Kuuma kesä on saanut erityisesti kirjanpainajat ja mäntypistiäiset liikkeelle. Lämmin sää ja lisääntymismateriaalin saatavuus metsissä vahvistavat hyönteiskantoja, minkä takia hyönteistuhojen määrä voi kohota tulevina vuosina, jos säät pysyvät tuhohyönteisille otollisina. Kylmä ja sateinen kesä palauttaisi tuhohyönteisten populaation takaisin alemmalle tasolle.

– Tänä vuonna kesä ja kevät ovat olleet oikein lämpimiä, mikä on luonut hyvät edellytykset tuhohyönteisten kehitykselle. Olosuhteet ovat olleet erityisen suotuisia kirjanpainajalle, kertoo Suomen metsäkeskuksen metsäneuvoja Juho Kokkonen.

Kirjanpainajien aiheuttamia tuhoja voi esiintyä vielä kesän lopulla, jos säät pysyvät lämpiminä. Tuolloin uusi kirjanpainajasukupolvi parveilee uudelleen. Helteiden takia kuusien vastustuskyky kirjanpainajia vastaan on jo entuudestaan heikentynyt.

– Kirjanpainajat iskeytyvät kuusen nilakerrokseen ja tyrehdyttävät puun nestevirtaukset. Kaivautuessaan puuainekseen ne levittävät sinistäjäsieniä, jotka edesauttavat kirjanpainajaa puun nestevirtauksien tyrehdyttämisessä ja kuusen puolustuksen murtamisessa.

Kirjanpainajalle syntyy Kokkosen mukaan hyvin todennäköisesti toinen jälkeläissukupolvi, joka voi aiheuttaa merkittäviä tuhoja kuusikoille myös seuraavana vuonna.

Mäntypistiäisten kanta vahvistuu

Tänä kesänä on ollut merkkejä myös mäntypistiäisten kannan noususta.

– Tietyin väliajoin niiden kanta nousee. Esiintymisalueet ovat usein vanhoilla tuhoalueilla. Tänä kesänä niitä on tavattu runsaasti Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Tuhoalueet ovat olleet tuhansia hehtaareita.

Kyseessä ovat olleet Kokkosen mukaan ruskomäntypistiäiset, jotka syövät vanhempia mäntyjen neulaskertoja. Nekin ovat haitallisia, jos männyn syönti jatkuu samalla paikalla useana vuonna peräkkäin.

– Silloin voi aiheutua merkittäviä kasvutappioita. Pahimmassa tapauksessa puu voi jopa kuolla.

Pilkkumäntypistiäinen syö puolestaan kaikkia männyn neulasvuosikertoja ja on siksi vahingollisempi männyille.

Ilmastonmuutos vauhdittaa hyönteistuhoja

Hyönteistuhojen laajuuteen vaikuttaa lämpimän ja kuivan sään lisäksi niille sopivan lisääntymismateriaalin määrä.

– Kirjanpainajat iskeytyvät tavallisesti tuulenkaatoihin ja selvästi heikentyneisiin kuusiin. Sitten, kun populaatio kasvaa tarpeeksi suureksi, ne voivat iskeytyä myös terveisiin, hyväkuntoisiin puihin ja tappaa eläviä kuusia.

Viimeksi kirjanpainajan aiheuttamia tuhoja koettiin varsinkin vuoden 2010 Asta- ja Veera-myrskyjen jälkeen, kun puita kaatui paljon laajoilta alueilta syöksyvirtauksissa. Metsäntutkimuslaitoksen tekemän arvion mukaan myrskyissä kaatui kaikkiaan 8,1 miljoonaa kuutiometriä puuta. Myrskyjen seuraukset ulottuivat pitkälle.

– Oikeastaan kesään 2014 saakka kirjanpainajatuhoja esiintyi Etelä-Karjalan alueella hyvinkin paljon.

Ilmastonmuutoksen edetessä ja sään ääriolosuhteiden lisääntyessä on varauduttava lumituhojen lisäksi myrsky- ja tuulituhoihin sekä niistä hyötyviin tuhohyönteisiin ja sienitauteihin.

