Ainutlaatuisuutta päin meneminen kannatti – elinkeinona lampaanmaitojugurtti

Lampaanmaitotuotannon suomalainen pioneeri Sikka Talu on löytänyt keskittymisen myötä tasapainon. Jugurtissa hieno raaka-aine on lammastilallisten mielestä aidoimmillaan.

Rymättyläläisellä Sikka Talun luomulammastilalla ei harjoiteta suuruuden ylistystä, vaan pikemminkin yksinkertaisuuden. Yksinkertaisuus onkin oiva valinta silloin, kun se on samalla paras. Rymättyläläinen lammastila on keskittänyt tuotantonsa ja tekemisensä niin, että voimavarat satsataan yhteen tuotteeseen.

– Kaikki lypsämämme lampaanmaito menee tilalla valmistamaamme jogurttiin. Olemme luopuneet jäätelön tekemisestä, emmekä enää myy maitoa muille, esimerkiksi juustoloille. Jugurtissa tämä valtavan hieno raaka-aine on parhaimmillaan, Katja Sikka sanoo.

Maito kuin puuroa

Lampaanmaito on suomalaisittain eksoottinen tuote. Lammastilojen tavallinen tuote on liha, ei maito. Kun Alar ja Katja Sikka kymmenisen vuotta sitten kokeilivat lypsää lampaitaan, eivät he tienneet, että tuo hetki sinetöi tilan tulevaisuuden.

– Kaikki alkoi sattumasta. Saloniemen juustolasta pyydettiin, että lypsäisin hieman lampaanmaitoa. He kokeilisivat valmistaa siitä juustoa. Riitta Saloniemi oli ihmeissään, kun toimitin maidon. Mitä paksua puuroa tämä oikein on! Ahvenanmaanlampaan maito on rasvaista ja paksua.

Kävi ilmi, että juustosta tuli hyvää. Juustola otti lampaanmaitojuuston valikoimiinsa. Myöhemmin Alar ja Katja Sikka kehittivät lampaanmaitojäätelön, jonka valmistusta varten lammastilalle rakennettiin tuotantotilat.

– Nyt olemme jättäneet jäätelön pois tuotannosta, sillä koin, että sokerin lisääminen valtavan hyvään raaka-aineeseen ikään kuin pilaa sen. Jugurtissa se pääsee oikeuksiinsa. Lisäksi jäätelön valmistus oli aika lailla vaikeampi prosessi kuin jugurtin, Katja Sikka kertoo.

Keskittyminen UTU-lampaanmaitojugurtin tekemiseen on kannattanut. Tuote on Keskon valikoimissa. Kannattavuus ei tarkoita vain rahaa. Katja Sikka sanoo, ettei pariskunnan tavoite koskaan ollut perustaa lypsytilaa, joka sitoo vuoden jokaisena päivänä. Sikka sanoo pitävänsä projektiluontoisesta ja vuodenkierron mukaan muuttuvasta työstä, siksi yrityksen toimintatapa poikkeaa perinteisestä maitotilasta.

– Lampaita lypsetään 4–5 kuukautta vuodessa. Sitten tulee tauko maidontuotannossa. Jugurtinvalmistuskautta jatketaan lypsyn jälkeen vielä pari kuukautta pakastetulla maidolla.

Tauko ei lammastilalla toki tarkoita lepoa. Lypsytauon aikana on astutuskausi, karitsointiaika, karitsoiden hoitoa ja tilan huoltotöitä. Keväällä alkavat peltotyöt.

– Alkukesä on kiireisintä aikaa, kun samaan aikaan aloitetaan lypsy ja jugurtin tekeminen, tehdään eläimille rehua, korjataan laitumia ja tyhjennetään lampolaa. Onneksi meillä on nykyään kesätyöntekijä. Vuoden aikana tammikuu taitaa olla se aika, kun on hieman aikaa hengähtää.

Sikka Talun tilan lampaanmaitojugurtti.

Juuri sopiva koko

Tilalla on kaikkiaan 150 lammasta, joista kolmisenkymmentä on lypsylampaita. Sen suurempaa määkijämäärää ei havitella. Katja Sikka on lapsuudestaan asti ollut erittäin eläinrakas. Tämä näkyy tilan toiminnassa.

– Tässä työssä on parasta se, että saa työskennellä arvojensa mukaan. On onnekasta, että niin on. Eläimet ovat olleet minulle tärkeitä aina, ja hoidan lampaitamme niin hyvin, että voin olla hyvällä omallatunnolla. Tuntuu mukavalta nähdä, että tapaamme pitää eläimiä myös arvostetaan yhä enemmän.

Sikka on ollut nuoresta asti kasvissyöjä. Vieläkään hän ei syö muuta lihaa kuin omalla tilalla tuotettua.

– Mieluusti tuottaisin lampaanmaitoa ilman lihaa, mutta se vain ei ole mahdollista. Maidontuotannossa on aina myös lihantuotantoa. Myymme lihat jalostettuina suoramyyntinä ja ravintoloille.

Katja Sikan halu toimia eläinten hyvinvoinnin puolesta näkyy myös tilan oman toiminnan ulkopuolella. Tila tekee yhteistyötä eläinten terveyden ja lääketieteen tutkimuslaitoksen sekä yliopistojen kanssa.

Sikka Talun lypsylampaat olivat aluksi ahvenanmaanlampaita, mutta niiden kaveriksi on tullut itäfriisiläisiä maitorotulampaita. Maailmalla lampaanmaito ei ole niin erikoinen tuote kuin Suomessa. Katja Sikka iloitsee viime kesän uutisesta: eräs toinenkin suomalainen lammastila on ryhtynyt lypsämään lampaita.

– Vertaisverkostoa tässä on kaivattu. Nyt on ihanaa, kun voi soittaa kollegalle.

OP sosiaalisessa mediassa