Auttaminen ei katso kokoa – Kuivuuden kiusaamia tiloja haluavat tukea niin yksittäiset viljelijät kuin suuret toimijat

Kuivan kesän jälkeen rehu ja oljet vaihtavat omistajaa digipalveluiden, kuten karkearehupörssin kautta. Myynnin lisäksi paaleja on lahjoitettu. Näin teki viljelijä Marko Suuronen Orimattilasta.

Kuuma ja kuiva kesä verotti paikoin rankalla kädellä satoja, ja osalla eläintiloista huolena on, etteivät rehut ja oljet riitä talven yli. ProAgrian mukaan erityisesti Etelä-Suomessa tilanne on vaikea. Satotasojen vaihtelu on ollut erittäin suurta, ja osalla tiloista sato onnistui hyvin tai ainakin kohtalaisesti.

Yksi kohtuullisen sadon saaneista tiloista on Orimattilassa sijaitseva Marko Suurosen kasvinviljelytila.

– Meillä ei tullut täystuhoa. Oli syysruista, mikä pelasti jonkin verran, ja mallasohraa ja kauraa. Niistä tuli kohtuusato. Mikään huippusato ei ole kyseessä, mutta ei myöskään huono.

Tänäkin vuonna hän korjasi pelloilta oljet paaleihin. Tarkoitus oli laittaa ne myyntiin, mutta Suuronen tuli toisiin ajatuksiin ja päätti lahjoittaa ne niitä kipeästi tarvitseville tiloille.

– Alun perin idea liittyy siihen, että olen myös töissä firmassa, joka tuo Suomeen maatalousmuoveja. Työn puolesta liikun aika paljon maatiloilla. Siinä näkee, millaista touhu on eri puolilla Suomea. Nyt monella tilalla alkavat eskaloitua viime vuosien vaikeat olot. Henkinen paine on suuri, ja päivästä yritetään selvitä tavalla tai toisella.

Paalit liikkumaan

Suuronen teki paaleista päivityksen Facebookiin. Tykkäyksiä kertyi useita tuhansia, ja tapauksesta kerrottiin valtakunnallisissa medioissa.

Yhteydenottoja paaleja tarvitsevilta tiloilta on tullut, ja paaleja on lähtenyt muun muassa maito- ja karjatiloille Keiteleelle, Lapinlahdelle ja Kiuruvedelle. Myös kuljetusalalla on ollut auttamishenkeä.

– Yksi nimeltä mainitsematon yritys sponsoroi rahteja. He ovat kuulemme keränneet kolehdin ja osallistuvat rahtikuluihin. Pohjoiseen ison kuorman vienyt rahdittaja tuli hieman vastaan ja sanoi, että hän tekee polttoaineen hinnalla sen reissun. Tornio on nyt työn alla.

Paaleja on vieläkin jäljellä. Suuronen toivoisi, että auttaminen leviäisi vielä vahvemmin.

– Toivoin, että tästä saataisiin jonkinlainen kansanliike ja jokainen hieman miettisi, tarvitseeko saada kaikki rahat.

Rehupörssi tuo yhteen myyjät ja ostajat

Myös suuremmat toimijat ovat lähteneet mukaan rehutalkoisiin ja ratkomaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Loppukesästä avattu HKScanin karkearehupörssi on yksi kanava ilmoittaa tai hankkia rehua. Se toimii hieman samalla ajatuksella kuin kesällä avattu Viljatori, joka kokoaa ostajat ja myyjät yhteen paikkaan.

Palvelun tarkoitus on helpottaa kuivan kesän aiheuttamaa ahdinkoa. Jos omalla tilalla on ylimääräisiä paaleja, ne voi ilmoittaa jaettavaksi tai myytäväksi. Palvelun käyttö on ilmaista.

– Selvästi huomaa pörssinkin kautta, että Itä- ja Keski-Suomessa on ollut kohtalainen sato, ja ostajat ovat puolestaan Länsi-Suomessa. Etäisyydet ovat melko pitkät, kertoo HKScanin alkutuotannon ja eläinhankinnan tuottajapalveluista vastaava johtaja Ulf Jahnsson.

Tämän huomion pohjalta päätettiin avata karkearehun kuljetuspörssi.

– Elokuun puolessavälissä huomasimme, että kuljetus tulee olemaan akilleenkantapää. Teemme yhteistyötä Tuoretien kanssa ja perustimme kuljetuspörssin. Jos autot kulkevat määrätyllä alueella, voidaan saada paluukyydillä paaleja kyytiin.

Tarkkaa arviota palvelun käyttäjistä ja paalien liikkumisesta ei ole. Todennäköistä on, että pörssien käyttö vilkastuu vielä loppuvuonna.

– Tuntuma on, että nyt käytetään pois olemassa olevat paalit. Kuljetukset alkavat todennäköisesti myöhemmin. Eli on voitu jo sopia kaupoista, mutta paaleja ei ole alettu vielä kuljettaa, vaan ne ovat edelleen myyjän varastossa.

Jahnsson arvioi, että tällaisille pörsseille on kysyntää jatkossakin.

– Tulee aina olemaan sellaisia vuosia, että jossain päin Suomea tilanne on huonompi esimerkiksi säilörehun osalta.

Kuivuuden hintalappu

Entä millaisia kustannuksia kuivuus aiheuttaa? Jahnsson muistuttaa, että tilakoot ovat kasvaneet ja melko normaaleja ovat esimerkiksi 1 500-paikkaiset lihasikalat. Niiden viljankäyttö on suurta.

– Harvalla tilalla on ylimääräistä peltopinta-alaa niin paljon, että sillä voi kattaa esimerkiksi viljasadon puolittumisen. Veikkaan, että vuodenvaihteen jälkeen siirrytään ostokannalle.

Hän kertoo, että rehun riittävyyteen kiinnitetäänkin nyt erityisesti huomiota.

– Inventoimme yhdessä tuottajien kanssa, millainen viljavarasto on ja yritetään optimoida ruokintaa niukan viljan perusteella.

Jahnsson kertoo, että yksimahaisille, sioille ja broilereille, tuotantokustannukset rehusta ovat noin 60 prosenttia.

– Rehusta 80 prosenttia on viljaa, 15 valkuaista ja viisi kivennäis- ja aminohappoja. Viljan hinta on nyt noussut 60–70 euroa tonnilta. Se tuntuu todella paljon tuotantokustannuksissa.

Niiden nousu heijastuu suoraan tilan tulokseen. Kuluttajat voisivat Jahnssonin mukaan tuoda tilanteeseen jonkin verran helpotusta.

– Toivotaan vahvasti, että suomalainen kuluttaja arvostaisi ja ostaisi suomalaista lihaa ja antaisi tukensa sitä kautta. Se mahdollistaisi jollain aikajänteellä hinnannousun.

Lue myös: Viljakaupan ostajat ja myyjät kohtaavat nyt verkossa

OP sosiaalisessa mediassa