Kokkonen arvioi, että viime talven tykkylumituhot Pohjois-Karjalan ja Kainuun alueella on saatu korjattua metsistä melko hyvin ennen tuhohyönteisten parveilua. Mäntyjen ytimennävertäjätuhot sekä kirjanpainajatuhot voivat kuitenkin lisääntyä myös pohjoisessa niillä alueilla, joilla mänty- ja kuusimetsien tykky- ja tuulituhoja ei ole ehditty korjata pois ja lämpöolosuhteet ovat tuholaisille otolliset.

Ilmastonmuutoksen myötä Suomeen saattaa myös levitä uusia tuhohyönteisiä.

– Havu- ja lehtinunna ovat tällaisia uusia lajeja, jotka voisivat aiheuttaa tuhoja tulevaisuudessa, Kokkonen kertoo.

Kuinka varautua hyönteistuhoihin?

Paras varautumiskeino hyönteistuhoihin on omassa metsässä kiertely ja jatkuva tilanteen seuranta. Mitä aikaisemmin tuhohyönteiset havaitaan, sitä nopeammin torjuntatoimenpiteet voidaan aloittaa ennen tuhojen laajenemista.

– Esimerkiksi kirjanpainajan kohdalla metsänomistaja voi tuulenkaatoja havaitessaan hoitaa kaatuneet rungot pois metsistään hyvissä ajoin ennen kirjanpainajan lisääntymistä ja leviämistä.

Kirjanpainajien parveilu alkaa tyypillisesti, kun lämpötila ylittää + 18 astetta keväällä.

Myös metsätuholaki pyrkii siihen, että tuulenkaadot ja puupinot teiden varsilta korjattaisiin ennen kuin hyönteiset alkavat parveilla, eli tulevat ulos puista ja iskeytyvät uusiin kohteisiin. Laissa on määritelty varoajat, jotka vaihtelevat maantieteellisen sijainnin perusteella heinä- ja elokuun puolenvälin tienoilla.

– Nyt kun on ollut erityisen lämmin kesä, ne eivät pidä täysin paikkaansa. Kirjanpainajat ovat parveilleet tänä vuonna aikaisemmin.

Kirjanpainajalla on Suomen lämpöolosuhteissa tavallisesti 2–3 pääparveilujaksoa. Lämpimämpänä kesänä niitä on usein kolme. Kirjanpainajan toinen sukupolvi ei enää parveile vaan pudottautuu maan karikkeeseen talvehtimaan.

Metsänomistaja voi tunnistaa kirjanpainajan iskeytymisen vaaleanruskeasta hienosta purukasasta kuusen rungolla tai tyvellä. Puussa saattaa näkyä myös kirjanpainajan sisään- tai ulosmenoaukkoja.

Merkkejä kirjanpainajasta, kuva: Suomen metsäkeskus

Kuusen latvaosassa samankaltaisia, mutta pienempiä purukasoja ja aukkoja aiheuttaa kuusentähtikirjaaja. Metsäkeskus on koonnut kirjanpainajan iskeytymiselle alttiit alueet kartalle‍, josta metsänomistaja voi tarkistaa oman alueensa tilanteen.

Jos metsänomistaja ei ole varma, onko kyseessä tuhohyönteinen, hän voi olla yhteydessä esimerkiksi paikalliseen Metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijaan tai Luonnonvarakeskus Luken metsätuhoasiantuntijoihin. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviraan voi puolestaan ottaa yhteyttä, jos kyseessä saattaa olla vieraslaji.

Kirjanpainajille alttiita kohteita ovat erityisesti varttuneet kuusikot, jotka sijaitsevat hakkuuaukkojen reunoilla tai kuivemmilla kasvupaikoilla. Niitäkin metsänomistaja voi suojata oikein ajoitetuilla metsänhoidolla ja hakkuiden suunnittelulla.

– Oikeaan aikaan toteutetut metsänhoitotyöt pitävät yllä metsän kasvukuntoa ja terveyttä tuhohyönteisiä vastaan. Metsikön monipuolinen puulajisto ja eri-ikäisrakenteisuus vähentävät myös myrsky- ja hyönteistuhoriskiä.