Islanti nousi talouskurimuksesta somen avulla

Islannin talouskehitys on turismin ja sosiaalisen median ansiota. Niin kauan kuin turistit kuvaavat itseään kuumissa lähteissä, Islanti porskuttaa.

Taloushistorioitsija Magnús Sveinn Helgason

Taloushistorioitsija Magnús Sveinn Helgason johdattaa turistin sataman lähistölle suuren montun reunamille. Islannin keskuspankin piti nousta tähän, mutta ennen kuin rakentaminen ehti edes alkaa, pankit kaatuivat vuonna 2008. Monttuun rakennetaan Marriott-hotellia. Uusia majoituspaikkoja tarvitaan, koska sillä aikaa, kun muu Eurooppa on rypenyt, turistien virta on tuonut Islantiin talousbuumin.

Helgason on selittänyt Islannin talousromahdusta kirjassaan “Iceland’s Financial Crisis” sekä kävelykierroksillaan tuhansille asiasta kiinnostuneille.

– Talouden kuplat ja niiden puhkeamiset nähdään usein ennakoimattomina mustina joutsenina. Taloushistorian näkökulmasta niin ei kuitenkaan ole, Helgason sanoo.

– Reykjavik ei ole kallis! Kuinka paljon tuoppi olutta maksaa Helsingissä?, Helgason melkein hermostuu kysymyksistä.

Turisti kuitenkin hämmästyy pääkaupungin hintatasoa. Perinteisestä lammaskeitosta joutuu maksamaan 15 euroa ja paremmasta hampurilaisesta noin 30 euroa.

Sata euroa kylpyläkäynnistä

Islannin yksi suosituimmista nähtävyyksistä on Blue Lagoon -termaalikylpylä, jonne yritän ostaa pääsylipun netistä 59 eurolla. Kysyntään reagoiva hinta kuitenkin pomppaa 84 euroon. Bussikyyti maksaisi 40 euroa lisää.

Blue Lagoon jää käymättä. Nelihenkinen perhe pulittaisi kylpyläkäynnistä helposti yli 500 euroa. Mikään allas ei voi olla summan väärti, olipa se kuinka kuumavetinen ja terveysvaikutteinen tahansa.

Mediaanitulo on Islannissa korkeampi kuin Suomessa. Silti paikallisia Blue Lagoonissa ei käy. Kallis sisäänpääsymaksu ja turistihässäkkä eivät houkuttele.

– Paljonko maksoit, kun kävit Disneylandissa? Kerran elämässä -kokemuksesta pitää maksaa, muistuttaa Helgason.

– Kun kävin ensimmäisen kerran Blue Lagoonissa, suihkut olivat ladonkaltaisessa rakennuksessa ja lähde oli luonnontilassa. Nyt Blue Lagoon on viiden tähden kylpylä ja ravintoloita, Helgason selostaa.

Entä se olut? Islannissa on saanut myydä olutta vasta 30 vuoden ajan, ja panimobisnes tekee nousua. Tuoppi maksaa seitsemän euroa, yleensä enemmän.

– Tänne ei tule nuoria brittimiehiä vetämään kännejä. Islantiin matkustavat turistit ovat tiedostavia, hyvin koulutettuja ja hyvin käyttäytyviä.

Helgasonin puhe on islantilaisille tyypillistä. Kaikki osataan kääntää voitoksi, jopa korkea hintataso: Hiphei, saamme varakkaampia turisteja!

Islannin hienoimmat nähtävyydet, geyshirit, tulivuoret, jäätiköt ja termaaliset lähteet ovat kuitenkin ilmaisia.

Ennen Eyjafjallajokull-tulivuoren purkausta vuonna 2010 Islannissa ei käytännössä ollut turismia. Uutiskuvat dokumentoivat luonnonmullistusta esitellen samalla saaren upeaa luontoa.

– Se oli tolkuton määrä ilmaista mainosta.

Kun purkaus rauhoittui, matkailijoita alkoi virrata Islantiin. Viime vuonna Islannissa kävi 2,5 miljoonaa matkailijaa.

