Ketterä, ketterämpi, pienen lapsen vanhempi

op.media
op.media

OP:lla arki pyörii ketterien toimintatapojen mukaisesti, joka on tuonut mukanaan meille paljon uutta arkeen. Vanhempainvapaalta juuri palanneena olen huomannut, että ketterässä työelämässä on valtavan paljon samankaltaisuuksia kuin kotiarjessa, joka pyörii pienten tyyppien ympärillä.

op.media
op.media

Palasin marraskuussa takaisin vanhempainvapaalta itseohjautuvan toimintavan ja OP:n Uudistamisheimon pariin. Ei mennyt montakaan päivää, kun aloin tunnistaa yhtymäkohtia ketterän työelämän sekä oman arjen välillä. Aika jännä ja yllättävä juttu, joka ei olisi tullut aiemmin edes mieleen. Näitä yhtymäkohtia löytyy esimerkiksi seuraavilta aihe-alueilta: jatkuva parantaminen, systemaattinen tapa toimia sekä palautteeseen reagointi.

Kokeilukulttuuri ja jatkuva parantaminen ovat arjen toimintaedellytyksiä

Kokeileminen ja jatkuva parantaminen ovat ketterän toimintatavan ytimessä. Käytännössä siis tehdään joku alustava malli tai suunnitelma ja haetaan siihen palautetta muilta. Suunnitelmaa muokataan saadun palautteen mukaan ja edetään nopeasti käytännön kokeiluun. Käytännön kokeilun perusteella taas muokataan ja kehitetään edelleen.

Minusta tuntuu, että koko 1,5 vuotta vanhempainvapaalla on ollut yhtä jatkuvan kokeilemisen ja parantamisen aikaa. Pikkutyyppi kasvaa sekä kehittyy, ja sitä myöten kaikki muuttuu koko ajan todella nopeasti. Juuri kun itse kuvittelee, että joku asia on saatu toimimaan, tulee uusi vaihe ja joku toinen asia vaatii kehittämistä ja treenaamista.

Jatkuvaan kehittämiseen ja kehittymiseen liittyy myös se, että kaikki suunnitelmat ovat suuntaviivoja, joita pitää olla valmis muuttamaan erittäin nopeasti - jopa minuuteissa tai vähintään tunneissa. Onneksi muuten työelämässä ei ihan aina odoteta minuuteissa tapahtuvaa reagointia!

Systemaattinen toimintatapa auttaa reagoimaan nopeasti

Ketterän toimintatavan tavoitteena on nopea reagointi erilaisiin muutoksiin. Esimerkiksi töitä tehdään lyhyissä printeissä siten, että jokaisen sprintin aluksi tiimi käy yhdessä läpi ja priorisoi seuraavan sprintin tekemiset käytettävissä olevien resurssien mukaan. On jännä tajuta, että näin me olemme, enemmän tai vähemmän tarkoituksellisesti, toimineet myös kotona.

Käytännössä tarkoitan sitä, että myös kotona on lapsukaisen kanssa tietty joukko asioita tai haasteita, jotka pitää ratkaista, jotta meillä olisi mukavampaa yhdessä. Haasteina voi olla esimerkiksi yöheräämiset tai se, että tyyppi suostuu päiväunille vain rattaissa.

Kehitettävinä asioina on ollut esimerkiksi lusikan käyttö ja pottatreenit. Koska meillä vanhemmilla on tietty määrä (fyysisiä ja henkisiä) resursseja käytössä, emmekä siis jaksa toteuttaa kaikkea kerralla, on meidän pakko priorisoida ja toteuttaa ne asiat, jotka vaikuttavat eniten arkeen. Eli esimerkiksi päätämme, että ensin toteutetaan yöheräämisiin liittyen unikoulu, jotta saadaan kaikki nukuttua yöllä.

Kun tämän kanssa ollaan muutaman viikon päästä jo edistytty, otetaan mukaan päiväunien nukkuminen sängyssä. Ruokailuasioita ja pottaa voidaan harjoitella resurssien riittävyyden mukaan jo, mutta niihin otetaan ryhtiliike ja ovat fokuksessa, kun yöt ovat rauhallisempia. Ne asiat, joita ei voida heti edistää, siirretään myöhemmin toteutettavien listalle.

Jatkuva palaute mahdollistaa arjen sujumisen

Avoin palautekulttuuri mahdollistaa jatkuvan kehittymisen ja parantamisen, koska aika hankalahan sitä on kehittyä, ellei tiedä, missä on parannettavaa ja mikä sujuu. Tämä on ketterän ja itseohjautuvan toimintatavan ydintä. Pienissä lapsissahan on se hyvä puoli, että palautetta ja kehitysaihioita tulee ihan varmasti riittävästi ja pyytämättä – sekä positiivista että korjaavaa. Toisaalta myös vanhempien keskinäinen jatkuva palaute ja onnistumisten jakaminen ovat auttaneet ainakin meillä arjen sujumista.

Kotioloissa olemme havainneet varsin toimivaksi ratkaisuksi vanhempien dailyt sekä retrot – ketteristä toimintatavoista tuttuja seremonioita nämäkin. Joka ilta vaihdamme kuulumisia siitä, mitä päivän aikana tapahtui, mikä onnistui ja mitä haasteita oli. Tämä siis tarkoittaa keskustelua esimerkiksi siitä, miten sait lapsen nukahtamaan noin nopeasti, miten syöminen sujui tänään ja miten kävelyn opettelu onnistui. Samalla voimme vaihtaa hyviä käytäntöjä, kuten että uloslähtemistä helpottaa se, kun pukee ensin itse tai puistoreissu kannattaa jakaa pieniin osiin, ettei kaveri nukahda rattaisiin.

Välillä pohdimme sitten myös asioita hieman pidemmällä perspektiivillä ja mietimme, mitä jatkuvia haasteita meillä ehkä on tai mitä olisi hyvä alkaa yhdessä harjoitella. Esimerkiksi aiheena voi olla siirtyminen yksiin päiväuniin, päivärytmin viilaus kellojen siirron takia tai uusien ruoka-aineiden lisääminen ruokavalioon.

Yhtymäkohtia ketterän koti- ja työelämän välillä riittää varmasti näiden lisäksikin ja tässä oli vain pieni pintaraapaisu asiaan. Pointtina kuitenkin on se, että voimme ammentaa ketterään ja itseohjautuvaan työtapaan paljon asioita ihan arjesta ja kotoa. Mitä olette mieltä, tunnistatteko näitä asioita omassa arjessanne? Mitä muita yhtymäkohtia tai samankaltaisuuksia tunnistatte?

Kirjoittaja on Pia Rusanen, myynnin ja viestinnän ammattilainen sekä pienen hulivilin äiti - ketterä sekä töissä että kotona.

Lue myös:

Vinkit joulustressin hallintaan ketterin menetelmin

OP sosiaalisessa mediassa