on itsestäänselvää. Mutta miten meille muille? Pystymmekö sulkemaan aikaisemmat epäonnistumisemme pois? Uskallammeko kymmenen kylmän myyntipuhelun jälkeen vielä tarttua puhelimeen tietäen, että seuraava tärppää? Uskallammeko tehdä taas uuden työhakemuksen, vaikka edelliset eivät ole johtaneet mihinkään?

OP sosiaalisessa mediassa