Metsä on vakaa ja matalariskinen sijoituskohde, joka perinteisesti on tarjonnut omistajalleen noin 4 % vuotuista korkoa. Hyvä tuotto edellyttää tosin sitoutumista metsän hoitoon: jos mielii aikanaan tehdä tukkitilin, tulee perkaukset ja taimikonhoidot tehdä tai teettää ajallaan.

Niille, joita metsä sijoitusmuotona kiinnostaa, mutta joilla ei ole mahdollisuutta paneutua sen hoitoon, on tarjolla vaihtoehto. OP-Metsänomistaja erikoissijoitusrahaston kautta sijoittaja saa salkkuunsa palan suomalaista metsämaata.

OP-Metsänomistaja-rahaston tuotto syntyy puun myyntituloista ja kiinteistöjen arvonmuutoksesta. Vuonna 2014 perustetun rahaston keskituotto on ollut 6,8 % vuodessa.

– Rahaston tavoitetuotto on 4 % ja toistaiseksi olemme joka vuosi saavuttaneet sen, rahastonhoitaja Tapio Tilli sanoo.

OP-Metsänomistaja-rahaston omistajaksi pääsee 5 000 euron minimisummalla. Rahaston merkintäpalkkio on 4 %, joka maksetaan sijoitussumman mukana rahastoon.

– 4 %:n merkintäpalkkiolla maksamme kiinteistökaupan varainsiirtoveron, Tilli sanoo.

Rahasto jakaa vuosittain 75–100 % nettotuloksestaan rahasto-osuuden omistajille.

Suositeltava sijoitusaika vähintään kuusi vuotta

Tillin mukaan OP-Metsänomistaja-rahasto sopii konkreettista ja turvallista sijoituskohdetta hakevalle sijoittajalle.

– Osakemarkkinoilla voi olla vaikea hahmottaa, millainen yritys on kyseessä ja mitä se tekee. OP-Metsänomistaja-rahastossa sijoittaja voi niin halutessaan kiinteistötunnuksen avulla käydä katsomassa kohteita maastossa.

OP-Metsänomistaja-rahaston kohdalla suositeltava sijoitusaika on vähintään kuusi vuotta. Pitkäaikaiseen sijoittamiseen kannustetaan lunastuspalkkiolla, joka on porrastettu sijoitusajan suhteen.

Jos sijoitusaika on kuusi vuotta tai enemmän, lunastuspalkkio on 1 %, alle kolmen vuoden sijoituksissa lunastuspalkkio on 5 %. Lunastuspalkkiolla katetaan kiinteistön myynnistä koituvia kuluja.

Tilakauppoja Kainuussa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa

Salkunhoitaja Tapio Tilli etsii aktiivisesti OP-Metsänomistaja-rahastoon uusia tiloja. Tällä hetkellä ostot kohdistuvat Lappeenranta-Jyväskylä-Vaasa-akselin pohjoispuolelle.

– Linjan eteläpuolella myytävät metsäkiinteistöt ovat pienialaisempia ja kilpailu on kovempaa, Tilli perustelee.

Tilakaupat rahoitetaan sekä sijoittajien varoilla että velkarahalla. Rahasto voisi käyttää maltillista 30 % velkavipua mutta tällä hetkellä velan osuus sijoitusvarallisuudesta on noin 11 %.

– Olemme halunneet pitää velan määrän alhaisena siltä varalta, että jokin metsäkiinteistömarkkinoiden ulkomaisista sijoittajista päättäisi myydä omaisuuttaan. Tällöin meillä olisi mahdollisuus reagoida nopeasti ja ostaa isojakin kohteita.

Tilojen hoito ammattilaisten vastuulla

OP-Metsänomistaja-rahaston metsien hoidosta vastaavat metsäalan ammattilaiset, jotka valitsevat hoito- ja hakkuukohteet ja kilpailuttavat tarvittavat työt. Kilpailutukset toteutetaan samalla tavoin kuin yksityisen maanomistajan kohdalla.

Rahaston metsiä hoidetaan sekä jaksollisen että jatkuvan kasvatuksen mukaisesti.

– Olen sanonut asiantuntijoillemme, että heillä on vapaat kädet ehdottaa kumpaa tahansa menetelmää sen mukaan, minkä katsovat parhaiten sopivan kyseiseen metsään.

Rahaston metsät on sertifioitu PEFC-sertifikaatilla. Noin puolella metsistä on myös FSC-sertifikaatti. Tillin mukaan kaksoissertifiointi on toiminut hyvin ja harkinnassa on tulevaisuudessa FSC-sertifioinnin laajempi käyttöönotto. Metsät on myös vakuutettu.

Korkeasuhdanteen jälkeenkin valoisaa

Metsäalalla on eletty korkeasuhdannetta ja sekä metsäkiinteistöjen hinnat että kantorahat ovat korkealla tasolla. Tilli uskoo, että suurin hinnannousu on metsäsektorin osalta takana mutta näkee alan tulevaisuuden valoisana.

– Metsäteollisuus on tehnyt merkittäviä investointeja ja uusia suunnitelmia on työpöydällä. Kaikki nämä vaikuttavat rahaston arvoon.

Tarve korvata fossiiliset polttoaineet esimerkiksi uusiutuvalla puubiomassalla pitää huolen siitä, että puulle on kysyntää.

Julkisuudessa on keskusteltu siitä, tulisiko Suomen ennemmin rajoittaa kuin lisätä hakkuita. Tillin mukaan mahdolliset rajoituksetkin saattavat kääntyä rahaston eduksi.

– Jos hakkuita rajoitettaisiin, konkreettiset toimenpiteet tulisivat todennäköisesti kohdistumaan valtion metsiin, mikä taas lisäisi kysyntää yksityismetsistä. Sekin on mahdollista, että metsänomistajille ryhdytään maksamaan hiilensidontapalkkiota siitä hyvästä, että nämä jättävät metsänsä hakkaamatta. Rahaston näkövinkkelistä kumpikaan vaihtoehto ei ole huono.