Joka kuukausi eri työyhteisössä – toimistonomadismi tarjoaa näköalapaikan muuttuvaan työelämään

Viimeisen kymmenen vuoden ajan Janne Saarikko on marssinut lähes joka kuukausi uuteen työpaikkaan. Toimistonomadina hän on tarjonnut sparrailuapua sekä verkostojaan jo 30 eri alan yritykselle – ja oppinut samalla paljon siitä, kuinka erilaisissa työyhteisöissä voidaan.

Lähemmäs kymmenen vuotta sitten Janne Saarikko oli kyllästynyt tekemään töitä “kalsarikonttorilta”. Moni yksinyrittäjänä tai freelancerina työskennellyt tietää, mistä hän puhuu.

– Tein töitä yksin kotona koko päivän. Välillä työpäivä päättyi vasta siihen, että vaimo pyysi nukkumaan, Saarikko nauraa.

Muun muassa markkinoinnin ja startup-yritysten konsultointia tekevä Saarikko huomasi kaipaavansa ennen kaikkea työhön liittyviä sosiaalisia kontakteja ja alkoi pohtia, kuinka saisi itsensä osaksi työyhteisöä. Puoliksi leikillään hän kyseli Facebookissa, josko kenenkään työpaikalla olisi tarjolla tyhjää työpöytää tai huonetta, jota voisi käyttää.

– Mainostin, että voisin puolestani tuoda mukanani espressokoneen ja näyttää, kuinka sitä käytetään.

Saarikon yllätykseksi hän sai välittömästi lukuisia tarjouksia eri työyhteisöiltä ja organisaatioilta. Saarikosta tuli toimistonomadi, joka marssi joka kuukausi kahvikoneensa kanssa uuteen työyhteisöön.

Sparrailuapua ja vaihtelua

Saarikon oivalluksen jälkeen toimistonomadeja on ilmaantunut Suomeen useampi, tosin tarkkaa lukua ei ole tiedossa.

Nomadius voi merkitä eri asioita erilaisille ihmisille – Saarikko on viipynyt yhdessä toimistossa yleensä kuukauden, mutta jotkut saattavat viettää paikassa puolikin vuotta. Työskentelytavalle ei ole mitään tiukkaa koodistoa, Saarikko korostaa.

– Lähtökohtana on kuitenkin se, että nomadi ei ole suorassa työsuhteessa isäntäorganisaatiolle eikä maksa heille vuokraa.

Mitä nomadi sitten tuo työyhteisöön, kahvin lisäksi? Ja mitä nomadit itse saavat vaelluksestaan?

Saarikko on nomadivuosiensa aikana nähnyt arviolta kolmisenkymmentä erilaista työpaikkaa it-alan yrityksistä mainostoimistoihin ja startupeihin.

– Olen oppinut sen, että ihmiset kaipaavat vaihtelua ja uutta näkökulmaa omaan työyhteisöönsä. Aika usein olen myös tarjonnut sparrailuapua projekteissa, tai antanut laajat kontaktini yritysten käyttöön, hän listaa esimerkkejä.

Saarikko itse taas nauttii tunteesta, että on samaan aikaan yhteisön jäsen ja silti hieman ulkopuolinen tarkkailija. Samalla hän on oppinut paljon erilaisista työn tekemisen muodoista.

– Tietyn ajan jälkeen aloin huomata aika nopeasti, miten työyhteisössä voidaan, ja mitkä sen kipukohdat ovat.

Monien muiden rooliensa ohella Saarikko myös neuvoo nykyään toimistonomadismista kiinnostuneita yksilöitä ja organisaatioita.

Asiantuntijat kaipaavat haasteita

Viimeisen vuoden ajan Saarikko on pitänyt astetta pysyvämpää konttoria startup-keskittymä Maria 01:ssä, josta käsin hän luotsaa startup-yrityksiä tukevan Founder Instituten Suomen paikallisosastoa.

Nomadismin opit ovat vahvasti läsnä, kun Saarikko kulkee massiivisen rakennuksen käytäviä vastaantulijoita moikkaillen. Entinen sairaala on nyt koti noin 800 startupien parissa työskentelevälle ihmiselle, joista hän tuntee nähtävästi lähes jokaisen.

– Tapaan täällä paljon eri alojen ihmisiä. Kaikki tietävät, että olen aina aulabaarissa aamukahvilla kello 8.30, ja minulle voi silloin tulla juttelemaan.

Saarikko muistuttaa, että nomadius onnistuu myös organisaatioiden sisällä. Hän toivoo, että yhä useammat suuremmat firmat rohkaisivat työntekijöiden kiertoa ja sekoittumista niin, että eri tavoin erikoistuneet ammattilaiset pääsisivät kontaktiin toistensa kanssa.

– Asiantuntijoita ei enää pidetä talossa rahalla. He kaipaavat yhä mielenkiintoisempia haasteita ja mahdollisuuksia, hän vinkkaa.

Toimiston muuttuva merkitys

Nomadina vietetyt vuodet ovat saaneet Saarikon kyseenalaistamaan monia perinteisiä työpaikkaan liitettäviä odotuksia ja käytäntöjä.

– Suuri osa toimistotyöstä voitaisiin tehdä missä tahansa. Miksi oletusarvo on yhä se, että toimistolla pitää olla, ja etätyö on poikkeus?

Saarikon mukaan ihmiset käyttävät tällä hetkellä paljon aikaa työmatkustamiseen, joka luo osaltaan lisää saasteita. Erityisesti suuremmissa kaupungeissa myös toimistotilojen riittävyys on usein koetuksella.

– Jos toimistolla oltaisiin esimerkiksi vain yksi päivä viikossa, toimistotilaa ei tarvittaisi niin paljon ja säästettäisiin rahaa, hän ehdottaa.

Säästetty raha taas voitaisiin käyttää siihen, että jokainen työntekijä voisi järjestää työtilansa haluamallaan tavalla, oli se sitten kotityöhuone, yhteistyötila omalla asuinalueella tai jokin muu ratkaisu. Paikalliset yhteistyötilat voisivat myös yhdistää oman alansa ammattilaisia yli työpaikkarajojen.

– Kuvittele, jos voisimme saada oman työporukan lisäksi aivan uudenlaisia, työtä tukevia yhteisöjä ja verkostoja!

OP sosiaalisessa mediassa