Laadukkaat siemenet turvaavat metsän uudistumisen

Metsänviljely on keino taata metsän uudistuminen myös huonoina siemenvuosina. Metsänjalostus voi auttaa metsää sopeutumaan lämpenevään ilmastoon.

Vuosittain Suomen metsiin kylvetään noin 8 000 kiloa männyn siementä. Sen lisäksi taimitarhat käyttävät vajaa 2 000 kiloa siemeniä joka vuosi.

Taimitarhakylvöistä suurin osa tehdään jalostetuilla siemenillä, joita tuotetaan eri puolilla Suomea sijaitsevilla siemenviljelyksillä. Siemenviljelysten lisäksi siementä kerätään päätehakkuiden yhteydessä.

Siemenviljelysten rooli metsien tulevaisuuden turvaamisessa voi olla jatkossa entistä keskeisempi. Kun ilmasto lämpenee, on tärkeää, että metsä on valmis muutokseen.

Karkeasti arvioituna Suomen puista suurin osa, noin neljä viidesosaa, on luontaisesti syntyneitä. Ilmastonmuutos tulee muuttamaan olosuhteita, mutta sen tarkkoja vaikutuksia vuosikymmenten päähän on vaikea arvioida. Millaisia metsien uhat ovat esimerkiksi sadan vuoden päästä?

– Emme voi tietää esimerkiksi, mitä tuhonaiheuttajia puut tulevat elämänsä aikana kohtaamaan, joten on tärkeää, että puiden perimä on monimuotoista erityisesti laajemmalla maantieteellisellä tasolla. Itse uskon hajautetun riskin taktiikkaan, kertoo Luonnonvarakeskuksen tutkija Katri Himanen.

Hän arvioi, että jalostuksen ja viljelyn rooli on keskeinen tulevaisuudessa. Ne tuovat mahdollisuuden sopeutua. Metsänjalostuksessa perimän monimuotoisuus otetaan huomioon.

– Ihminen on vaikuttanut ympäristöön jo paljon ja ilmasto lämpenee. Luonto ei pysy optimaalisella tavalla perässä muutoksessa. Esimerkiksi alkuperien ja puulajien siirto etelästä pohjoisemmaksi on keino sopeutua muutokseen ja tapa hyödyntää lisääntyvä kasvukausi.

Luontaisella uudistumisella tämä mahdollisuus jää käyttämättä.

Viljeltyjen puiden perimä ulottuus kauas

Siemenviljelysten yhteenlaskettu pinta-ala on tuhansia hehtaareita. Kooltaan ne ovat hehtaarin ja 35 hehtaarin väliltä. Pääosa viljelyksistä on männyn viljelmiä, ja kuusen viljelmiä on noin 30. Koivun siemenviljelyksiä on kolmessa kasvihuoneessa.

Nykyään viljelmillä hyödynnettävien puiden perimä ulottuu sodanjälkeiseen 1940-luvun Suomeen. Silloin metsistä alettiin etsiä niin sanottuja pluspuita, joiden kasvukyky, rungon muoto ja terveys olivat erinomaisia.

– Ne kirjattiin muistiin ja niistä otettiin vartteet, eli oksat, joista siemenviljelmät koostuvat.

Ensimmäiset siemenviljelykset perustettiin noin 20 vuotta myöhemmin.

– Työ metsänkasvatuksen parissa jatkui siten, että hyvien puiden jälkeläisiä alettiin vertailla toisiinsa. Selvitettiin, missä määrin ulkomuoto oli perinnöllistä. Näin valittiin erityisen hyvät puuyksilöt, jotka on istutettu uudelleen siemenviljelyksille.

Viljelmillä käytetään näiden hyvien yksilöiden vartteita. Himanen kertoo, että tekniikka on samanlainen kuten esimerkiksi omenapuiden tuotannossa.

– Eli hyvistä omenapuista otetaan oksia ja ne vartetaan kiinni perusrunkoon. Samalla tavalla siemenviljelmille on monistettu hyvien puuyksilöiden oksia.

Jos vartteita on esimerkiksi tuhat, viljelmä ei koostu niin monesta puuyksilöstä, vaan esimerkiksi 30 puun jälkeläisistä, jotka lisääntyvät keskenään.

Hyvät ominaisuudet kiertoon

Risteytyksellä haetaan entistä parempia yksilöitä, ja niiden pohjalta voidaan perustaa uusia viljelyksiä. Jalostuksessa hyviä ominaisuuksia siirretään seuraavalle sukupolvelle.

– Tähän mennessä kaikkein suurin painoarvo on ollut kasvulla eli tilavuus- ja pituuskasvulla. Jalostettujen puiden tilavuuskasvu voi olla 10–30 prosenttia suurempi kuin luonnonmetsissä.

Koivun ja männyn osalta on myös suosittu hento-oksaisia yksilöitä.

Kaiken kaikkiaan metsien jalostaminen on pitkäjänteistä työtä. Esimerkiksi kuusen siemenviljelykset alkavat tuottaa siemeniä vasta noin 20 vuoden iässä. Kuusella metsänjalostus eteneekin mäntyä ja koivua hitaammin. Erityisesti koivu aloittaa siementuotantonsa hyvin nuorena, joten sen jalostus etenee joutuisasti.

Viljellyn siemenen matka metsään

Toukokuun alkupuolella käynnistyy esimerkiksi kuusen kukinta. Jos pölytys onnistuu, alkaa emikukinnosta kehittyä käpy.

Kävyt kasvavat ja kehittyvät kesän ajan. Syksyllä ne kerätään viljelmiltä talteen ja viedään käpykaristamoille. Niissä kävyt laitetaan 40-asteisiin uuneihin ja siemenet irtoavat parin päivän kuluessa. Sen jälkeen roskat ja lenninsiivet sekä huonot, rikkoutuneet siemenet poistetaan.

Siemenet päätyvät taimitarhoille ja metsäkylvöihin. Erityisesti Pohjois-Suomessa hyvät siemenvuodet toistuvat harvoin, joten siemeniä varastoidaan tulevia vuosia varten. Havupuiden siementen säilyvyys on jopa 20–30 vuotta.

Näin varmistetaan, että myös huonon siemenvuoden jälkeen on olemassa siemeniä metsien uudistamiseen.

OP sosiaalisessa mediassa