Urheilumanageri Noora Vihervaaran, 40, kodin olohuoneessa lipaston päällä on monenlaista pakettia. Yksi lahja on kääritty sanomalehtipaperiin, toista koristaa Marimekon rusetiksi solmittu trikoosuikale, kolmas lahja on asetettu kangaskassin sisään.

Yhteistä lahjoissa on se, että ne ovat Vihervaaran omaisuutta ja asioita, josta hän on jouluna luopumassa. Lähisuvussa eli Vihervaaran vanhempien, sisarusten ja heidän kumppaniensa kesken on jo vuosien ajan totuttu siihen, että joululahja on harvoin mitään uutta, ellei lahjansaaja sitä oikeasti tarvitse. Tänä vuonna ajatus vietiin astetta pidemmälle.

– Ihan ensin emme olleet rajanneet lahjaa, mutta pari vuotta sitten systemaattisesti päätimme, että lahjan pitää olla käytetty, kestävästi ja eettisesti tuotettu tai sitten jotain, mitä lahjansaaja oikeasti tarvitsee. Se on tuntunut kaikista luonnolliselta. Arvot ovat peräisin lapsuudenkodistani. Isäni on korjannut koneet ja huonekalut, äitini on sanonut, että kun ostetaan, niin ostetaan laadukkaita asioita.

Aiemmin perheessä on arvottu, kuka antaa lahjan kellekin. Tänä jouluna lahja annetaan jokaiselle porukasta.

– Ajatus siitä, että jokainen antaa toiselle lahjan omista tavaroistaan, vaati alkuun myös pientä taivuttelua, mutta lopulta kaikki innostuivat siitä. Keksimme lisäksi leikkimielisen kisan, jossa parhaan lahjan antaja palkitaan sadalla eurolla. Se saadaan kokoon, kun jokainen laittaa pottiin kympin, Vihervaara kertoo.

Yksilö voi vaikuttaa valinnoillaan

Kierrättäminen on Vihervaaran sydäntä lähellä muutenkin kuin jouluna. Jo jonkin aikaa hän on osallistunut Tavara päivässä pois -haasteeseen. Lisäksi hän on mukana haasteessa, jossa saa ostaa maksimissaan yhden uuden tavaran kuukaudessa. Erityisesti Ukko-pojan, 1,5-vuotta, syntymän myötä Vihervaara huomasi tavaran kotona lisääntyneen.

– Ihmiset ostivat Ukolle kaikenlaista ja erityisesti itse innostuin kirpputoreilla tekemään hankintoja. Tuli fiilis, että apua, me hukumme tavaraan. Toki Ukko on saanut suurimman osan tavaroistaan käytettynä, kuten Marimekon puseroita ja valkoisen puuautolelun.

Vihervaara on intohimoinen kirpputori-ihminen, joka hankintoja tehdessään tarkistaa ensin tori.fi-sivuston ja lähiseudun kierrätysryhmien tarjonnan. Ukolle hän on ostanut uutena alle 10 asiaa.

– Erityisesti lastenvarusteryhmissä tekee hyviä löytöjä, ja seuraan niitä aktiivisesti. Kaupoista seuraa useimmiten hauskoja kohtaamisia vieraiden ihmisten kanssa. Toki pahimmillaan kirpparipalstat aiheuttavat hirveitä ohareita ja kauheaa säätöä, Vihervaara naureskelee.

Kirpputoriostoksia on seurannut lentämisen ja lihansyönnin vähentäminen, pikkuhiljaa.

– Eihän mikään muutos tapahdu niin, että yhdessä yössä päättää olevansa jotain. Paremmista valinnoista tulee hyvä mieli, enkä koe, että se olisi luopumista, Vihervaara toteaa.

Takana on myös ajatus siitä, että kun ostaa vähemmän ja käytettynä, säästää rahaa. Silloin voi tehdä vähemmän töitä ja olla enemmän läheistensä kanssa.

– Toisaalta saatan käyttää saman rahan kuitenkin, mutta krääsän tai halpaketjujen vaatteiden sijaan pyrin hankkimaan eettisempiä tuotteita. Uskon yksilön mahdollisuuksiin vaikuttaa omilla kulutustottumuksillaan.

Tavaramäärä ei lisäänny

Viime vuonna Vihervaara antoi pikkuveljelleen leffalippuja ja kierrätysryhmästä hankitun kulhon täynnä leffaherkkuja. Veljeltään ja tämän tyttöystävältä Vihervaara on saanut itse valmistetun leikkuulaudan ja omin käsin virkatun patalapun. Ukko on saanut lahjaksi muun muassa itse kasvatetun avokadopuun.

– On tosi hienoa, että joku näkee sen vaivan, että tekee itse. Itse olen nyt innostunut ompelusta, ja olen valmistanut lapselleni vaatteita ompelukurssilla.

Vaikka tavaraähky on laimentanut fiiliksiä, lahjojen antaminen ja saaminen on Vihervaarasta ihanaa.

– Tänä jouluna mahtavaa on sekin, ettei tavaramäärä lisäänny. Lisäksi on hauska kokeilla uutta joululahjatapaa, eikä mennä aina samalla kaavalla.

Vihervaaran äiti on väläyttänyt mahdollisuutta, että antaisi Vihervaaralle saumurinsa, joka on jäänyt vähälle käytölle. Vihervaaralla taas on Artekin kunnostusta odottava tuoli, joka pääsee jouluna uuteen kotiin, ihmiselle, joka kunnostaa huonekaluja mielellään.

– Sporttinen perheenjäsen saa jotain urheiluun liittyvää. Annamme toisillemme myös sisäpiirin vitseihin liittyviä juttuja. Tärkeää on, että lahja on sekä sen saajan että antajan näköinen.

Tänä vuonna Vihervaara on hankkinut ainoastaan yhden lahjan uutena. Se on lahjakeräykseen viety legopaketti.

– Uskon, että kyseinen lahja menee täysin oikeaan osoitteeseen eli lapselle, jolla ei ole kaapit täynnä legoja. Tämänkin lahjan kohdalla mietin ensin kierrätyslahjaa, mutta koska lahja oli menossa lastenkotiin, en halunnut asettaa lahjansaajaa eriarvoiseen asemaan, jos muut lapset saisivat uutta. Tässäkin tärkein pointti oli tehdä asia, josta tulee hyvä mieli. Omassa perheessä se tulee kierrätyslahjasta, mutta vähävaraiselle uuden saaminen voi olla joskus arjen luksusta.

Lue seuraavaksi:

Stressaako joululahjat tai ahdistaako tavara? Ilahduta aineettomilla lahjoilla!‍