Metsäpaloriski hallintaan

Suomessa syttyy vuosittain tuhansia metsäpaloja. Mitä metsänomistaja tai metsäalan yrittäjä voi tehdä tilanteen eteen? Vastauksen antaa Tapion vastikään julkaisema opas metsäpaloriskin ennakoinnista metsätöissä.

Maastopaloja leimahtaa Suomessa vuosittain noin kolme tuhatta. Joinakin vuosina luku voi olla kaksinkertainen, sateisena kesänä voidaan jäädä tästä kolmannekseen.

Mutta olipa kesällä sadetta tai poutaa, jokainen leimahdus on liikaa.

– Hyvin pieni osa metsäpaloista syttyy koneista, mutta halusimme muistuttaa myös työmaan paloriskien paremmasta hallinnasta. Toiveena on, että metsäkoneiden kuljettajat ja yrittäjät pystyisivät arvioimaan ja välttämään riskikohteita kuivana aikana sekä kiinnittäisivät huomioita riskien tarkkailuun ja alkusammutukseen, avaa Tapion asiantuntija Ari Nieminen.

Nuotio, tupakka, kipinä vai salama?

Pelastuslaitosten tekemien palonsyyntutkintojen perusteella suurin osa metsäpaloista syttyy huolimattoman tulenkäsittelyn seurauksena. Yleensä kyseessä on pieleen mennyt grillaus metsäretkellä, tupakointi, väärään paikkaan sytytetty nuotio tai joskus harvoin myös salama.

Työkoneen aiheuttama metsäpalo syttyy yleensä kipinästä, jos koneen metalliosa osuu työmaalla kiveen. Näitä kipinästä syttyviä paloja on metsäpaloista muutama prosentti.

Jotta nämäkin syttymiset saataisiin hallintaa, tulisi työmaan maasto-olosuhteet ottaa yhä paremmin huomioon työskentelyn ajankohtaa suunnitellessa.

– Työmailla pystyy usein maaston rehevyyden perusteella arvioimaan, mitkä kohteet ovat isoimmassa paloriskissä. Kuivat, karut, kiviset ja sammalepeitteiset maastot ovat niitä, joilla tehtävä työ kannattaisi mahdollisuuksien mukaan sijoittaa kesän sateisille ajanjaksoille ja syksyyn.

Ja kun työt aloitetaan, toinen silmä kannattaa pitää säätiedotuksessa.

– Kaikkia töitä ei voi eikä pidäkään pysäyttää metsäpalovaroituksen takia. Mutta työmaita voidaan suunnitella, tarkkailla ja tarkastaa työn päätyttyä, Nieminen muistuttaa.

Missä palaa, miten palaa?

Kun ilmastonmuutos tuo mukanaan pitkiä kuivia jaksoja ja lisääntyvää tuulta, metsäpalojen vaarapäiviä tulee yhä lisää.

Erilaiset puustot ovat myös eri tavalla syttymisherkkiä. Toisissa syttymisherkkyys on hyvinkin alhainen; pienikin kipinä voi sytyttää sammaleisen, kuollutta kasviainetta paljon sisältävän metsäpohjan. Mutta vaikka tällainen metsäpohja syttyisi, palon voima ei välttämättä ole suuri, jos palo ei etene latvapaloksi.

Kun tarkastellaan puustoja, joissa kasvukerros yltää maanpinnasta ylöspäin, ei syttymisherkkyys välttämättä ole kovin suuri, mutta seuraukset voivat olla vakavia ja palo etenee vauhdilla.

Työmaalla tulee arvioida myös se, kuinka merkittävä palon leviämisriski on.

– Jos työmaa-alue rajoittuu teihin, avoimiin alueisiin tai vaikkapa vesistöihin, palon leviämisen riski pienenee. Jos taas työmaa-alueen rajana on sankkaa, puustoista metsää, on leviämisriski merkittävä, Nieminen kiteyttää.

Silmä tarkkana työmaalla

Aluehallintovirastojen toteuttamassa ennaltaehkäisevässä palovalvontatyössä tilannetta tarkkaillaan ilmasta käsin. Kun metsäpaloriski kasvaa tietyn tason yläpuolelle, tehdään valvontalentoja kerran päivässä tai riskin kasvaessa kahdesti päivässä. Näin palon alut voidaan löytää nopeasti.

Nieminen kannustaa kuitenkin myös jokaista metsäautoteillä liikkuvaa tarkkaavaisuuteen.

– Kun liikutaan työmaiden liepeillä, kaikki mahdolliset savuhavainnot on tarkistettava.

Nieminen kehottaa myös pitämään mielessä, että työmaalla voi liikkua myös ulkopuolisia, joiden arviointikyvyn pettäminen voi tulla kalliiksi.

– Kaupungeissa esimerkiksi rakennustyömaat voidaan aina sulkea porteilla ja lukoilla. Metsätyömaalle pääsee kuka vain, joten tulen uhka voi tulla myös ulkopuolelta – iltakävely, jonka aikana on päätetty polttaa tupakat, voi johtaa metsäpaloon. Tarkkaavaisuus ja valppaus ovat työmailla kaikissa tilanteissa ykkösasioita, Nieminen toteaa.

Muistithan metsävakuutuksen?

Tutustu Metsäpaloriskin ennakointi metsätöissä -oppaaseen

OP sosiaalisessa mediassa