Touko- ja kesäkuun vaihteessa suomalainen viljakauppa ottaa harppauksen eteenpäin. Tuolloin avautuu viljakaupan sähköinen foorumi Viljatori‍.

Palvelu tarjoaa ilmoitusalustan viljan myyjille ja ostajille. Sen kautta hoituu myös viljelysopimusten teko. Kyseessä on useiden toimijoiden yhteinen kauppapaikka, jonka tarkoitus on uudistaa suomalaista viljamarkkinaa.

– Viljelijän kannalta olennaista on kaupan transaktiokustannusten alentaminen, kun välikädet jäävät pois. Markkinoiden toimivuus ja erilaisten viljaerien saatavuus paranevat, samoin markkinatilanteen hallinta. Yhdestä paikasta näkee viljan kysyntä- ja tarjontatilanteen, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliiton MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi kertoo.

Viljelijä pystyy Sahin mukaan saamaan uuden palvelun avulla paremman kuvan yhdellä kertaa viljan ostotilanteesta, kysynnästä, markkinahintatasosta ja eri ostajien laatuvaatimuksista. Sen tarkoitus on helpottaa myös ostajan arkea.

– Ostajan näkökulmasta tavoitteena on se, että heillä on mahdollisuus saada helpommin tarvitsemaansa viljaa.

Kummankin osapuolen kannalta kauppaa voidaan tehdä kustannustehokkaammin, Sahi sanoo. Erillistä palvelun käyttömaksua ei ole, vaan jokaisesta myydystä viljatonnista sekä myyjä että ostaja maksavat euron Viljatorille.

Kauppa käynnistyy kesäkuussa

Viljatorin testiversio julkaistiin toukokuun puolen välin tienoilla, ja varsinainen kauppa käynnistyy kuun vaihteessa. Kesän ja syksyn aikana tarkoitus on saada mukaan käyttäjiä, niin yksittäisiä viljelijöitä kuin osuuskuntia ja myllyjä.

Palvelun avulla tilat voivat tehdä kauppaa myös keskenään, ja näin esimerkiksi kotieläintila voi saada hankittua viljaa omiin tarpeisiinsa.

Entä miten palvelu toimii käytännössä? Ensimmäiseksi viljan myyjä tai ostaja rekisteröityy palvelun käyttäjäksi. Kauppaa varten tämä kertoo tuottamansa tai tarvitsemansa viljan määrän ja laadun. Käytännössä viljelijä ottaa sadostaan näytteen ja lähettää sen laboratorioon arvioitavaksi. Sen perusteella saadaan selville, millainen laatu on ja mihin käyttöön se sopii.

Tämän jälkeen viljelijä voi laittaa palveluun myynti-ilmoituksen tai olla yhteydessä siellä ilmoittaneeseen ostajaan, joka tarvitsee hänen tuottamansa kaltaista viljaa. Kaupan yhteydessä sovitaan myös logistiikasta. Apuna on esimerkiksi suuri kuljetusyritys, mutta viljelijä voi hoitaa kuljetukset myös itse.

Jokainen kauppa ja toteutunut hinta jäävät palvelun muistiin. Sieltä viljelijä saa tietoa myös yleisestä hintatasosta.

Mistä vilja tulee? – Jäljitettävyys on kasvava trendi

Viljatorin taustalla on Suomen Viljakauppa Oy, johon kuuluu sekä viljan ostajia että myyjiä edustavia tahoja. Mukana yhtiössä ovat MTK, SLC eli Svenska Lantbruksproducenternas Centralförbund, Raisioagro, Valio, Agrox, Altia, A-Rehu, HKScan ja FPI Partners.

Sahi kertoo, että keskustelut palvelusta aloitettiin parisen vuotta sitten. Yhtiö ottaa mieluusti mukaan myös lisää toimijoita.

Hän arvioi, että palvelu tukee hyvin ruuan jäljitettävyyden trendiä: Yhä useampaa kiinnostaa, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu.

– Yritykset ovat kokeneet tärkeäksi, että he osaavat kertoa kuluttajille tai mahdolliselle seuraavalle ostajalle, mistä viljat ovat peräisin.

Viljatorin on tarkoitus helpottaa tämän viestin välitystä. Ja kun koneiden teknologiat kehittyvät, saadaan entistä enemmän tietoa kasvukauden tapahtumista, kuten lannoitteiden ja torjunta-aineiden käytöstä.

Kiinnostus ruuan alkuperään näkyy myös maailmalla. Sahin mukaan palvelun vieminen ulkomaille voisikin olla mahdollista. Entä voisivatko suomalaiset viljelijät saada näin avattua viennin esimerkiksi muualle Eurooppaan ja laajentaa myyntiään ulkomaille? Yksittäiselle viljelijälle se ei olisi Sahin mukaan kannattavaa korkeiden logistiikkakustannusten takia. Joukossa on kuitenkin voimaa.

– Jos syntyy esimerkiksi pienehköjä viljelijäosuuskuntia tai tuottajaorganisaatioita, jotka keräävät viljaeriä, markkinakohteen ei tarvitse olla Suomessa, vaan se voi olla muuallakin.