Mistä yhteismetsissä on kyse? Asiantuntijat listaavat plussat ja miinukset

Yhteismetsät ovat vaivaton ja ekologisesti kestävä metsänomistusmuoto, josta saa tasaista tuottoa. Pienten perheyhteismetsien osuuksia voi kuitenkin olla vaikea myydä ulkopuolisille.

Yhteismetsät ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina. Vuoden 2019 tammikuussa yhteismetsiä oli Suomessa 460 kappaletta ja niiden pinta-ala päälle oli päälle 700 000 hehtaaria, eli noin kuusi prosenttia koko maan yksityismetsien pinta-alasta.

– 15 vuotta sitten yhteismetsien pinta-ala oli yli 100 000 hehtaaria vähemmän eli kyllä siinä on näkynyt selkeä kasvu, toteaa Metsäkeskuksen metsätilarakenteen asiantuntija Jukka Matilainen.

Suosion kasvua selittää vuonna 2003 säädetty yhteismetsälaki, joka teki yhteismetsän perustamisesta aiempaa helpompaa. Lisäksi uusi omistusmuoto houkuttelee erityisesti ihmisiä, jotka kaipaavat määrätietoista, helppoa ja tuottavaa metsänomistustapaa.

– Se on todella vaivaton metsänomistusmuoto, josta saa tasaista tuottoa. Sanon usein, että yhteismetsän osakkaan tärkein tehtävä on pitää huolta siitä, että oma tilinumero on yhteismetsän hallinnon tiedossa. Ei tarvitse itse käydä katsomassa onko tullut tuulenkaatoja tai onko myyrä syönyt taimia, Matilainen kuvailee.

OP Ryhmän metsäpalvelupäällikkö Petri Kortejärvi allekirjoittaa ajatuksen yhteismetsän vaivattomuudesta. Hän kehottaa pohtimaan myös yhteisomistajuuden kääntöpuolia.

– Hyvä kysymys on esimerkiksi se, säilyykö kiinteä tunneside siihen metsään, vaikkei ole perinteisen metsänomistajan kaltaista käyttövaltaa. Yhteismetsästähän ei voi kerätä vaikkapa polttopuita ilman yhteismetsän lupaa.

Pienten yhteismetsien haasteet

Yhteismetsä on osakaskiinteistöille yhteisesti kuuluva metsäalue. Osakaskiinteistöjen omistajat muodostavat yhteismetsän osakaskunnan, jonka tehtävänä on hallinnoida yhteismetsän toimintaa.

Hallintomalli on samantyyppinen kuin taloyhtiöissä – ylintä valtaa käyttää osakaskunnan kokous, ja käytännön toimista vastaa yleensä hoitokunta tai toimitsija. Isoilla yhteismetsillä hoitotyötä tekevät usein metsäammattilaiset.

Matilaisen mielestä yksi yhteismetsän vahvuuksista on juuri sen demokraattinen päätöksentekomuoto: ratkaisut tehdään enemmistöpäätöksinä.

Hyvin pienille, usein perheiden yhdessä perustamille yhteismetsille hallintomuoto voi aiheuttaa myös haasteita. Jos ja kun omaisuutta pitää pantata lainan vakuudeksi, kaveriporukan tai perheen yhteismetsän osuuksien arvottaminen rahaksi saattaa olla vaikeaa.

Kortejärvi antaa esimerkin: Jos suvun 200 hehtaarin yhteismetsässä on neljä sisarusta osakkaina, kukin omistaa yhteismetsäosuuksien kautta metsästä neljänneksen. Jos yksi henkilöistä päättää pantata osuutensa, pankki joutuu päättämään sille hinnan.

– Pankki joutuu harkitsemaan, löytyykö markkinoilta ostajia perheyhteismetsän vähemmistöosuudelle, ja mihin hintaan? Yhteismetsällä tai yhteismetsän osakkailla ei ole velvollisuutta lunastaa osuuksia metsätaloudellisesti käypään arvoon.

Matilainen ymmärtää hyvin pankin näkökulman suvun yhteismetsien vakuusongelmasta lainojen takauksissa.

– Mutta ei se silti voi olla suvulle este perustaa muutaman sadan hehtaarin kokoista järkevää metsänomistuskokonaisuutta, kunhan suvulla on tietoisuus tästä pankin näkökulmasta.

Vastuullista ja tuottavaa metsänhoitoa

Yhteismetsät ovat Matilaisen mukaan ennen kaikkea tehokas keino metsätilarakenteen pirstoutumisen estämisessä. Suomen metsätilojen keskikoko on tällä hetkellä vain noin 30 hehtaaria, ja kovin pienillä, muutaman hehtaarin tiloilla ei ole enää metsätaloudellista merkitystä omistajilleen.

Yhteismetsälain mukaan yhteismetsää on käytettävä kestävän metsätalouden harjoittamiseen eli metsänhoitotoimenpiteiden on oltava taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviä.

– Yhteismetsässä metsiä hoidetaan ammattimaisesti ja tehokkaasti metsäsuunnitelman mukaan, jolloin ne myös tuottavat hyvin, Matilainen lisää.

Kortejärvi toteaa, että halutessaan yksittäisen osuuden omistaja ei voi irrottaa yhteismetsästä isompia summia muutoin kuin myymällä osuutensa pois.

– Jos omissa nimissään omistaa metsätilan, sieltä voi irroittaa isonkin osan puutavaraa hyvänä vuonna. Yhteismetsässä vuotuinen tuotto on sidottuun pääomaan nähden aika alhainen, usein muutamia satasia tai enintään tuhansia euroja vuodessa.

Matilainen taas muistuttaa ihmisiä yhteismetsän ylijäämän tallettamisesta muihin sijoitusmuotoihin, jotta metsärahaa on myöhemmin käytettävissä isompiin tarpeisiin.

Hyvän yhteismetsän tunnusmerkit

Millainen sitten on hyvä yhteismetsä? Kortejärvi ja Matilainen ovat samaa mieltä siitä, että yleisesti ottaen isot, pitkään toimineet yhteismetsät ovat omistajan kannalta toimiva ratkaisu.

– Yhteismetsäosuuksien markkina on ohut, mutta näyttää siltä, että isojen ja vakiintuneiden yhteismetsien osuuksille on kysyntää, Kortejärvi kuvailee.

Viime vuosina yhteismetsiä ovat perustaneet myös metsänhoitoyhdistykset ja yhtiöt, ja monet kunnat ovat siirtäneet osan metsistään pesämunaksi yhteismetsään.

Kortejärven mukaan esimerkiksi näissä tilanteissa voi olla melko varma siitä, että yhteismetsäosuuksien arvo ja yhteismetsän jakama vuotuinen ylijäämä muodostuvat mahdollisimman korkeiksi.

Myös Matilainen kannustaisi yhteismetsistä kiinnostuneita kyselemään aktiivisesti siitä, kuinka hyvin metsän toiminta on pyörinyt ja miten ylijäämäistä se on ollut.

– Kannattaa nähdä vaivaa tutustuakseen yhteismetsään ja pyytää tietoja siitä, miten toimintaa on kehitetty.

OP sosiaalisessa mediassa