Heikko kannattavuus ja hajanainen datainfra jarruttavat älymaataloutta

Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Iiro Jussila uskoo, että kehitystä tarvitaan erityisesti tietoliikenneyhteyksissä, lainsäädännössä ja alustateknologioissa.

Toisin kuin ehkä kuvitellaan, maatalous on ollut toimialana digitalisaation edelläkävijöitä.

Karjataloudessa on käytetty jo vuosikymmeniä ohjelmistoja ja laitteita muun muassa karjanjalostukseen ja tuotanto-ohjaukseen.

Robotiikka on yleistynyt maatiloilla, koska lypsyrobotit tehostavat lehmien lypsyä ja tuovat joustavuutta arkeen. Samalla ne keräävät yksilöllistä tietoa karjasta, mikä auttaa karjanjalostuksen ja eläinten hyvinvoinnin kehittämisessä.

Maanviljelijöiden traktorit ovat nykyään mobiileja tietokoneita, joiden paikannusteknologia, ajo-opastimet ja automaatio-ohjaukset auttavat kehittämään täsmäviljelyä.

Leikkuupuimurien satokartat ja viljakuivaamon logistiikan ohjaus siilokarttoineen keräävät lisää arvokasta dataa. Metsänhoitosuunnitelmia voi käydä tarkistamassa luonnossa älypuhelimien karttaohjelmien avulla. Myös drooneja eli kopterikameroita hyödynnetään metsien suunnittelussa ja kasvien tunnistamisessa.

Kaikki eväät itseohjautuvien ja verkottuneiden koneiden älymaatalouteen ovat siis jo olemassa. Pellervon taloustutkimuksen toimitusjohtaja Iiro Jussila toteaa, että kerätyn tiedon jalostaminen voisi kasvattaa maatalouden ja koko arvoketjun tuottavuutta edelleen.

– Tarkempi tieto lisäisi kustannustehokkuutta, tuotannonohjauksen ajantasaisuutta, päätösten osuvuutta sekä laadun tasaisuutta. Samalla voitaisiin kehittää uusia tuotantomenetelmiä, hän sanoo.

Kun laiteverkostot tuottavat dataa päätöksentekoa ja tuotannon optimointia varten, samalla säästetään maaperää ja vähennetään päästöjä. Myös ruokatuotannon raaka-aineiden jäljitettävyyteen tulisi lisää läpinäkyvyyttä, mikä kiinnostaa nykyajan vastuullista kuluttajaa.

Heikko kannattavuus jarruttaa investointeja

PTT on teettänyt asiantuntijaselvityksen digitalisaation vaikutuksista suomalaiselle maataloudelle ja maaseudulle. Selvitys tuo esiin kaksi merkittävää syytä, miksi digitalisaation mahdollistama kehitysloikka ei tällä hetkellä etene toivottua vauhtia.

Vaikka digitalisaation mahdollisuudet ymmärretään ja niihin suhtaudutaan myönteisesti, alan heikko kannattavuus saa maatalousyrittäjät empimään teknologiainvestointeja.

– Tässä on tietysti valtavia eroja maatilojen suhteen. Meillä ei ole tehty kokonaisvaltaista selvitystä siitä, miten monipuolisesti eri maatilat hyödyntävät tällä hetkellä digitalisaation mahdollisuuksia, Jussila toteaa.

Kun talous on tiukoilla, investoinnit teknologiaan koetaan maatiloilla kalliiksi.

Lisäksi datan standardien puute ja dataa yhdistävät alustat puuttuvat tai ovat hajallaan. Myös tietoturvariskit arveluttavat. Epätietoisuus digitalisaation mahdollisuuksista vaikuttaa asenteisiin ja investointihalukkuuteen.

Datainfrastruktuurin kuilu kasvaa

Jussilan mukaan toinen suuri hidaste on datan infrastruktuuri. Se asettaa maatalousyrittäjät ja maaseudun asukkaat eriarvoiseen asemaan esimerkiksi valokuidun saatavuuden suhteen.

– Tämä datainfrastruktuurin kuilu näyttää tutkimusten mukaan vain kasvaneen, Jussila sanoo.

Erään PTT:n selvityksessä mukana olleen asiantuntijan mukaan mobiiliverkkojen toimittajat ovat suunnanneet verkkojen kattavuutta kasvukeskuksien ja teiden suuntiin, kun valtaosa pelloista sijaitsee syrjäseuduilla.

Nopeaan tiedonsiirtoon perustuva reaaliaikainen tietoyhteiskunta edellyttäisi kuitenkin tehokkaita yhteyksiä maan ympäri. Se edistäisi maaseudun elinvoimaisuuden lisäksi myös etätyöskentelyn mahdollisuuksia, matkailupalveluiden kehittämistä ja auttaisi osaltaan myös taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.

– Koko maaseudun tulevaisuuden kannalta digitalisaatio voi merkittävästi pienentää välimatkoista aiheutuvia haittoja, koska se vähentää liikkumistarvetta ja helpottaa yhteydenpitoa eri sidosryhmiin, Jussila sanoo.

Panostuksia yhteisiin alustateknologioihin

Jussilan mukaan nyt tarvitaan kehitystä tietoliikenneyhteyksien parantamisen lisäksi myös lainsäädääntöön ja alustateknologioihin.

– Maatalouteen on kohdistettava kehittämis- ja politiikkatoimia, joilla edistetään digisiirtymää. Etenkin tietoliikenneinfraan ja alustateknologioihin on investoitava ja investointeja tuettava,Jussila vaatii.

Lainsäädännön ympäristöä on kehitettävä vastaamaan digi- ja alustatalouden tarpeita.

– Tärkeitä aiheita ovat esimerkiksi datan kokoaminen ja varastointi, tietovirrat ja vaihdanta sekä datan käyttöoikeudet – lakia voidaan käyttää vauhdittajana, Jussila kannustaa.

Erilaisia hankkeita yhteisten alustateknologioiden ja -palveluiden luomiseksi onkin jo käynnissä.

Tampereen yliopiston Mikädata-hankkeessa on kolmen viime vuoden ajan kerätty pelloista saatavaa valtavaa datamäärää, joka kootaan data-analyytikkapalveluksi. Sitä analysoimalla voidaan nostaa viljelyn liiketoiminnallista kannattavuutta Suomessa ja auttaa viljelijöitä siirtymään ravinnekierroltaan tarkempaan täsmäviljelyyn.

Maaliskuun 2020 alussa päättyy puolestaan haku EU:n rahoittamaan tutkimushankkeeseen ICT-AGRI-FOOD ERA-NETiin, jonka tavoitteena on verkottaa ruokatuotannon ekosysteemin eri sidosryhmät hyödyntämään yhteisiä digitaalisia alustoja.

OP sosiaalisessa mediassa