Luovuus ja empatia ovat ratkaisevia taitoja

Keskusteluun työn murroksesta liittyy usein huoli siitä, että pian robotit vievät kaikki työmme. Psykoterapeutti ja valmentaja Satu Pihlaja kuitenkin huomauttaa, että roboteille siirtyvät työt ovat todennäköisesti juuri niitä, joissa ihmiset eivät koskaan ole olleet erityisen hyviä.

– Ei meidän vahvuutemme ole yleisesti ottaen jatkuvaa tarkkuutta vaativa mekaaninen työ, hän toteaa.

Luovuus ja empaattinen vuorovaikutus sen sijaan ovat asioita, joiden merkitys tulee nopeasti mullistuvassa työelämässä kasvamaan. Ne ovat myös taitoja, joita ihminen voi harjoittaa paljon helpommin kuin kone.

– Tietokoneen voi varmaan pian ohjelmoida tekemään melkein mitä vain, mutta ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa voi syntyä täysin yllättäviä ja odottamattomia tilanteita, Pihlaja kuvailee.

Luovaa ongelmanratkaisua tarvitaan yhä enemmän, myös niissä töissä, joita emme välttämättä miellä ”luoviksi”. Pihlaja kertoo olleensa hiljattain kouluttamassa sihteereitä ja tajunneensa, että heidän työnsä vaatii jatkuvaa luovaa ajattelua.

– Sehän on juuri sitä, että pöydälle lävähtää jotain yllättävää tai suunnitelmiin tuleekin muutos. Sitten se tilanne pitää ratkaista nopeasti.

Luovuuden ja paremman vuorovaikutuksen opettelussa läsnäolo ja kuuntelu ovat Pihlajan mukaan avainasemassa. Liian usein kuuntelemme toisia vain pinnallisesti, odottaen jo omaa vuoroamme päästä ääneen.

– Toisen aitoa kuuntelua ja empatiaa voi oikeasti harjoitella. Se auttaa esimerkiksi haastavissa neuvotteluissa ja kohtaamisissa, joita työelämä on täynnä.

Vain keskittymällä pääsee sälän herraksi

Yhä useamman työ on täynnä sekalaista ja monesta suunnasta pommittavaa ärsyketulvaa, jota Pihlaja kutsuu ”säläksi”. Sälä liittyy pitkälti siihen, että käytössä on lukuisia erilaisia vuorovaikutuskanavia ja järjestelmiä.

– Tuntuu ihan hullulta ajatella, että reilut 20 vuotta sitten ei ollut edes sähköpostia! Nyt kirjaudumme työpäivän aikana hirveän moneen järjestelmään: viestimme Slackissa, teemme matkalaskuja, kirjaamme tuntimme toisessa ohjelmassa ja olemme monella muulla kanavalla tavoitettavissa.

Pihlaja korostaa, että uudet viestintäkanavat ovat monella tapaa hyvä asia, sillä ne madaltavat kynnystä vuorovaikutukselle. Uudet ohjelmat ovat kuitenkin myös erittäin kuormittavia aivoillemme.

– Siksi olisi tärkeää harjoitella luomaan tilaa rauhassa tekemiselle. Muuten sälä jyrää kaiken yli, Pihlaja summaa.

Hän itse merkitsee kalenteriinsa muutaman tunnin jaksoja, jotka pyhitetään keskittymistä vaativalle työlle. Silloin ei vilkuilla puhelinta tai vastata sähköposteihin – meilisavottaa ja muita rutiinitöitä Pihlaja hoitaa taukojen yhteydessä silloin, kun keskittyminen ei muutenkaan ole huipussaan.

– Keskittyminen ei suinkaan ole helppoa. Siksi erilaiset apukeinot ja sovellukset, kuten pomodoro-tekniikka, voivat olla hyvä tapa päästä käyntiin, hän vinkkaa.

Ajatusten ja tunteiden säätely ei ole hölynpölyä

Pihlaja on pohtinut paljon sitä, miksi jo alle kolmikymppiset väsyvät nyt töissä. Vastauksen hän uskoo liittyvän itsensä johtamisen vaikeuteen.

– Työ on yhä enemmän sellaista, ettei pomo voi kertoa tarkkaan, mitä pitää tehdä ja milloin on tehty riittävästi. Jokaisen pitäisi opetella päättämään näitä asioita itse.

Pihlaja uskookin, että juuri kyky säädellä stressiä ja muita vaikeita tunteita tulee erottelemaan todelliset tekijät yhä vahvemmin tulevaisuuden työelämässä. Monelle ajatusten ja tunteiden säätely voi kuitenkin kuulostaa ajatuksena vaikeasti hahmotettavalta. Kuinka sitä voi käytännössä opetella?

Pihlajan mielestä hyvä lähtökohta olisi itsensä kuuntelun harjoittelu.

– Sehän tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että opettelee olemaan avoinna sille informaatiolle, jota kehomme ja aivomme meille välittävät. Meille kerääntyy paljon sellaista tietoa, jota emme välttämättä pysty sanallistamaan.

Itseään herkemmin kuuntelemalla voi esimerkiksi rytmittää tekemistään järkevästi: takoa silloin, kun energiatasot ovat kohdillaan, ja höllentää tahtia silloin, kun keho ja mieli sitä kaipaavat.

Sinnikkyys pitää pintansa sukupolvelta toiselle

Pihlajan mielestä on olemassa myös työelämässä hyödyllisiä ominaisuuksia, jotka pitävät pintansa murroksesta riippumatta. Yksi niistä on ehdottomasti sinnikkyys.

– Siis se, että tekee pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti töitä tavoitteen saavuttamiseksi. Uskon, että sillä tulee aina pärjäämään pitkälle. Nykypäivänä moni tekee se virheen, että yrittää päästä helpolla, vaikka itsensä haastaminen lopulta tuo meille suurinta tyydytystä.

Terapeutin mielestä on vain hyvä, jos nuorempi sukupolvi osaa vaatia töiltään viihtymistä ja mielekkyyttä. On paljon helpompi saada asioita aikaan, jos kokee ne mukavina eikä pelkkänä pakkopullana.

– Työn ja vapaa-ajan erottelun vanhempi sukupolvi taas osaa ehkä keskimäärin paremmin kuin tämän päivän nuoret aikuiset, hän toteaa.

Monet nuoret kokevat, että pärjätäkseen työelämässä heidän on seurattava omaa alaansa jatkuvasti, myös vapaa-ajalla. Pihlaja kuitenkin muistuttaa, ettei aina kannata pyrkiä kehittämään itseään tai imemään uutta tietoa.

– Pitää antaa itselleen lupa olla myös täysin vapaalla.

OP tekee yhteistyötä Nuori Yrittäjyys ry:n kanssa nuorten talous- ja työelämätaitojen kehittämiseksi. Yhteistyön puitteissa OP oli mukana NY:n järjestämässä valtakunnallisessa Job Shadow Dayssa 30.10., jossa nuoret pääsivät tutustumaan johtajien työhön lähietäisyydeltä.