Kun toukokuun viimeinen viikko koittaa, metsissä alkaa tapahtua. Toukokuun loppupuolen tienoilla metsissä käynnistyy noin 70 päivän mittainen kasvupyrähdys.

– Puiden pituuskasvu jatkuu kesäkuun loppuun, ja sitä voi olla vielä heinäkuussakin. Puun läpimitta kasvaa elokuun alkupuolelle saakka, kertoo johtava tutkija Kari T. Korhonen Luonnonvarakeskuksesta.

Yhteensä puuston vuotuinen kasvu on noin 110 miljoonaa kuutiometriä vuodessa.

– Jos ajatellaan, että kasvu kestää 70 päivää kesässä, siitä tulee 1,5 miljoonaa kuutiometriä per päivä. Kesäkuu on kaikista kovin kasvuaika, koska silloin puu kasvaa pituutta ja läpimittaa. Tuolloin puut voivat kasvaa päivässä yhteensä kaksi miljoonaa kuutiometriä.

Vuorokaudessa puun pituuskasvu voi olla pari–kolme senttiä.

– Jos puhutaan puolestaan tilavuuskasvusta, se on nykypuilla suurimmillaan 30–40 vuoden ikävaiheessa ja säilyy korkealla tasolla 50–60 ikävuoteen asti. 40 vuoden jälkeen kasvu alkaa kuitenkin hieman taipua.

Korhosen mukaan nykypuiden kiihkein tilavuuskasvu on aikaistunut verrattuna vuosikymmenien takaiseen tilanteeseen.

Suurin kasvu alkaa olla takana, kuun puun läpimitta on rinnankorkeudella 20 senttiä.

– Siinä vaiheessa tapahtuu voimakasta arvonnousua, kun kuitupuu alkaa muuntua tukkipuuksi ja tukkipuun osuus kasvaa. Kasvupaikasta riippuen tämä arvokasvu kestää 60–120 vuotiaaksi saakka hyvänä.

Kasvu sitoo hiilidioksidia

Kun metsä kasvaa, se yhteyttää ja sitoo itseensä hiilidioksidia. Näin metsistä muodostuu hiilinielu.

– Yhteyttämisessä puu ottaa ilmasta hiilidioksidia ja maasta vettä ja sitoo ne hiiliyhdisteiksi. Juuri tähän aikaan vuodesta hiilen sitominen ilmakehästä on voimakasta.

Mitä enemmän kasvavaa puustoa on, sitä enemmän ne poistavat hiilidioksidia ilmakehästä. Suomen pinta-alasta metsää on noin 70 prosenttia.

– Jos siihen lisätään kitu- ja joutomaat, niin sanottua metsätalousmaata on jopa 85 prosenttia maan pinta-alasta. Euroopassa keskimääräinen metsäprosentti on vähän alle 40 prosenttia, kertoo Kari T. Korhonen.

Puuston rooli hiilidioksidin sitomisessa on merkittävä. Korhosen mukaan Suomessa puuston kasvu on vauhdikkainta Etelä-Suomessa, ja yksi hehtaari metsää siellä sitoo enemmän hiiltä kuin Pohjois-Suomessa.

– Puusta puolet on hiiltä. Puuston kasvun ansiosta suuri osa kotimaan teollisuuden, liikenteen ja ihmisten aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä sitoutuu puuston runkoon, oksiin ja juuristoon.

Metsä hiilinieluna

Viime vuonna Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat Tilastokeskuksen pikaennakkotietojen mukaan 56,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia. Tässä luvussa ei ole otettu huomioon LULUCF-sektoria, johon sisältyvät maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous.

Kyseisen sektorin muodostama nettonielu oli viime vuonna - 27,1 miljoonaa tonnia C02-ekvivalentteina, eli se sitoi noin 48 prosenttia kaikista Suomen päästöistä. Metsämaa-maankäyttöluokan nielu oli 34,1 miljoonaa tonnia. Sektorin kokonaislukema 27,1 miljoonaa tonnia on seurausta siitä, että esimerkiksi viljelysmaat ja kosteikot tuottavat päästöjä, mikä pienentää LULUCF-sektorin nettolukua.

Puuston osalta nettoluku tarkoittaa sitä, että puusto kasvaa enemmän kuin sitä hakataan tai korjataan metsistä pois. Myös hakkuiden jälkeen hiiltä sitoutuu puutuotteisiin pitkäksi aikaa, jos hakattu puu käytetään rakentamiseen, Korhonen kertoo.

– Puuston hakkuissa ja puiden luontaisen kuoleman seurauksena runsaat 80 prosenttia puiden tuottamasta kasvusta poistuu metsistä tai jää metsiin lahopuustoksi. Vajaa 20 prosenttia kasvusta jää joka vuosi lisäämään puuston määrää metsissä.

Kuinka kasvu nopeutuu?

Lämmin alkukesä on metsän kasvun kannalta hyvä asia. Luken Korhonen kertoo, että joidenkin tutkimusten mukaan kasvua selittää parhaiten juuri se, miten aikaisin kasvukausi pääsee keväällä alkamaan. Vaikka kasvukausi alkoi tänä vuonna aikaisin, huippulukemiin ei todennäköisesti ylletä kuivuuden takia.

– Jos olisi ollut sateisempaan samaan aikaan, kun oli lämmintä, olisi varmasti päästy huippukasvuihin.

Puulajien kasvu myös eroaa toisistaan. Männyn osalta kasvuolosuhteet määräytyvät jo edellisenä kesänä.

– Edellisvuoden loppukesän pitäisi olla lämmin, jotta kasvusilmu pääsisi muodostumaan seuraavalle kesälle hyvin. Kuusen osalta kriittistä on se, että alkukesästä ei olisi pakkasjaksoja. Halla voi pilata pituuskasvun.

Myös metsänomistaja voi tehdä oman osansa kasvun tukemiseksi. Olennaista on, että kasvupaikalle on sopiva puulaji.

– Kuusta tai lehtipuita ei pidä istuttaa liian karuille kasvupaikoille ja vastaavasti mäntyä liian reheville kasvupaikoille. Kannattaa tehdä taimikonhoidot ja harvennukset ajoissa. Ne eivät lisää kasvua hirveästi, mutta ohjaavat kasvua yksittäisiin harvempiin puihin ja vähentävät näin luonnonpoistumaa.

Harventamattomassa metsässä ajaudutaan Korhosen mukaan ennen pitkään siihen, että puiden poistuma on samaa tasoa kuin kasvu. Tuolloin hiilen sitomista ei tapahdu.

– Tämän estämiseksi on tärkeää, että metsää hoidetaan ja harvennetaan.