– Islannista saa hienoja kuvia Instagramiin. Suuntaa kännykkäkamerasi mihin tahansa, niin aina tulee hyvä kuva. Kun kuvat ladataan someen, markkinointi tapahtuu itsestään, Helgason selittää.

– Suomella on vaikeampaa. Järvet ja metsät eivät ole kovin ainutlaatuisia, hän napauttaa.

Kukaan ei voi ennustaa, säilyykö Islannin vetovoima.

-Islanti-villitys onkin ainoa kupla, jossa saatamme nyt kellua, Helgason sanoo.

Talouden romahdus oli shokki

Hän vertaa turismibuumia kymmenen vuoden takaiseen talousbuumiin. Silloin islantilaiset tunsivat itsensä varakkaammiksi kuin nyt.

– Pystyimme ostelemaan Land Rovereita ja uusimaan keittiömme lainarahalla. Kukaan ei epäillyt, että luottamus omaan varallisuuteen oli pelkkä tunne, joka ei perustunut talouden faktoihin, Helgason selittää.

Siksi romahdus oli sokki, joka ajoi ihmiset kaduille osoittamaan mieltään. Islantilaiset oppivat kriittisiksi.

Meneillään olevasta turismibuumista hyötyy useampi.

– Äitini on hyvä esimerkki siitä, Helgason sanoo.

Helgasonin äiti on Airbnb-majoittaja, ja Helgasonin mukaan yksityismajoitusta tarjoava palvelu on eräs syistä, miksi moni islantilainen kodinomistaja pystyi pitämään kiinni omaisuudestaan kriisin jälkeenkin.

– Moni menetti romahduksen seurauksena kotinsa, mutta tilanne olisi paljon traagisempi, ellei kotimajoittaminen olisi helpottunut sovelluksen ansiosta, hän arvioi.

Helgason johdattaa vielä Reykjavikin pääkauppakadulle, jota hän kutsuu Wall Streetiksi. Ennen rakennuksissa oli pankkeja. Nyt kuka tahansa voi astua edesmenneen pankin holviin.

Pankeista matkamuistomyymälöitä

Matkamuistomyymälät ovat vallanneet konkurssin tehneiden pankkien tilat. Kymmeniä senttejä paksuun holvin oveen on laitettu esille Islanti-aiheisia jääkaappimagneetteja ja holvissa myydään lämpimiä vaatteita lapsille. Konkreettisia esimerkkejä talouden muutoksesta.

Islanti on kärsinyt pitkin taloushistoriaansa kruunun korkeasta kurssista, eikä tule siksi yltämään esimerkiksi Ranskan, Italian, Espanjan, Kreikan ja Unkarin turistimääriin. Kruunun delvalvointi kuitenkin nopeutti turismin kasvua.

– Islannista tehtiin kohtuuhintainen paikallisille ja saavutettavissa oleva matkailukohde turisteille, Helgason sanoo.

Hän on vakuuttunut, että euron kanssa olisi käynyt huonommin.

– Jos meillä olisi ollut euro, emme olisi voineet devalvoida. Todennäköisesti tarjoilijoiden, opettajien ja julkisen sektorin palkkoja olisi pitänyt leikata.

Helgason on hyvillään, ettei niin tarvinnut tehdä, koska palkoista leikkaaminen olisi nakertanut ”yhteistä pihviä”.

– Ne olivat taloudellisesti huonoja aikoja, mutta Islannin henkisen pääoman kannalta tärkeitä vuosia. Euroopassa pankkiiri-konnille hankittiin pelastusvene. Islannin kokoisessa maassa niin ei voi toimia.

Kaikkiaan 36 islantilaispankkiiria sai vankeusrangaistuksen.

– Jos pankkiirit olisivat selvinneet rangaistuksetta, se olisi ollut viesti islantilaisille: miksi muutkaan maksaisivat veroja ja puhaltaisivat yhteen hiileen? Sosiaalinen pääoma olisi kuihtunut.

Helgason on hetken hiljaa, kunnes aloittaa taas.

– Tämä Suomen ja muun Euroopan pitäisi muistaa: kriiseistä toipumiseen menee sukupolvia, jos ihmiset eivät tunne syövänsä kaikki samalta lautaselta.

OP sosiaalisessa mediassa