Erikoiskasvit ovat Luonnonvarakeskuksen erikoistutkijan Marjo Keskitalon mukaan viljelijälle useasta syystä mielenkiintoinen kohde.

Ensinnäkin niiden hinnassa voi olla viljoihin verrattuna enemmän neuvotteluvaraa.

– Erikoisuuksissa on vähemmän kilpailua, sadon hinta voi olla parempi ja pääsee enemmän vaikuttamaan siihen, miten koko ketjua kehitetään.

Keskitalo kertoo, että erikoiskasvit tuovat myös viljelykiertoon hyviä ominaisuuksia. Ne lisäävät pellon biomassaa ja niiden juuristo voi olla erilainen kuin viljoilla, mikä on pellon kannalta hyvä asia.

Varsinkin sään ääri-ilmiöiden yleistyessä keskeiseen rooliin ovat nousseet pellon kunto ja sen vesitalous. Erikoiskasvit voivat parantaa peltojen kasvukuntoa.

Tämän lisäksi erikoiskasvit saattavat Keskitalon mukaan ottaa entistä vahvemman roolin tulevaisuudessa syötävinä kasveina. Uusia innovaatioita onkin jo nähty, tämän osoittavat esimerkiksi härkäpavuista valmistettu härkis ja härtelö-jäätelö.

Tiivistettynä erikoiskasvien etuna on Keskitalon mukaan niiden monikäyttöisyys:

– Samoilla kasveilla voidaan tuottaa hyödykkeitä eri tarkoituksiin: ne voivat parantaa maaperän kuntoa ja tuottaa ihmisille proteiinia.

Yksi tällainen proteiinipitoinen kasvi on lupiini.

– Siitä on kolme kukinnon värin perusteella erottuvaa muotoa: sininen, valkoinen ja keltainen. Se on ravitsemuksellisesti hyvä kasvi, ja sen proteiinipitoisuus on joissakin lajikkeissa lähes saman verran kuin soijassa eli 30–40 prosenttia.

Lupiinin lisäksi erikoiskasveihin lukeutuvat esimerkiksi rypsi ja rapsi, tattari, kvinoa, hirssi, camelina, öljyhamppu, öljypellava, kumina, korianteri ja auringonkukka.

Viljavaltaista viljelyä

Viljely on Suomessa Keskitalon mukaan edelleen hyvin viljavaltaista.

– Suomessa on peltoa 2,3 miljoonaa hehtaaria. Siitä noin 700 000–800 000 hehtaaria on nurmilla ja 1,1 miljoonaa hehtaaria viljoilla. Muilla on noin 200 000 hehtaaria, Keskitalo kertoo.

Näistä 200 000 hehtaarista noin 20 000 hehtaarilla viljellään viime vuosina suosioon noussutta härkäpapua.

– Öljyhamppua, tattaria, öljypellavaa, lupiinia ja kvinoaa on puolestaan yhteensä noin 4 000–5 000 hehtaaria.

Jotta erikoiskasvien viljelyalaa saataisiin nostettua, tarvittaisiin Keskitalon mukaan kaikkien erikoiskasvien kohdalla lisää kotimaahan sopivia lajikkeita. Tämä vaatisi kasvinjalostusta. Myös tuotantotekniikoista kaivataan lisätietoa. Härkäpavun lisäksi Suomessa ei juurikaan jalosteta muita kasveja.

– Kasvinjalostuksella tulisi olla mahdollisuus jalostaa myös viljelyaloiltaan pienempiä kasvilajeja, joiden raaka-aineista kuluttajat ovat kiinnostuneita, jotka ovat terveellisiä ja joille löytyy myös markkinoita ulkomailta. Tämä edellyttäisi avoimempaa keskustelua suomalaisen kasvintuotannon tulevaisuuden tavoitteista.

Luomukvinoan viljelijäksi ja jalostajaksi

Yksi erikoiskasveja viljelevä tila on Liedossa toimiva Rainingon luomutila. Se aloitti luomukvinoan viljelyn vuonna 2009. Tuolloin valmiita ohjeita viljelyyn ei ollut.

– Kokeilun kautta lähdimme tekemään, kertoo kahden veljeksen pyörittämän Rainingon tilan Juha Raininko.

Ensimmäiset vuodet olivat pitkälti viljelykäytäntöjen opettelun aikaa. Uskoa omaan tekemiseen kuitenkin riitti, ja vähitellen viljelyala kasvoi. Seuraava askel oli jalostuksen käynnistys.

– Hankimme omat laitteet 2012–2013. Siinä kun aloimme tehdä, niin ei siinä enää jossiteltu. Se oli kuitenkin kohtuu iso investointi. Katettakin piti alkaa saada, Raininko kertoo.

Viljelyssä tilalla on myös puhdasta kauraa, hernettä, härkäpapua ja ruista. Peruskasvit muodostavat tilan selkärangan, ja luomukvinoa merkitsi tilalle lisäarvoa.

Luomukvinoasta saatava satotaso vaihtelee vuosittain.

– Sato lähtee nollasta ja voi nousta noin 1 500 kiloon hehtaarilta. Kun sitä jalostetaan suurimoiksi, siitä lähtee noin puolet pois ennen kuin se on pussissa.

Jalostus on ollut tilalla tärkeä osa erikoiskasvien tuotantoa.

– Arvo tulee vasta siitä, kun kvinoan pystyy jalostamaan elintarvikkeeksi.

Hyvä tuote ei yksin riitä

Raininko muistuttaa, että hyvän tuotteen lisäksi sille tarvitaan asiakaskunta.

– Markkinointikuvioiden on oltava kunnossa. Kvinoakin on arvoton tuote, jos ei ole, mihin sitä myydä.

Asiakaskunnan löytäminen on vaatinut näkyvyyttä ja tietoisuuden nostamista.

– Meillä oli aluksi yhteistyökumppanina Sunspelt. Oma tuote tuli vuonna 2013 ja aloimme pakata sitä itse. Siitä markkina on kasvanut ja olemme olleet mukana markkinointitapahtumissa. Nykyään olemme K-Ryhmän jakelussa, ja mukana on myös erikoiskauppoja ja ravintoloita.

Asiakkaita on tullut myös messuilta. Raininko arvioi, että suuremmat kehityssuunnat, kuten gluteenittomien tuotteiden suosio ja ilmastotietoisuus, ovat nostaneet kotimaisen luomikvinoan kysyntää.

– Hiilijalanjäljen rooli kasvaa entisestään tulevaisuudessa. Ihmiset osaavat arvostaa, että tuote ei tule kaukaa ja tuotanto on puhdasta ja luonnonmukaista.

Kuinka alkuun?

Luken Keskitalo suosittelee lähtemään erikoiskasvien viljelyssä liikkeelle pienimuotoisesti.

– Jos on enemmän keskittynyt viljaan, opettelee yhden tai pari uutta kasvia. Siihen kannustan. Oppiminen ei tapahdu yhdessä hetkessä. Siinä on monia selvitettäviä asioita.

Hän muistuttaa, että erikoiskasvien viljely vaatii aina perehtymistä, eivätkä hyvät tulokset ole aina taattuja.

Kiinnostus erikoiskasvien viljelyyn on kuitenkin Keskitalon mukaan noussut.

– Moni viljelijä sanoo, että on suurempi riski jättäytyä pelkästään viljojen varaan. Vaikka uusissa kasveissa on riskiä, se on parempi ottaa.