Luonnonsuojelu onnistuu talousmetsässäkin

Talousmetsä ja luonnonsuojelumetsä eivät ole aina toistensa vastakohtia. Myös metsätalouskäytössä hyödynnettävän metsän hoidossa voidaan vaalia monimuotoisuutta.

Luonnon monimuotoisuuden arvo on ymmärretty kunnolla vasta verrattain myöhään. Näin ainakin voi päätellä, kun luodaan katse suomalaiseen metsänhoitoon vuosikymmeniä taaksepäin. Suurinta osaa suomalaismetsiä halkoo metsäojien verkosto, kun metsämaata on haluttu kuivattaa puuntuotannon vuoksi.

– Veden vaikutus on pyritty metsistämme minimoimaan. Luontaisesti metsämaisemamme olisi täynnä pieniä kosteikoita. Kosteikot puolestaan ovat tärkeitä monimuotoisuuden kannalta, mutta myös vesiensuojelullisesti, Tapion johtava asiantuntija Lauri Saaristo sanoo.

Suomi muiden EU-maiden mukana on sitoutunut luonnon monimuotoisuuden eli biodiversiteetin edistämiseen. Lauri Saariston mukaan monimuotoisuuden vaaliminen on luonnonsuojelutekoja, joita on myös metsätalouden repertuaarissa.

– Luonnonsuojelun tärkein tavoite on monimuotoisuuden turvaaminen. Myös metsien taloudellisessa hyödyntämisessä voidaan sitä turvata. Talousmetsissä, tehokkaan taloudellisen toiminnan rinnalla, käytetään luonnonhoitokeinoja, joilla luonnon monimuotoisuutta edistetään. Luonnonsuojeluaate ja metsätalous eivät ole toistensa vastavoimia, hän kiteyttää.

Monimuotoisuus hyödyttää talousmetsää, sillä monimuotoinen metsä pärjää paremmin esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutusten ikeessä. Tällaisia ovat vaikkapa uudet kasvitaudit ja tuholaiset.

Saaristo jakaa metsätalouden luonnonhoitokeinot kahteen: passiivisiin ja aktiivisiin. Passiivisissa keinoissa ”ei tehdä mitään” eli metsään jätetään koskemattomia alueita, joihin tulee lahopuuta. Aktiivisia toimia ovat esimerkiksi metsäkulotukset ja kosteikkojen perustaminen.

Kosteikot ovat monimuotoisuuden avainympäristöjä

Kosteikkoja on viime vuosina paitsi ennallistettu, myös perustettu uusia. Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston asiantuntija Heidi Krüger kertoo meneillään olevasta Sotka-kosteikkoprojektista:

– Tärkeintä on tämän koko maailmassa uhanalaisen luontotyypin eli kosteikkojen lisääminen. Sotka-projektin keskiössä ja onnistumisen mittarina on vesilintukantojen elpyminen. Kun sopivien elinympäristöjen häviämisen myötä vesilinnut ovat taantuneet, kosteikkojen myötä niiden odotetaan runsastuvan.

Krüger painottaa, että kosteikot ovat monimuotoisuuden avainympäristöjä. Lintujen pesimisympäristön lisäksi ne sitovat metsätalouden ravinnepäästöjä ja sitä kautta parantavat sisävesien ja lopulta Itämeren tilaa. Kosteikkoja voidaan hyödyntää myös tulvasuojelussa, kun vettä voidaan tulvahuippujen aikaan pidättää kosteikossa.

Kosteikon perustamisessa tarvitaan usein kaivinkonetyötä. Kosteikkoa varten tehdään patorakennelmia niin, että vesi saadaan pysymään siellä missä halutaan.

– Kyse on vesienhallinnasta. Vesi ei saa haitata muuta ympäristöä. Tämän vuoksi kosteikko on aina suunniteltava yhdessä maanomistajan ja ammattilaisen kanssa. Onneksi erilaisia palveluntarjoajia, ja suunnittelutoimistoja on jo aika hyvin tarjolla, Krüger sanoo.

Myös Lauri Saaristo sanoo, että metsäalan ammattilaiset ovat etulinjassa, kun monimuotoisuutta talousmetsissä edistetään:

– Heitä voisi sanoa monimuotoisuuden turvajoukoiksi. Metsänomistajat ja heitä palvelevat ammattilaiset tekevät joka päivä tuhansia metsäluontoa koskevia päätöksiä, Saaristo vertaa.

Kosteikon perustamiseen on maanomistajille saatavissa rahoitusta eri kanavista. Aikaisemmin niihin sai maataloustukea (ei-tuotannolliset tuet), mutta tämä ei tällä hetkellä ole mahdollista, ja tilalla ovat Maa- ja metsätalousministeriön kosteikkotuki (SOTKA) ja Kemera-tuki Metsäkeskuksen kautta. Myös Riistanhoito-Säätiö ja erilaiset hankkeet, esimerkiksi EU-rahoitteinen Freshhabit myöntävät avustuksia.

Kosteikko on elinympäristö monelle lajille

• Kosteikko on yleisnimitys luontotyypille, jossa on matalaa vettä ja vesikasvillisuutta.

• Kosteikkotyyppejä on erilaisia: esimerkiksi suoalueita, kesäisin vedettömiksi kuivuvia metsäalueita, pieniä lampareita.

• Kosteikko on monimuotoisuuden aarreaitta ja monelle eliölajille ainoa elinympäristö.

• Kosteikot hidastavat esimerkiksi metsäojista tulevien vesien virtausta, jolloin veden ravinteet ehtivät painua maaperään ja kosteikon kasvillisuuteen. Näin kosteikot vähentävät vesien ravinne- ja kiintoaineskuormaa ja sitä kautta rehevöitymistä.

Lue myös:

Vastuullinen metsänomistaja osaa suojella myös vesistöjä

OP sosiaalisessa mediassa